Totuus rakkaudesta: Armaani, olet aivojeni valittu

Kolmenlaista rakkautta

Toista voi rakastaa kolmella tavalla. Se kiintymys, jota tunnetaan äitiä kohtaan, on erilaista kuin puolisoa kohtaan tunnettu rakkaus. Selitys löytyy tunteiden taustalla vaikuttavasta kemiasta.

Tutkijoiden mukaan mieltymys voi olla himoa, viehtymystä ja yhteenkuuluvuutta. Ne ovat eri asioita, ja henkilö voi tuntea kaikkia kolmea yhtä aikaa.

Kaikki kolme rakkauden ilmenemismuotoa ohjaavat käyttäytymistä omalla tavallaan, sillä ne palvelevat eri evolutiivisia päämääriä.

Himo liittyy haluun tyydyttää seksuaalisia tarpeita. Tunne voi syntyä yhtäkkiä, eikä se vaadi, että on tutustunut hyvin siihen henkilöön, joka vetää puoleensa.

Halun herättää usein toisen henkilön tuoksu tai ulkonäkö. Tutkimusten mukaan niillä ominaisuuksilla, jotka sytyttävät, on yleensä jotain tekemistä lisääntymiskyvyn kanssa: ne vihjaavat, että henkilö olisi perimänsä puolesta hyvä valinta. Tunteen tehtävä on siis loppujen lopuksi auttaa jatkamaan sukua.

Sen sijaan viehtymyksessä ei ole kyse seksistä – vaikka viehtymys ja himo kulkevat joskus käsi kädessä. Viehättyminen luo tavallaan tarpeen viettää aikaa toisen henkilön seurassa, ja sen evolutiivisena tehtävänä on laajentaa ja vahvistaa sosiaalista turvaverkkoa.

Kiihdyttämällä voimakkaasti aivojen mielihyväjärjestelmän toimintaa viehtymys edistää uusien ihmissuhteiden solmimista. Yhdessäolosta nautitaan, ja se tuottaa tyytyväisyyden, turvallisuuden ja hyväksynnän tunteita. Palkitsevat ihmissuhteet antavat henkistä tukea, kun itsellä on vaikeaa.

Kolmas rakkauden ilmenemismuoto on yhteenkuuluvuuden tunne. Se vahvistaa jo olemassa olevaa ihmissuhdetta ja voi jopa estää tutustumasta uusiin ihmisiin.

Kiintymys liittyy tiiviisti oksitosiini-nimiseen hormoniin, jota erittyy hyvin intiimeissä tilanteissa, kuten seksin, synnytyksen ja imetyksen aikana. Kun oksitosiinitaso nousee pitkällä aikavälillä monta kertaa, se voimistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja saa aikaan vahvan henkisen siteen.

Tämän siteen vuoksi omia tarpeita arvioidaan uudelleen. Käyttäytyminen voi muuttua epäitsekkäämmäksi, ja huomion keskipisteenä on toinen, tärkeäksi koettu, henkilö.

Aivoissa alkaa ilotulitus

Sydäntä pidetään rakkauden tyyssijana – hyvästä syystä. Senhän koetaan sykkivän tavallista innokkaammin esimerkiksi silloin, kun ihastutaan. Sydämen hakkaaminen on kuitenkin vain oire.

Tosiasiassa rakastuminen tapahtuu aivoissa niiden tuottamien hormonien ja muiden viestiaineiden myötävaikutuksella. Tunne syntyy, kun aivot setvivät hyvinkin sekalaista aisti- ja kokemustietoa. Käsittelyä ei kuitenkaan tiedosteta.

Ihastuminen johtuu muun muassa siitä, että aivot arvioivat mahdollista uutta kumppania varsin yksinkertaisilla perusteilla, kuten kasvonpiirteillä, ruumiinrakenteella ja ominaishajulla. Lopputulokseen vaikuttavat kuitenkin myös sellaiset monimutkaiset tekijät kuin käyttäytyminen ja persoonallisuus.

Arvioimisperusteet määräytyvät henkilökohtaisista mieltymyksistä ja kokemuksista. Kun ennakko-odotukset täyttyvät, aivoissa alkaa kemiallinen ilotulitus.

Aivojen viestinviejiin kuuluvat verenkierrossa kiertävät hormonit, joihin solut reagoivat vasta sitten, kun aineet sitoutuvat niiden reseptoreihin. Reaktiot ilmenevät tapahtumasarjana, joka johtaa elimistön toiminnan muuttumiseen. Näin sydän alkaa hakata ja keskushermosto muuttaa käyttäytymistä.

Rakkauden kannalta keskeisiä aineita ovat sukupuolihormonit. Naisilla avainasemassa on estrogeeni, miehillä taas testosteroni, vaikka sekä naisilla että miehillä esiintyy kumpaakin hormonia.

