Unohda perimä ja ympäristö: Persoonallisuus on sattumien summa
Yli kolmasosaa persoonallisuudesta ei voida selittää geeneillä eikä kasvatuksella. Tutkijat uskovatkin, että satunnaiset tapahtumat aivojen kehityksen aikana ratkaisevat, millainen yksilöstä tulee.
Saatat ajatella, että olet perinyt iloisuutesi isältäsi ja jääräpäisyytesi äidiltäsi ja että lämmin luontosuhteesi on syntynyt lapsuudessa kesämökillä vietettyjen lomapäivien ansiosta.
Meillä on tapana selittää perintö- ja ympäristötekijöillä yksilöllisiä ominaisuuksiamme – persoonallisuutta, temperamenttia ja luonnetta. Tutkijat ovat kuitenkin todenneet, että kokonaisuuteen voi vaikuttaa kolmas asia jopa kahta muuta enemmän. Kyse on puhtaista sattumista.
Satunnaiset tapahtumat ajoittuvat siihen vaiheeseen, jolloin aivot kehittyvät nopeasti. Se alkaa sikiökaudella ja jatkuu aikuistumiseen asti. Sattumat vaikuttavat hermoimpulssien monimutkaiseen kulkuun aivoissa ja näyttelevät näin tärkeää osaa yksilöllisyyden kehkeytymisessä.
Aivosolut muodostavat erittäin monimutkaisen verkon, ja sattumanvaraisesti syntyvät hermoyhteydet voivat ratkaista, millaisen persoonallisuuden yksilö saa.
Ehkä et olekaan perinyt isäsi iloisuutta ja äitisi jääräpäisyyttä: olet voinut saada nämä ominaisuudet sattumalta eli täysin riippumatta vanhempiesi luonteenpiirteistä. Ja lapsuuden mökkilomat ovat voineet olla jopa täysin merkityksettömiä luontosuhteesi kehittymisen kannalta.
Tutkijat yrittävät selvittää, milloin ja miten sattumat vaikuttavat. Vastausta etsitään ihmisaivojen laboratoriossa luoduista kopioista.
Sisarusten pitäisi muistuttaa enemmän toisiaan
Monet vanhemmat ihmettelevät, kuinka heidän lapsensa voivat olla luonteeltaan niin erilaisia. Sisarusten perimästä on puolet yhteistä, ja yleensä saman perheen lasten elinolosuhteissa ja kasvatuksessa ei ole huomattavia eroja.
Jos persoonallisuus riippuisi vain perintö- ja ympäristötekijöistä, samassa perheessä kasvavista sisaruksista pitäisi tulla samankaltaisia – ja heillä pitäisi olla myös paljon yhteistä vanhempiensa kanssa. Monesti sisaruksilla on kuitenkin eroa kuin yöllä ja päivällä.
Erillään kasvaneet identtiset kaksoset auttavat tutkijoita määrittämään, mikä osuus perimällä ja ympäristöllä on persoonallisuuden kehittymisessä.
Geenien vaikutus persoonallisuuspiirteisiin voidaan määrittää melko tarkasti, mutta ympäristön osuutta niiden kehittymisessä on paljon vaikeampi arvioida. Asiaa on selvitetty kaksostutkimuksilla, joissa on etenkin käytetty toisistaan jo vauvana erotettuja identtisiä kaksosia.
Koska identtisillä kaksosilla on sama perimä, erillään – siis eri perheissä – kasvaneista parikeista on voitu tehdä luotettavia päätelmiä perimän merkityksestä persoonallisuudelle. Vanhastaan on ajateltu, että loppuosa riippuu ympäristöstä.
Kaksostutkimus erottaa perimän ympäristöstä
1. Kaksoset kasvavat erillään
Jo vauvana toisistaan erotetut identtiset kaksoset ovat perimältään samanlaisia. Heillä on kuitenkin eri kasvuympäristö. Siksi heillä on perimästä riippuvia yhteisiä ominaisuuksia ja erottavia piirteitä, jotka perustuvat erilaisiin elinolosuhteisiin.
2. Kiltteys selittyy ympäristöstä
Toiselle kaksosista on ominaista ystävällisyys ja avuliaisuus, toiselle taas ei. Koska parikit ovat geneettisesti samanlaisia, ero ei voi johtua perimästä. Siksi voidaan päätellä, että kiltti luonne syntyy ennen kaikkea ympäristön vaikutuksesta.
