Kaatuminen pyörällä, niskan retkahdus autossa tai klassinen törmääminen oveen tai pallon pukkaus päällä.
Aivotärähdys voi syntyä missä tahansa tilanteessa, jossa pää saa kovan iskun. Aivotärähdys saakin miljoonat ihmiset hakeutumaan vuosittain lääkäriin.
Vaikka aivotärähdys on selvästi yleinen vaiva, sen diagnosointi ei ole aina helppoa.
Usein aivotärähdys diagnosoidaan potilaan sairaushistorian ja oireiden perusteella. Oireiden määrä ja voimakkuus kuitenkin vaihtelevat sekä henkilön että vamman vakavuuden mukaan, mikä voi vaikeuttaa diagnoosin tekoa.
Nyt yhdysvaltalaiset tutkijat ovat löytäneet verestä kolme proteiinia, jotka voivat toimia aivotärähdyksen biologisina signaaleina eli merkkiaineina.
Loukkaantuneilla urheilijoilla niitä on suuria määriä
Amerikkalaista jalkapalloa, rugbya ja nyrkkeilyä sekä muita kontaktilajeja harrastavilla on usein suuri riski saada aivotärähdys. Moni aivotärähdys johtuukin juuri urheilussa sattuneesta törmäyksestä tai iskusta.
Tutkijat ottivat tarkasteltavaksi urheilussa syntyneet aivotärähdykset. He kävivät läpi 264 urheilijaa, joilla oli jossain vaiheessa ollut aivotärähdys.
Ennen aivotärähdystä ja sen jälkeen otetuista verinäytteistä saatiin selville, että aivotärähdyksen jälkeen kolmen eri proteiinin määrä veressä oli koholla.
Vertailun vuoksi tutkittiin myös ryhmä urheilijoita, joilla ei ollut ollut aivotärähdystä ja jotka harrastivat joko kontaktiurheilua tai yksilöurheilua. Vertailuryhmän jäseniltä ei löydetty kohonneita arvoja.
Aivot tärähtävät kahdesti
Yksi isku päähän aiheuttaa kaksin verroin pahaa aivoille, sillä kun aivot lähtevät liikkeelle kallon sisällä, ne törmäävät kalloon kahdesti.
Lisätutkimus on tarpeen
Esille nousseita kolmea proteiinia tiedetään esiintyvän hermojärjestelmän solujen vaurioituessa.
GFAP-proteiinia ("glial fibrillary acidic protein" eli "gliaalinen fibrillaarinen hapan proteiini") erittyy hermoston tukisolujen eli gliasolujen vaurioituessa. Ubikitiinin C terminaalinen hydrolaasi-L1 -proteiini viestii hermosoluvauriosta, ja tau-proteiini on merkki siitä, että hermosolujen viejähaarakkeet, aksonit, ovat vaurioituneet. Kaikkia niitä on aiemmissa tutkimuksissa tarkasteltu mahdollisina vakavien aivovaurioiden merkkiaineina.
Vaikka moni seikka viittaa siihen, että mainitut kolme proteiinia liittyvät aivotärähdykseen, niitä ei vielä voida käytännössä käyttää sen merkkiaineina.
Tutkimuksen suorittaneet tutkijat painottavat sitä, että he eivät vielä tiedä, kuinka nopeasti proteiineja voitaisiin testata verestä ja millainen yhdistelmä todistaisi parhaiten aivotärähdyksen olemassaolon.
Koska valtaosa tutkimukseen osallistuneista urheilijoista oli miehiä, on lisäksi tehtävä vastaava tutkimus naisilla, ennen kuin asiasta voidaan tehdä lopullisia päätelmiä.