Rakkauden tunne riippuu ennen kaikkea sukupuolihormonien määrästä, sillä se vaikuttaa seksihaluihin. Korkea testosteronitaso lisää sekä miehen että naisen seksuaalista halukkuutta. Matala testosteronitaso tekee puolestaan miehistä tutkitusti vähemmän parisuhdekammoisia, eli he ovat valmiimpia solmimaan avio- tai avoliiton.

Sukupuolihormonien tuotanto vaihtelee kaavamaisesti. Estrogeenin määrä suurenee ja pienenee noin kuukauden pituisen syklin aikana , kun taas testosteronitaso nousee ja laskee vuorokaudenajan mukaan. Vaihtelu vaikuttaa paitsi seksihaluihin myös siihen, ketä pidetään haluttavana.

Esimerkiksi Kalifornian yliopiston tutkimus paljasti, että ne naiset, joilla oli ovulaation vuoksi erittäin paljon estrogeenia veressään, tunsivat enemmän vetoa olemukseltaan hyvin maskuliinisiin miehiin kuin ne naiset, joilla munasolu ei ollut irtoamassa.

Hormonien määrä ei riipu kuitenkaan vain sisäisestä säätelystä. Järjestelmä reagoi myös ulkoisiin tekijöihin.

Yhdysvalloissa saatiin selville, että miehet kykenevät haistamaan naisesta ovulaation ja että heidän kehonsa alkaa tuottaa reaktiona lisää testosteronia. Toisin sanoen miehet pitävät naista erityisen haluttavana silloin, kun hänellä on parhaat mahdollisuudet tulla raskaaksi.

Rakkaus koukuttaa

Sukupuolihormonit säätelevät vain yhtä osaa rakkauselämästä. Toiset aineet, kuten dopamiini, ovat vähintään yhtä tärkeitä.

Aivosolujen lomaan erittyvä dopamiini tuottaa mielihyvää, joka voidaan kokea tyydytykseksi ja iloksi. Viestiainetta syntyy esimerkiksi silloin, kun rakastettava henkilö koskettaa tai osoittaa huomiota.

Miellyttävä tunne saa kaipaamaan toisen läsnäoloa – samasta syystä kuin narkomaani tuntee pakonomaista tarvetta käyttää huumetta.

Kaipuu muistuttaa voimakasta riippuvuutta ja voi vallata mielen ja muuttaa käyttäytymistä. Toinen on aina ajatuksissa, ja eron aikana on vaikea pysyä rauhallisena. Olo on levoton, kunnes toinen ottaa yhteyttä.

Pelkkä huuman tavoittelu saattaa kiihdyttää dopamiinin eritystä. Kun odottaa innoissaan näkevänsä rakastettunsa, voi tuntea itsensä iloiseksi ja onnelliseksi.

Dopamiinin tuotantoon vaikuttaa myös se, miten tutustuminen etenee. On saatu näyttöä siitä, että jonkinlainen epävarmuus pitää dopamiinitason korkeana.

Ehkä juuri tästä syystä ihastuminen on kihelmöivä kokemus: kun ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu, kärsii rauhattomuudesta ja nauttii jännityksestä. Vakiintumisen jälkeen samanlaista hermoilua ei enää esiinny.

Tunteet siis jäähtyvät, kun suhteesta tulee pysyvä. Toisin sanoen lemmen hurmaa voi auttaa säilymään järjestelmällä virkistävää vaihtelua.

Rakkaus pidentää elämää

Vaikka rakkaus addiktoi, sillä ei ole samoja haittoja kuin vaikkapa huume- tai peliriippuvuudella. Päinvastoin: tyydyttävä rakkaussuhde tukee sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä ja edistää henkistä hyvinvointia.

Naimisissa olevilla henkilöillä on esimerkiksi pienempi riskiä sairastua masennukseen ja alkaa käyttää väärin päihteitä. Pysyvän parisuhteen suojaava vaikutus perustuu oletettavasti dopamiiniin ja muihin rakkauden tunteeseen liittyviin viestiaineisiin.

Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan onnellinen avioliitto ehkäisee myös verenpainetautia ja sydän- ja verisuonitauteja. Puoliso ei kuitenkaan automaattisesti estä verenpainetta nousemasta, sillä niillä, jotka ovat onnettomasti naimisissa, on keskimäärin korkeampi verenpaine kuin yksineläjillä.

Tutkimustulokset vihjaavat myös, että turvalliseksi koettu pitkä pysyvä ihmissuhde vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen muun muassa torjumalla ahdistusta ja stressiä. Positiivisiin vaikutuksiin kuuluu lisäksi immuunijärjestelmän vahvistuminen. Se ilmenee hyvänä vastustuskykynä ja haavojen nopeana paranemisena.

Rakastamisen terveyshyödyt voivat lykätä kuolemaa – ja erityisesti tehdä elämästä laadukkaampaa. Edes rikastuminen ei vaikuta elämänlaatuun yhtä paljon kuin rakastuminen.

Rakkaus on siis selvästi tavoittelemisen arvoista. Kaiken hyvän alku ja juuri on C₈H₁₁NO₂-ryöpsäys prefrontaalisessa aivokuoressa.