3. Huolestuneisuus johtuu geeneistä
Kumpikin kaksonen on luonteeltaan murehtija ja huolehtija. Koska parikit ovat kasvaneet eri perheissä, ympäristö ei voi selittää persoonallisuuspiirrettä. On siis selvää, että se riippuu enemmän perimästä kuin ympäristöstä.
Vähitellen on kuitenkin selvinnyt, että jäljelle jäänyttä osaa ei voida panna kokonaan ympäristön kontolle.
Laajassa vuonna 2015 tehdyssä analyysissä käytiin läpi käytännössä koko aihetta koskeva tieteellinen aineisto. Tutkimukset, joista vanhimmat olivat vuosikymmenien takaa, paljastivat yllättävän aukon tutkijoiden tiedoissa.
Perimän todettiin selittävän keskimäärin 49 prosenttia kaikista luonteenpiirteistä, mutta tilastoanalyysi osoitti, että ympäristön osuus lopusta oli vain 17 prosenttia.
Toisin sanoen peräti 34 prosenttia tutkittujen luonteenpiirteistä perustui johonkin muuhun kuin perimään ja ympäristöön. Monet tutkijat uskovat, että tämä kolmannes on parhaiten selitettävissä sattumilla.
Banaanikärpäsillä on suosikkisuunta
Niihin tutkijoihin, jotka uskovat satunnaisten tapahtumien voivan muovata aivoja ja näin vaikuttaa yksilöllisiin ominaisuuksiin, kuuluu yhdysvaltalaisen Harvardin yliopiston organismi- ja evoluutiobiologian professori Benjamin de Bivort.
Banaanikärpäsiä tutkiessaan de Bivort havaitsi, että niillä oli synnynnäinen pysyvä taipumus kääntyä joko oikealle tai vasemmalle, kun ne lentelivät ympäriinsä etsiessään ravintoa.
Geneettisesti samanlaisilla banaanikärpäsillä on usein pysyvä taipumus kääntyä joko oikealle tai vasemmalle. Selitys löytyy hermosoluista, jotka lakkaavat sattumanvaraisesti toimimasta.
Taipumus ei ole perinnöllinen, eli se ei siirry sukupolvelta toiselle perintötekijöiden kautta. Geneettisesti samanlaisilla banaanikärpäsillä, jotka ovat kehittyneet samoissa olosuhteissa, esiintyy kahdenlaista ”kätisyyttä”: ne voivat kääntyessään suosia johdonmukaisesti jompaakumpaa suuntaa.
Banaanikärpäsen aivot ovat niin yksinkertaiset, että de Bivort pystyi paikantamaan niistä hermosoluja, jotka olivat vain osalla yksilöistä lakanneet lähettämästä tai välittämästä viestejä.
Hermosolujen passiivisuus on sattumanvarainen ilmiö. Se, onko banaanikärpäsellä suosikkisuunta, riippuu siis satunnaisesta tapahtumasta.
34 prosenttia persoonallisuuspiirteistä johtuu muusta kuin perimästä tai ympäristöstä – ehkä sattumasta.
Toisin sanoen sattuma vaikutti banaanikärpäsen käyttäytymiseen – tai persoonallisuuteen, jos niin halutaan nähdä.
Aivosolut vaeltavat
Vielä ei tiedetä tarkalleen, kuinka satunnaiset tapahtumat voivat muuttaa kehittyviä ihmisaivoja ja siten yksilöllisiä ominaisuuksia riippumatta perimästä ja ympäristöstä.
Mahdollisia vaikutustapoja on geenien passivoituminen niin kuin banaanikärpäsen tapauksessa.
Jos hermosolun kehityksen kannalta keskeinen geeni lakkaa toimimasta aivojen kehittyessä, aivosolun kyvyssä muodostaa yhteyksiä toisiin aivosoluihin voi tapahtua muutoksia. Seurauksena saattaa olla eriasteisia aivojen eri osien välisiä tiedonsiirto-ongelmia ja uudelleenreitityksiä.
Tällaiset muutokset voisivat selittää identtisten kaksosten erilaisuuden.
