Tekoäly tulkitsee unet

Uusi algoritmi on käynyt läpi tuhansia unien kuvauksia ja paljastanut, että suurimmat henkilökohtaiset salaisuudet kätkeytyvät uniin. Siksi unet voivat auttaa ymmärtämään omaa itseä, ja pienellä harjoittelulla voi myös oppia vaikuttamaan uniinsa.

Uusi algoritmi on käynyt läpi tuhansia unien kuvauksia ja paljastanut, että suurimmat henkilökohtaiset salaisuudet kätkeytyvät uniin. Siksi unet voivat auttaa ymmärtämään omaa itseä, ja pienellä harjoittelulla voi myös oppia vaikuttamaan uniinsa.

Shutterstock & Lotte Fredslund

”Olen Bonnien kanssa huoneessa, jossa on käärme. Pelkään sitä. Bonnie ei ole moksiskaan, ja hän tarttuu käärmettä hännästä. Minä alan kirkua kauhusta. Hän nauraa minulle käärmeen kiertyessä hänen käsivartensa ympärille ja yrittäessä purra minua. Hypähdän taaksepäin vihaisena siitä, että hän saattaa minut vaaraan.”

Tuskin kukaan on kokenut vastaavaa todellisuudessa, mutta unimaailmassa uhkaavat tai muuten voimakkaan tunnelatauksen sisältävät tilanteet ovat tuiki tavallisia. Lyhyt tarina onkin unen kuvaus. Se on peräisin unipäiväkirjasta, jota brittiläinen Barb Sanders on pitänyt yli 30 vuoden ajan.

Sanders on kirjannut muistiin 3 694 untaan, ja hänen yölliset seikkailunsa olivat tärkeässä osassa brittiläis-italialaisessa tutkimushankkeessa, joka toteutettiin vuonna 2020. Hanketta johti tietokoneinsinööri Luca Maria Aiello, joka työskenteli silloin Englannissa Cambridgessä toimivassa Nokia Bell Labs -tutkimus- ja kehitysorganisaatiossa mutta joka toimii nykyään lehtorina Kööpenhaminan IT-yliopistossa.

käärme-uni

Uudessa algoritmissa uni, jossa käärme kiertyy ystävän käden ympärille, tiivistyy avainsanoiksi ”pelätä”, ”kirkua”, ”kauhu” ja ”vaara”.

© Shutterstock

Tutkimusryhmä kartoitti kaikkiaan 24 000 unen sisällön saadakseen selville, mitä unet voivat paljastaa henkilökohtaisista ajatuksista, tunteista ja huolista. Tätä tarkoitusta varten suunniteltiin uusi algoritmi, ja tulokset antavat ymmärtää, että unet heijastavat paljolti arkikokemuksia – jokseenkin niin kuin melkein 60 vuotta vanhassa teoriassa unien merkityksestä oletetaan.

Tämän niin sanotun kontinuiteetti- eli jatkuvuusteorian mukaan unista tulee rauhallisia mukavan perhepäivän jälkeen, eroottisia romanttisen tapaamisen jälkeen ja aggressiivisia työpaikkakonfliktin jälkeen.

Unien merkitys on kiehtonut vuosituhansia.

Kontinuiteettiteoria ei ole suinkaan ainoa selitys, ja osa tutkijoista uskookin vakaasti, että unia tarvitaan terästämään muistia tai käsittelemään valveilla koettuja epämiellyttäviä asioita. Siitä ollaan kuitenkin pitkälti yksimielisiä, että jokainen voi oppia ainakin jossain määrin hallitsemaan uniaan ja vaikuttamaan siihen, mitä niissä tapahtuu.

Unta nähdään vajaat kaksi tuntia vuorokaudessa

Unet ovat kiehtoneet ihmisiä aina, ja eri aikoina niihin on liitetty eri merkityksiä.

