Viime aikoina on saatu tieteellistä näyttöä siitä, minkä monet ovat jo tienneet kokemusperäisesti: näkö- ja kuulovammaiset pystyvät herkistämään toimivia aistejaan. Tutkimusten mukaan sokeiden on tavallista helpompi havaita tuntoärsykkeitä, määrittää äänilähteiden sijainti ja erottaa sanoja puhetulvasta. Kuuroilla puolestaan on usein hyvin laaja näkökenttä, ja he reagoivat äärimmäisen herkästi liikkeeseen.
Kokeet ovat myös valottaneet aistien terävöitymisen perustaa. Nykyaikaiset kuvantamismenetelmät ovat paljastaneet sokeiden aivotoiminnasta muutoksia, jotka voivat selittää ilmiön. Monet seikat viittaavat siihen, että muut aistit alkavat käyttää hyväkseen niitä keskushermoston osia, joiden tehtävänä on normaalisti näköärsykkeiden käsittely. Vaikuttaa siltä, että alueiden välisen työnjaon muuttuessa aivoihin syntyy poikkeuksellisia viestiyhteyksiä. Ilmeisesti näin tapahtuu myös kuuroilla.
Monet näkövammaiset oppivat lukemaan vaivattomasti pistekirjoitusta.
Taitava lukija pystyy hahmottamaan yli kymmenen merkkiä sekunnissa. Lukunopeuteen vaikuttaa ratkaisevasti sormenpäiden tuntoherkkyys. Vanhastaan on uskottu, että etenkin syntymästään asti sokeilla on herkempi tuntoaisti kuin näkevillä. Tuoreiden tutkimusten mukaan oletuksessa onkin vinha perä.
Syntymäsokeiden on todettu ottavan vastaan harvinaisen helposti tuntoärsykkeitä etusormiensa päillä. Syyksi arvellaan sitä, että he käyttävät hermoimpulssien käsittelyyn myös niitä aivoalueita, jotka normaalisti näkevillä aktivoituvat näköärsykkeiden vaikutuksesta.
Ennestään on tiedetty, että sokean lukiessa pistekirjoitusta takaraivolohkon näköalueiksi kutsutut aivokuoren osat alkavat toimia vilkkaasti. Lisäksi aiemmin on todettu, että ihmiset, joiden aivot eivät ole koskaan käsitelleet näköärsykkeitä, erottavat poikkeuksellisen hyvin erikorkuisia ääniä ja pystyvät määrittämään tarkasti, mistä suunnasta nämä tulevat. Toisin sanoen he hahmottavat ääniympäristön eli akustisen tilan paremmin kuin normaalisti näkevät.
Asiaa on tutkittu viime vuosina varsinkin Pohjois-Amerikassa. Niin yhdysvaltalaisissa kuin kanadalaisissakin tutkimuksissa on päädytty samoihin tuloksiin: sokeat ikään kuin näkevät korvillaan. Todennäköisimpänä selityksenä pidetään sitä, että ne aivojen osat, jotka normaalisti näkevillä ihmisillä käsittelevät näköärsykkeitä ja pitävät yllä tilantajua, palvelevat sokeilla kuuloaistia.