Ilmiöstä käytetään ranskankielistä nimitystä déjà-vu, ‘jo nähty’. Sillä tarkoitetaan tunnetta, että on ollut samassa tilanteessa tai paikassa aikaisemmin, tai elämystä, joka vaikuttaa selittämättömällä tavalla tutulta. Kyseessä ei ole tietoinen muistikuva vaan nimenomaan epämääräinen tuttuuden tunne. Déjà-vu-ilmiö kuvattiin ensimmäisen kerran 1880-luvulla. Sen syistä on esitetty vuosien varrella useita teorioita, mutta sitä ei osata vieläkään selittää täysin tyydyttävästi. Saksassa tehtyyn tutkimukseen osallistuneesta 224 henkilöstä 90 prosentilla oli ollut déjà-vu-kokemus. Kysely paljasti, että se oli usein liittynyt toiseen selittämättömään elämykseen, esimerkiksi vierauden tunteeseen tai aavistukseen tulevista tapahtumista. Aivojen toiminnasta déjà-vu-ilmiön aikana ei tiedetä juuri mitään. Todennäköisesti mieleen palautuu useimmissa tapauksissa asia tai tilanne, joka on joskus tallentunut muistiin mutta joka on jättänyt vain hyvin heikon muistijäljen. Tätä tutkijat kutsuvat lähdeamnesiaksi eli -muistinmenetykseksi: ihminen voi unohtaa, mistä tieto – ja siihen liittyvä muistikuva – on peräisin. Heikko muistijälki on saattanut syntyä vain joitakin sekunteja tai minuutteja aikaisemmin. Henkilö ei vain ole tiedostanut tilannetta, jossa alkuperäinen kokemus on saatu. Osa tutkijoista uskoo, että ilmiön taustalla on tilapäinen aivojen sähkökemiallisen toiminnan häiriö. Tähän viittaa mm. se, että déjà-vu-ilmiö voidaan tuottaa keinotekoisesti ohimolohkoa ärsyttämällä.