Egyptiläiset pitivät 4 000 vuotta sitten unia jumalien viesteinä, ja 1 000 vuotta myöhemmin intialaiset uskoivat, että unet ilmaisevat syvimpiä toiveita ja odotuksia. Sittemmin filosofit, biologit ja psykologit ovat etsineet perimmäistä selitystä usein järjettömille ja normaalin rajat ylittäville öisille näyille.

Lisäksi useimmat ovat yrittäneet tulkita uniaan omista lähtökohdistaan ja pohtineet vaikkapa, ennustavatko ne tulevaisuutta tai paljastavatko ne menneisyyden salaisuuksia.

Siitä huolimatta, että ihminen nukkuu kolmanneksen elämästään ja viettää joka päivä suunnilleen kaksi tuntia unimaailmassa, nukkumisesta ja unien näkemisestä tiedetään hyvin vähän mitään varmaa.

Ei ole kuitenkaan pienintäkään epäilystä nukkumisen ja unien näkemisen välttämättömyydestä: yölepo pitää yllä terveyttä ja hyvinvointia. Liiallisesta valvomisesta kehittyy nopeasti univaje, ja univelka pitää maksaa nukkumalla pitempään.

Vastaavasti unennäkövaiheen osuus kasvaa siinä tapauksessa, että valvomisen vuoksi ei ole päässyt näkemään normaalisti unia.

Unitutkimus kulkee kahta latua

Viime vuosikymmeninä unitutkijat ovat suuntautuneet kahdelle eri uralle. Osa heistä keskittyy itse uniin ja yrittää selvittää, miksi nukkuessa syntyy kokemuksia ja voivatko ne paljastaa ihmisestä jotain henkilökohtaista.

Unet auttavat muistamaan asioita paremmin.

Osaa tutkijoista kiinnostavat sen sijaan aivotoiminnot unennäön aikana ja niiden merkitys aivojen työskentelylle ja vaikutus henkiseen suorityskykyyn ja terveyteen. Tähän ryhmään kuuluu Kanadassa Montrealin yliopistossa työskentelevä tanskalaistaustainen unitutkija Tore Nielsen.

Nielsenin vuonna 2014 tekemässä tutkimuksessa 22 koehenkilöä suoritti lähi- ja työmuistia arvioivan Corsi block-tapping -testin. Siinä testattava näkee toisen henkilön painavan painikkeita satunnaisessa järjestyksessä ja hänen pitää toistaa sarja.

Testi on suuri haaste myös proseduraaliselle muistille, jota käytetään esimerkiksi silloin, kun palautetaan mieleen pyöräilyn tai pianonsoiton vaatimat liikkeet.

Harjaannuttuaan tehtävään koehenkilöt saivat nukkua yön yli. Heidän univaiheitaan kuitenkin seurattiin. Ja seuraavana päivänä heitä testattiin uudelleen.

Kolme univaihetta vie unten maille

Toisella kerralla osa koehenkilöistä suoriutui testistä paremmin, ja yölevon yksityiskohtia analysoimalla saatiin selville, että nimenomaan heillä oli ollut suhteellisen pitkiä REM-jaksoja. Toisin sanoen vaikutti siltä, että runsas unien näkeminen oli tukenut proseduraalisen muistin toimintaa.

Meksikolainen psykologi Maria Corsi-Cabrera on lisäksi todistanut, että unilla voi olla mielenterveyttä parantava tai ylläpitävä vaikutus.

Corsi-Cabreran tutkimuksessa osallistujien piti katsoa pelottavia ja ahdistavia kuvia esimerkiksi väkivaltarikoksista ja vaaratilanteista ja arvioida oma tunnereaktionsa niihin.

Tutkimus toistettiin seuraavana päivänä. Puolet osallistujista oli kuitenkin herätetty aina, kun he alkoivat nähdä unta. Loput oli myös herätetty yhtä usein, mutta muiden univaiheiden kuin unennäön aikana.

Unet ehkäisevät stressiä

Kävi ilmi, että kuvat herättivät vähemmän pelkoa ja ahdistusta siinä tapauksessa, että osallistuja oli saanut nähdä unia yöleponsa aikana.