Sattuman vaikutus voi ilmetä aivoissa toisellakin tavalla. Ihmisaivojen noin 86 miljardilla hermosolulla on kaikkiaan yli 1 000 biljoonaa synapsia eli hermoliitosta, jotka muodostavat erittäin monimutkaisen verkoston. Verkko muotoutuu aivojen kehitysvaiheessa, joka ulottuu sikiökaudelta varhaisaikuisuuteen asti.
Monta vuotta kestävän prosessin aikana ei ainoastaan synny valtavasti uusia hermosoluja, vaan aivosolut myös etsiytyvät omille paikoilleen. Lisäksi ne kasvattavat itselleen niitä pitkiä haarakkeita, jotka palvelevat tiedonsiirtoväylinä.
Tässä rakennuskaaoksessa on tuskin aina vältettävissä se, että aivosolut joutuvat törmäyskurssille, tönivät toisiaan ja pyörähtävät ympäri.
Satunnaiset tapahtumat aivoissa muovaavat persoonaa
1. Kaksosilla on sama valmistusohje
Aivoihin syntyy lisää hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä sikiökaudelta varhaisaikuisuuteen. Identtisten kaksosten kasvu perustuu samoihin perintötekijöihin, jotka esimerkiksi ohjaavat kantasolujen jakautumista ja erikoistumista hermosoluiksi.
2. Sattumat muokkaavat aivoja
Kummallakin kaksosella kantasolu ”poikii” viisi hermosolua, mutta toisella parikilla kaksi niistä kääntyy toisin päin (punainen). Kyse on satunnaisesta muutoksesta, joka tapahtuu, kun miljardit uudet hermosolut tönivät toisiaan.
3. Kääntyneet solut muuttavat luonnetta
Hermosolut liittyvät toisiinsa synapseilla (vihreä) ja verkottuvat. Koska kaksi hermosolua on sattumalta kiepsahtanut ympäri, kaksosparikkien hermoviestit kulkevat aivoissa eri tavalla. Niinpä heillä on myös erilainen persoonallisuus.
Näin verkosto voi aivan sattumanvaraisesti muotoutua hieman erilaiseksi kuin sen olisi pitänyt perimän ja ympäristön perusteella. Aivoihin syntyy uusia satunnaisia tiedonsiirtoyhteyksiä, joiden ansiosta yksilö saa odottamattomia persoonallisuuspiirteitä.
Pienoisaivot korvaavat kaksoset
Sattuman merkityksestä kiinnostuneiden tutkijoiden toiveena on päästä selvittämään aivojen kehitysprosesseja. Tehtävä on hyvin vaikea ellei mahdoton aivojen koon ja monimutkaisuuden vuoksi. Eikä asiaa helpota yhtään se, että havainnot pitäisi tehdä elävän ihmisen aivoista.
Muun muassa Benjamin de Bivort uskoo, että ongelma on ratkaistavissa pienoisaivoilla, joita on voitu jo jonkin aikaa kasvattaa laboratoriossa.
Vaikka pienoisaivot vastaavat kooltaan hernettä, ne ovat kehittyneet samojen periaatteiden mukaan kuin aidot ihmisaivot. Niissä on verkoston muodostavien solujen välisiä tiedonsiirtoyhteyksiä, jotka välittävät sähköisiä hermoimpulsseja aivojen osasta toiseen.
Ihmisaivojen laboratoriossa kasvatetut pienoiskopiot tarjoavat tutkijoille mahdollisuuden selvittää, kuinka satunnaiset tapahtumat vaikuttavat aivosolujen viestintään.
Pienuudestaan huolimatta aivokopio toimii samalla tavalla kuin aito esikuvansa.
Kopioissa on esimerkiksi havaittu tunnusmerkillisiä aivoaaltoja. Ja saksalaiset tutkijat saivat vuonna 2021 pienoisaivot kehittämään silmän, joka ”näkee” valon ja reagoi siihen lähettämällä hermoimpulsseja eri suuntiin.
Benjamin de Bivort pitää mahdollisena kasvattaa geneettisesti identtisiä pienoisaivoja samoissa olosuhteissa. Niiden avulla voitaisiin tutkia, eriyttävätkö satunnaiset tapahtumat täysin yhtäläisten aivojen kehitystä.
Jos pienoisaivoihin syntyy kokeissa yllättäviä hermoyhteyksiä, jokainen jostain luonteenpiirteestään kärsivä voi ehkä syyttää siitä enemmän onnetonta sattumaa kuin vanhemmilta saatuja perintötekijöitä ja kasvatusta.
