Sokeri on aivoille huumetta
Kun nautit sitä, kehoon leviää hyvänolontunne ja haluat sitä lisää. Kyse ei ole huumeesta vaan hyvin arkisesta asiasta: sokerista.
Sokerikiteillä ja kokaiinilla on muutakin yhteistä kuin ulkonäkö, sillä ne myös vaikuttavat aivoihin samalla tavalla.
Otat pussista hedelmäkarkin. Pian sormesi hamuavat jo toista. Ja kolmatta. Mitä enemmän syöt, sitä vaikeampaa sinun on lopettaa, ennen kuin pussi on tyhjä. Se ei ole mikään ihme.
Sokeri vaikuttaa kehoon samalla tavalla kuin esimerkiksi kokaiini: makeat elintarvikkeet aktivoivat elimistön mielihyvä- ja palkitsemisjärjestelmän ja tuottavat hyvänolontunteen.
Sokeri palkitsee aivoja
Suussa hedelmäkarkin maun aistivat makeaan makuun erikoistuneet makureseptorit, ja viesti siitä kulkee aivokuorelle, jossa eri alueet ovat keskittyneet eri makujen aistimiseen.
Signaali saa aivoissa vapautumaan dopamiinia, joka kuljettaa viestejä aivojen hermosolulta toiselle. Aine tuottaa mielihyvää ja iloa.
Dopamiini vaikuttaa aivojen mielihyvä- ja palkitsemiskeskukseen, joka koostuu paljon dopamiinireseptoreja sisältävien aivojen alueiden välisistä viestireiteistä. Samaan verkostoon iskevät myös kokaiini ja alkoholi.
Riippuvuus kehkeytyy
Dopamiinistimulaatio saa aivot haluamaan uudestaan samaa tunnetta. Kun aivot oppivat, miten vaikutus saadaan aikaan, muun elimistön on vaikeaa vastustella: syntyy sokerinhimo, ja karkit alkavat näyttää vastustamattomilta.
Yhden karkkipussin tyhjentäminen ei ole vaarallista, mutta jos elimistölle syötetään jatkuvasti suuria määriä sokeria, aivojen palkitsemisjärjestelmä alkaa käydä ylikierroksilla.
Ihmisellä alkaa esiintyä riippuvuusoireita. Hän voi menettää itsehillintänsä ja alkaa syödä sokeria pakonomaisesti aivan kuin narkomaani himoaa kokaiinia. Toleranssi kasvaa, ja elimistö alkaa vaatia yhä suurempia määriä sokeria vastaavan vaikutuksen aikaansaamiseksi.
Harkitsepa siis vielä kerran, ennen kuin alat mättää karkkeja suuhusi.