Toisin sanoen nukkuminen ei yksin riitä: stressaavien kokemusten työstäminen vaatii unennäköä. Kaiken lisäksi aivokuvaukset paljastivat, että unet vaikuttivat useiden eri voimakkaita tunnereaktioita säätelevien aivoalueiden toimintaan.

Aivot eivät lepää, kun nähdään unia, vaan niiden toiminta vilkastuu rajusti (pun.) niillä alueilla, jotka käsittelevät tunteita, kuvia ja liikkeitä. Sen sijaan ne vaimentavat (sin.) järjen ääntä, joten unista tulee merkillisiä ja mielettömiä.

motorisk center-Drømme
©

Aivot yrittävät komentaa lihaksia

Aivojen ylä- ja keskiosien liikealueet säätelevät lihaksia ja toimivat hyvin vilkkaasti unennäön aikana. Lihakset ovat kuitenkin silloin lamaantuneet, eivätkä ne reagoi aivojen viesteihin. Toiminta saa kuitenkin aikaan liikkumisen vaikutelman, joka tekee unista todellisemman tuntuisia.

dPFC-unet
©

Päättelykyky ja järki sammuvat

Kun nähdään unia, aivotoiminta laantuu loogista päättelyä, itsekontrollia ja keskittymiskykyä säätelevillä alueilla. Kyse on etuotsalohkoista (orbitofrontaalisesa aivokuoresta), dPFC-alueesta ja päälakilohkon osista. Siksi unista tulee sekavia, epäloogisia ja hämmentäviä.

indre hjerne-Drømme
©

Aivot antavat tunteiden roihahtaa

Monet tunteiden säätelyyn osallistuvat aivojen osat ovat erittäin aktiivisia, kun nähdään unia. Niitä ovat aivojen sisällä mantelitumakkeet, aivoturso ja näkökukkula ja otsalohkoissa alueet ACC ja mPFC. Toiminta sävyttää unet ilon, pelon ja rakkauden tunteilla.

aivojen sisä- ja ulko-osat - unet
© Shutterstock & Lotte Fredslund

Näköalue kuvittaa unen

Unennäkö on hyvin visuaalinen kokemus, jonka näkymät ovat todentuntuisia. Asia selittyy paljolti siitä, että takaraivon näköalueet toimivat vilkkaasti, kun nähdään unia. Näköalueet tuottavat mukaansatempaavan filmin, jota katsotaan sielun silmin.

Näin unet auttavat työstämään kielteisiä tunteita, vaimentamaan reaktioita ja stressaamaan vähemmän.

Freud keskittyi seksiin ja vihaan

Unitutkimuksen toinen haara, joka pyrkii selittämään unien sisältöä, on pitänyt itävaltalaista lääkäriä ja psykoanalyytikkoa Sigmund Freudia esikuvanaan 1890-luvulta saakka.

Freud kartoitti yksittäisten ihmisten unissa toistuvasti esiintyviä symboleja, kuten esineitä, eläimiä, henkilöitä ja tilanteita, ja liitti ne ihmisen perustunteisiin ja tarpeisiin – etenkin seksiin ja vihaan.

Sittemmin klassinen unien tulkinta on kulkenut jotakuinkin vanhaa latua. Psykologit tulkitsevat usein toistuvat lentämisen, putoamisen tai pakenemisen kaltaiset tilanteet haluksi, toiveeksi tai peloksi vapautua, menettää kontrolli tai välttää vastuu tai yhteentörmäys.

Algoritmi soveltaa kaikkiin uniin samaa kaavaa.

Uusi brittiläis-italialainen tutkimus tähtää unien merkityksen selventämiseen ja perustuu niin ikään toistuviin symboleihin.

Luca Maria Aiello ja hänen kollegansa ovat käyneet läpi 24 000 unipäiväkirjamerkintää ja etsineet niistä sanoja, jotka kuvaavat tavalla tai toisella unen olemusta.

