Déjà-vu voi johtua muistin toimintatavasta
Eniten kannatusta saa näkemys, että déjà-vu-kokemus liittyy nykyisten ja epämääräisesti mieleen painuneiden menneiden tapahtumien samankaltaisuuteen.
Esimerkiksi alankomaalainen psykiatri Herman Sno on esittänyt, että muistikuvat tallentuvat ikään kuin hologrammeina. Toisin kuin valokuva hologrammin jokainen osa sisältää ne tiedot, jotka tarvitaan kokonaiskuvan muodostamiseen.
Mitä pienempi osa kuitenkin on, sitä epätarkempi kuvasta tulee.
Niinpä déjà-vu voi syntyä, kun senhetkinen kokemus käy pieneltä osin yksiin menneisyyden kanssa ja vanhan kokemuksen epätarkka kuva ja käsitys nykyhetkestä sekoittuvat.
Teorialle saattaa antaa tukea se, että déjà-vu-ilmiö on erityisen voimakas silloin, kun ollaan hieman hajamielisiä vaikkapa uupuneena, sairaana tai ärtyneenä.
Déjà-vu on epilepsian oire
Déjà-vu-kokemukset ovat hyvin tunnettu sairauden – ohimolohkoepilepsian – oire, vaikka ne ovat tavallisia terveilläkin.
Ennen kohtauksia tätä epilepsian muotoa sairastavilla esiintyy usein déjà-vu-kokemus, ja siksi tutkija ja neurologi Josef Spatt uskoo, että ilmiön syy löytyy ohimolohkoista.
Hänen tutkimuksensa mukaan déjà-vu johtuu hippokampuksen eli aivoturson viereisen poimun hetkellisestä toimintahäiriöstä. Tämä ohimilohkon osa osallistuu tunnistamiseen.
Siitä seuraa, että syntyy ohimenevä tuttuuden tunne, jota vahvistavat yhteydet toisiin, muun muassa hippokampuksen tavoin muistin kannalta keskeisiin, aivojen osiin.
Ohimolohkoepileptikolla toimintahäiriö voi johtua sairaudesta, mutta vielä tuntemattomista syistä se voi syntyä itsestään myös terveissä aivoissa.