Skærmtid: Lille pige ser på tabletet

Tutkijat: Monen tunnin päivittäinen ruutuaika voi haitata aivojen kehitystä

Tutkimus osoittaa, että pienillä lapsilla, jotka päivittäin viettävät monta tuntia näyttöä tuijottaen, on huonommat yhteydet esimerkiksi kielenkehitykseen liittyvillä aivoalueilla.

Tutkimus osoittaa, että pienillä lapsilla, jotka päivittäin viettävät monta tuntia näyttöä tuijottaen, on huonommat yhteydet esimerkiksi kielenkehitykseen liittyvillä aivoalueilla.

Shutterstock

Televisio, tietokone, tabletti ja älypuhelin. Näyttöjä on kaikkialla, ja monissa kodeissa aivan pienetkin lapset tuijottavat näyttöä joka päivä.

Viime vuosien kehitys on saanut tutkijat kysymään, miten ruutuaika vaikuttaa lasten kehitykseen – erityisesti ensimmäisten elinvuosien aikana, jolloin aivot ja kongnitiiviset taidot kehittyvät hurjaa vauhtia.

Yhdysvaltalaisen Cincinnatin lastensairaalan tutkijat ovat antaneet oman vastauksensa tutkimuksessa, joka julkaistiin JAMA Pediatrics -lehdessä. Siinä todettiin yhteys lisääntyneen ruutuajan ja aivoissa havaittujen muutosten välillä.

Aivokuvaukset paljastivat huonot yhteydet

Tukimuksessa 47 lapsen aivot kuvattiin MRI-laitteella, joka mittaa vesimolekyylien liikkeitä ja luo tarkan kuvan aivoista. Lapset olivat tutkimushetkellä 3–5-vuotiaita. Kuvannuksen tuloksia verrattiin lasten ruudun edessä viettämään aikaan ScreenQ-score -pisteytyksen mukaan.

ScreenQ on pisteytysmenetelmä, joka perustuu yhdysvaltalaisiin oheisiin lasten ruutuajasta.

Jos lapsen ScreenQ-score on 0, vanhemmat ja lapset noudattavat tarkasti annettuja ohjeita, eli mobiililaitteita ei käytetä makuuhuoneessa ja ruutuaika rajoitetaan yhten tunnin päivässä.

Jos lapsen pisteet ovat 26, perheessä ei noudateta minkäänlaisia ohjeita ruutuajan suhteen.

Tuloksista kävi ilmi, että lapsilla, jotka viettivät paljon aikaa ruudun ääressä, oli heikommin toimivat yhteydet aivokudoksen valkeassa aineessa kuin lapsilla, jotka tuijottivat ruutua vain tunnin vuorokaudessa.

Aivojen valkea aine koostuu koostuu pääasiassa aivoon tulevista ja sieltä lähtevistä sekä aivokuoren eri osien välisistä aksoni- eli viejähaarakekimpuista. Aksonien ympärillä on myeliinitupet. Myeliini on rasva- ja proteiinipitoista ainetta, joka muodostaa eristävän kerroksen ja takaa nopeat signaalit hermosolujen välillä.

Lapsilla näytön edessä vietetty aika vaikuttaa myeliinin muodostumiseen ja siten hermosolujen viestintäkykyyn.

Lapsilla havaittiin tutkimuksessa huonoja yhteyksiä etenkin niillä aivoalueilla, jotka tukevat kognitiivisten kykyjen, kuten kielen ja lukemisvalmiuksien, kehittymistä.

Lapset, joilla oli korkea ScreenQ-score, saivat heikompia tuloksia useissa kognitiivisissa testeissä. He eivät esimerkiksi käyttäneet kovin vivahteikasta kieltä, ja heidän oli vaikeaa nimetä nopeasti asioita.

Näyttöjä ei tarvitse kieltää

Vaikka tutkijat löysivätkin yhteyden runsaan ruutuajan ja heikkojen aivoyhteyksien väliltä, he toteavat, että vanhempien ei tarvitse kieltää näytön tuijottelua lapsilta kokonaan.

He toteavat kuitenkin, että on syytä huolehtia siitä, että ruutuaikaa ei ole liikaa, sillä 'oikeat' interaktiiviset elämykset, kuten leikki, lukeminen ja puhe, luovat lasten aivoihin enemmän yhteyksiä kuin passiivinen näytön tuijottaminen.