Alussa mainitusta Barb Sandersin unesta pantiin merkille, että Bonnie on nainen, käärme on eläin, purra-verbi ilmaisee vihaa ja sanat pelätä, kirkua, kauhu ja vaara ilmaisevat kielteisiä tunteita. Sen sijaan sana nauraa on myönteisen tunteen ilmaus.

Koska analysoitavia unia on paljon, Aiello suunnitteli tietokonealgoritmin, joka tekee raskaan työn. Algoritmi laskee myönteisten ja kielteisten ilmausten suhteen, etsii merkkejä vihamielisistä ja eroottisista tunteista ja tunnistaa unen päähenkilöitä.

Lisäksi algoritmi jakaa tarinat osiin ja yhdistää elementit puuksi, jonka lehtiä ovat yksittäiset sanat ja oksia tavat, joilla sanat liittyvät tai suhtautuvat toisiinsa.

Uuden algoritmin takana olevat tutkijat ovat syöttäneet ohjelmaan tuhansia unikuvauksia. Niitä yhdistävät piirteet voivat johtaa heidät unien syyn jäljille.

algoritmi-vaihe1-unet
© Shutterstock

Unet syötetään tietokoneeseen

Uuden algoritmin takana olevat tutkijat ovat tallentaneet 24 000 unipäiväkirjamerkintää ohjelmaan ja opettaneet sen tunnistamaan keskeisiä sanoja ja symboleja, kuten myönteisten ja kielteisten tunteiden tai vihamielisen tai rakastavan toiminnan ilmauksia.

algoritmi-vaihe2-unet
© Shutterstock

Unista tulee kaavamaisia

Tietokoneohjelma rakentaa eräänlaisen puun, joten kaikki unet saavat samanlaisen perusrakenteen. Puun lehdet ovat keskeisiä sanoja ja oksat sanojen keskinäisiä suhteita ja yhteyksiä unessa esiintyviin henkilöihin.

algoritme-vaihe3-unet
© Shutterstock

Unet asetetaan vastakkain

Koska kaikilla unilla on sama perusrakenne, tietokone pystyy vertaamaan niitä ja paljastamaan eroja ja yhtäläisyyksiä. Esiin voi tulla esimerkiksi sukupuolisidonnaisia tai jollekin ikä- tai väestöryhmälle ominaisia piirteitä.

Niinpä tietokone kykenee erottamaan tekijät ja teot. Samoin se voi selvittää kunkin kielteisen tai myönteisen tunnereaktion.

Tietokone voittaa psykologin

Kun algoritmi oli valmistunut, sen annettiin analysoida unikuvauksia kilpaa kokeneen, unia tulkitsemaan tottuneen, psykologin kanssa. Tulokseksi tuli, että tietokone päätyi 75 prosentissa tapauksista samaan päätelmään kuin psykologi.

Onnistumisprosentti ei ole tietenkään paras mahdollinen, mutta algoritmi selviytyy tehtävästä vain murto-osassa siitä ajasta, jonka psykologi käyttää siihen. Siksi on mahdollista suorittaa analyysi ja vertailu paljon suuremmalle määrälle unia.

Kun aineistoa on runsaasti, algoritmi pystyy etsimään niistä kaavoja, joiden mukaan unien ainekset toistuvat. Periaatteessa on mahdollista kartoittaa kaavat koko elämän ajalta.

Lisäksi päästään vertaamaan eri henkilöille ominaisia unikaavoja ja tällä tavalla paljastamaan, onko esimerkiksi miesten ja naisten unissa sukupuolisidonnaisina pidettäviä eroja.

Miehillä on vihamielisiä unia

Sukupuolella vaikuttaa itse asiassa olevan suuri merkitys unien sisältöön. Naisten unet sisältävät keskimäärin enemmän lempeitä ja ystävällisiä kuin hyökkääviä ja ankaria elementtejä. Miesten unissa aggressiiviset kokemukset ovat tavallisempia.

