Useimmat ihmiset aivastelevat vain silloin, kun jokin ärsyttää riittävästi heidän nenänsä limakalvoja. Tavallisimmin aivastelu johtuu siitä, että nenään menee erilaisia ilman epäpuhtauksia, kuten pöly- ja nokihiukkasia.
Aivasteleminen onkin tärkeä osa ihmisen elimistön puolustusjärjestelmää: aivastelu on yskimiseen ja oksentamiseen rinnastettava keino pitää kehon toiminnan kannalta haitalliset aineet loitolla.
Aivastusrefleksin tarkoituksena on poistaa nenään ja nieluun joutuneet epäpuhtaudet, ennen kuin ne pääsevät elimistöön.
Osa – joidenkin arvioiden mukaan noin 20 prosenttia – ihmisistä aivastelee myös kirkkaan valon vaikutuksesta. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä foottinen eli valoisuuteen liittyvä aivastusrefleksi.
Aivastus johtunee hermotoiminnan häiriöstä
Siinä, miten herkästi henkilö reagoi aivastelemalla valoärsytykseen, on huomattavia yksilöllisiä eroja. Toiset alkavat aivastella katsoessaan tavallista hehkulamppua, kun taas toisilla aivastusrefleksi syntyy vain silloin, kun he siirtyvät pimeistä tai hämäristä sisätiloista kirkkaaseen auringonvaloon.
Ilmeisesti taipumus reagoida aivastamalla valoärsytykseen on perinnöllinen. Asiaa on tutkittu vielä melko vähän, eikä foottisen aivastusrefleksin taustamekanismeja tunneta. Jotkut tutkijat ovat sitä mieltä, että syynä on tilapäinen hermotoiminnan häiriö silmien ja nenän tai nenänielun alueella.