Aivastus on elimistön suojautumiskeino.
Kun esimerkiksi flunssavirus tai ärsyttävä pölyhiukkanen tunkeutuu nenääsi, elimistö syöksee häirikön ulos aivastuksella, jonka nopeus voi olla jopa 160 km/h.
Aivastus suojelee elimistöä yhdessä nenän limakalvojen kanssa. Sierainten kosteat limakalvot tuottavat joka päivä litran ohutta, vetistä limaa tai räkää. Lima voitelee ja huuhtelee nenän sisäpintoja, ja aivastuksen synnyttämä ilmanpaine työntää liman ja mikrohiukkasten sekasotkun ulos elimistöstä.
160 km/h ja kantama 8 metriä. Lue tästä nopeat faktat:
Aivastus on refleksi
Nenän portinvartijat – ja aivastusreaktioiden käynnistäjät – eli nenän limakalvon aistinsolujen värekarvat havaitsevat, kun pieni pippuri- tai siitepölyhiukkanen tunkeutuu sieraimeen. Kun värekarvat värisevät, ne aktivoivat kasvojen tuntohermon eli kolmoishermon.
Kolmoishermoa pitkin viesti välittyy aivorunkoon aivastusrefleksikeskukseen, joka lähettää oitis kasvo-, kaula-, ja rintalihaksille viestin: aivasta nyt!
Aivastusrefleksiä säätelee autonominen hermosto eli se tapahtuu tahdosta riippumattomasti. Aivastus on siis tiettyjen ärsykkeiden aiheuttama automaattinen reaktio.
ACHOO: Valo voi aiheuttaa aivastuksen
Refleksi on myös se, kun jotkut ihmiset alkavat aivastella altistuessaan äkillisesti voimakkaalle valolle. Tämä aivastusrefleksi ilmenee noin neljäsosalla ihmisistä. Yleisin refleksi on silloin, kun ihminen siirtyy pimeistä tai hämäristä sisätiloista kirkkaaseen auringonvaloon.
Refleksistä käytetään lyhennettä ACHOO (Autosomal Dominant Compelling Helioopthalmic Outburst) eli se on foottinen, valosta johtuva aivastusrefleksi. Vaikka asiantuntijat eivät ole asiasta täysin varmoja, he uskovat, että se johtuu aivastus- ja pupillirefleksien hermoimpulssien sekoittumisesta.
Kahden refleksin hermoradat ovat niin lähellä toisiaan, että viestit voivat sotkeentua keskenään. Henkilöillä, joilla ACHOO-refleksi on yleinen, silmästä tulevat impulssit eivät kulje suoraan aivojen näkökeskukseen, vaan ne kiertävät aivastuskeskuksen kautta. Siksi valo aiheuttaa aivastusreaktion.
Osa tutkijoista uskoo, että valon aiheuttama aivastusrefleksi, joka on perinnöllinen piirre, on yhteydessä tiettyyn geeniin. Geeniä ei kuitenkaan vielä ole paikannettu.
Näin valo laukaisee aivastusten sarjan:
Vallitsevan teorian mukaan pääkallon toisiaan lähellä kulkevien hermoratojen välillä tapahtuu oikosulku. Lue selitys tästä.
1. Valo vaikuttaa pupillirefleksiin
Terävä valo saa silmän pupillirefleksin lähettämään sähköisen hermoimpulssin aivoihin ja viestittämään, että pupillia pitäisi supistaa. Impulssi kulkee näköhermon kautta.
2. Hermoimpulssi joutuu hakoteille
Näköhermo on hyvin lähellä kasvojen tuntohermoa, kolmoishermoa (oranssi). Koska näiden kahden hermoradan välillä ei ole kunnollista eristystä, pupilleista saapuva hermoimpulssi aktivoi molemmat.
3. Kolmoishermo laukaisee aivastuksen
Kolmoishermo säätelee kehon aivastusrefleksiä, ja siksi pupilleista saapuva hermoimpulssi laukaisee 2–3 nopean aivastuksen sarjan sillä noin neljänneksellä väestöstä, joka reagoi foottiseen aivastusrefleksiin.
Aivastus tuottaa räkähiukkasia limapilvessä
Olipa kyseessä sitten auringonvalon laukaisema aivastus tai tavallinen aivastus, on selvää, että aivastukset voivat levittää taudinaiheuttajia henkilöstä toiseen.
Massachusettsin teknisen korkeakoulun MIT:n tutkijat ovat kehittäneet matemaattisen mallin aivastuksesta ja havainneet, että niin kutsuttu aivastuspilvi kuljettaa erityisesti pieniä räkäpisaroita hyvinkin pitkälle.
Pienet räkäpisarat leijailevat aivastuspilvessä jopa 8 metrin päähän, kun taas suuremmat pisarat putoavat noin 2 metrin päähän pärskijän kasvoista.
Katso superhidastuksessa, miten aivastus levittää limapisaroita:
Räkäpisarat leijuvat aivastuspilvessä ja hakeutuvat yleensä ylöspäin, minkä vuoksi ne usein ajautuvat ilmastointijärjestelmiin esimerkiksi toimistoissa, sairaaloissa ja lentokoneissa.
Jotta aivastus tartuttaa taudin, aivastajalla täytyy tietenkin itsellään olla infektio, mutta jos niin on, tartuntariski on suuri. Monet virus- ja bakteeri-infektiot, kuten influenssa tai tavallinen nuhakuume, leviävät juuri pisaratartuntana.
Etenkin lapset ja nuoret tartuttavat helposti toisia, jopa viikkoa ennen kuin tauti on puhjennut heillä itsellään.