Lisäksi naisten unissa esiintyy useammin eläimiä kuin miesten. Miehille ovat puolestaan leimallisempia epätodelliset unikuvat.

koira-paholainen-unet

Algoritmit ovat paljastaneet, että miesten unia hallitsevat kielteiset tunteet ja mielikuvitusolennot ja että naiset näkevät useammin unta ystävistä ja eläimistä.

© Shutterstock

Izzy kuului paljon tutkimusaineistoa tarjonneisiin henkilöihin. Hän kirjoitti muistiin 3 172 untaan ikävuosiensa 12 ja 25 välisenä aikana, ja niistä piirtyi esiin selvä kaava.

Murrosiän alettua tytön unissa runsastuivat kielteiset tunteet ja vihamielisyys, ja muutos sopii hyvin siihen, että useimmat teinit kokevat itsensä sosiaalisesti epävarmaksi ja tuntevat huolta melkein kaikesta.

Lisäksi kävi ilmi, että seksuaaliset symbolit alkoivat yleistyä Izzyn unissa 14. ikävuoden jälkeen ja olivat yleisiä seuraavat kymmenen vuotta.

Uusi työkalu terapeuteille

Kaiken kaikkiaan Aiellon algoritmi tukee kontinuiteettiteoriaa ja vahvistaa siten käsitystä, jonka mukaan unet heijastavat senpäiväisiä valveillaoloajan kokemuksia.

Unet voivat tarjota väylän piilotajuntaan.

Päätelmä on tietenkin pieni pettymys niille, jotka uskovat unien paljastavan jotakin menneisyydestä tai tulevaisuudesta. Sen sijaan kognitiivisen psykoterapian näkökulmasta tarkasteltuna lopputulos on rohkaiseva.

Kun terapeutti saa tietoa potilaansa unista, hän pääsee kurkistamaan ajatus- ja tunnemaailmaan, joka piilee piilotajunnassa ja leimaa mieltä, vaikka potilas itse ei tiedostakaan sitä.

Omiin uniin tutustumisesta voi olla hyötyä – ja hyöty voi kasvaa, jos pystyy hallitsemaan unia niin kuin noin joka viides meistä pystyy ainakin jossain määrin. Kyse on selkounista, joita on mahdollista opetella näkemään.

Selkounta nähdessään tietää, että näkee unta. Silloin voi – sen sijaan, että olisi vain passiivinen katsoja – ohjailla unta ja määrätä, mitä siinä tapahtuu. Niinpä nukkujalle tarjoutuu mahdollisuus tehdä yöllisistä seikkailuistaan hauskoja kokemuksia, mutta lisäksi hän voi parantaa aivojensa toimintaa.

Yhdysvaltalaisen Wisconsinin yliopiston tutkija Giulio Tononi selvitti jo vuonna 2018 aivokuvausten avulla, että etuotsalohkojen yhteydet muihin aivojen osiin ovat vahvempia ja aktiivisempia niillä, jotka näkevät paljon selkounia.

aivokuvaus-unet

Aivokuvaukset ovat paljastaneet, että aivokuori toimii vilkkaammin valveilla (vas.) kuin normaalin unennäön aikana (keskellä). Kun nähdään niin sanottuja selkounia (oik.), aktiivisuus on keskitasolla.

Nimenomaan näiden hermoyhteyksien uskotaan vaikuttavan kykyyn pohtia ja ymmärtää omia ajatuksiaan. Tältä pohjalta on kehitetty teoria, jonka mukaan selkounet heijastavat syvällistä itsetuntemusta, jonka ansiosta aivojen helpompi ratkaista ongelmia.

Kun kykyyn ymmärtää omia unia liittyy taito vaikuttaa niihin, avautuu uusia mahdollisuuksia. Jos esimerkiksi tiedostaa näkevänsä unta uhkaavasta käärmeestä, niin kuin Bard Sanders näki, pelottaa vähemmän ja voi ohjata tapahtumia miellyttävämpään suuntaan. Parempi itsetuntemus ja -kontrolli antaa avaimet unimaailmaan, josta useimmat voivat tänä päivänä vain uneksia.