Lapsi astronauttina

Salli mielikuvituksesi laukata kuin lapsena

Vuosikymmeniä kestäneen aivotutkimuksen ansiosta nyt tiedetään, mistä kuvitelmat syntyvät – ja millä keinoilla kuvittelukykyä voidaan parantaa.

Vuosikymmeniä kestäneen aivotutkimuksen ansiosta nyt tiedetään, mistä kuvitelmat syntyvät – ja millä keinoilla kuvittelukykyä voidaan parantaa.

Shutterstock & Lotte Fredslund

Tietokonepeli ottaa sinua pannuun.

Seuraavaan pelitilanteeseen johtava ovi on lukittu koodilla, joka perustuu viiden värin yhdistelmään. Värivalikoima on kuitenkin tuskastuttavan suuri, eikä mikään tunnu toimivan.

Heittäydyt äkeissäsi pitkäksesi vuoteelle ja kuuntelet yhä kaiuttimista kuuluvaa musiikkia.

Erotat rimpsun ”Bobby, Bobby, Bobby”.

”Kuka ihmeen Bobby?” kysyt itseltäsi äimän käkenä, eihän pelissä ole sennimistä hahmoa. Torkahdat, ja B-O-B-B-Y hyppelee kirjaimina mielessäsi ja alat saada tolkkua nimestä.

Jukranpujut, värit!

Säpsähdät hereille, ponkaiset tietokoneen ääreen ja sekoitat ensin sinisen (Blue) ja oranssin (Orange), lisäät sitten kaksi kertaa sinistä ja lopuksi vielä keltaista (Yellow).

Naksaus, ja ovi aukeaa.

Ensi näkemältä mahdottomalta vaikuttavia tehtäviä tulee jatkuvasti vastaan muuallakin kuin tietokonepeleissä. Niiden ratkaisemisessa on avainasemassa mielikuvitus, jonka ansiosta ihminen kykenee yhdistämään yksityiskohtia luovasti.

Luovuustehtävä

© Shutterstock & Lotte Fredslund

TESTAA ITSESI: Riittääkö luovuutesi kuvatehtävän ratkaisun keksimiseen?

Aseta palava kynttilä seinälle niin, ettei steariinia tipu pöydälle. Kuinka ratkaiset ongelman kuvassa näkyvillä välineillä?
(Ratkaisun löydät jutun lopusta.)

Juuri tapa, jolla mielikuvitus jäljittelee todellisia arjessa vastaan tulevia tehtäviä, on ohjannut australialaistutkijan sen toimintaperiaatteen jäljille. Samalla on selvinnyt, mitä jokainen voi tehdä kuvittelukykynsä hyväksi.

Todellisuus ruokkii mielikuvitusta

Tieteellinen keskustelu kuvitelmien syntytavasta ja niihin käsiksi pääsemisestä alkoi jo 1970-luvulla.

Vakiintuneen käsityksen mukaan mielikuvitus ikään kuin antaa vastauksia todellisia vaihtoehtoja ja mahdollisia tulevaisuudenkuvia koskeviin kysymyksiin. Se tapahtuu esimerkiksi pohtimalla seurauksia: entäpä jos voittaisin miljoona euroa, entäpä jos osaisin lentää tai entäpä jos joutuisin yksin autiolle saarelle?

Tietoisuutta tutkiva irlantilaisen Dublinin yliopiston professori Ruth Byrne katsoo, että toimintavaihtoehtoja kuvitellaan toimimattomuuden asemesta. Toisin sanoen pohditaan, mitä seuraisi, jos olisi tehty niin tai näin, sen sijaan, että kuviteltaisiin, mitä seuraa, jos ei olisi tehty mitään.

Byrnen tutkimusten mukaan useimmiten kuvitellaan asioita, joihin voidaan itse vaikuttaa, ja vain harvoin asioita, jotka riippuvat pelkästään ulkopuolisista tekijöistä.

Näyttää siis siltä, että mielikuvitus ammentaa inspiraatiota ihmisen omasta arjesta.

Byrnen havainnot ja nykyaikaisten aivokuvausten tulokset ovat saaneet australialaisen Uuden Etelä-Walesin neuropsykologian professorin Joel Pearsonin julistamaan, että tutkijat ovat päässeet perille mielikuvituksen perusolemuksesta.

Lapsi ja LEGO-palikoita

Niin sanotut esteettiset kokemukset esimerkiksi palikoilla tai muovailuvahalla leikkiessä vahvistavat mielikuvitusta.

© Shutterstock

Pearsonin mukaan mielikuvitus pitää käsittää ensisijaisesti käänteiseksi aistiksi, kuten käänteiseksi näkökyvyksi.

Kun ympäristöä havainnoidaan silmillä, aivoihin käsiteltäväksi saapuvat impulssit aktivoivat näköalueita, jotka taas muodostavat kuvia tallennettavaksi kokemuksina ja muistoina. Kun kuvitellaan, prosessin suunta vaihtuu. Nyt kokemukset ja muistot aktivoivat näköaluetta aivoista käsin.

Toisin sanoen elämän aikana tallentuneet näköaistimukset mahdollistavat esimerkiksi niiden kaupunkien ja maiden kuvittelemisen, joissa ei olla edes käyty.

Pearsonin esittämän uuden näkemyksen pohjalta voidaan vaikuttaa aivoihin niin, että niiden luovuus lisääntyy ja ongelmanratkaisukyky paranee. Aiheeseen palataan myöhemmin.

Aistit antavat polttoainetta

Kun ongelma kaipaa ratkaisua, mielikuvitus on rinnastettavissa auton moottoriin ja polttoaineeseen.

Polttoainetta ovat elämän aikana kertyneet kokemukset ja muistot. Moottorina toimii sen sijaan kyky pilkkoa kokemuksia ja muistoja ja muodostaa niistä uudenlaisia yhdistämällä osia mitä merkillisimmillä tavoilla.

Jotta mielikuvitus pääsee valloilleen parhaalla mahdollisella tavalla, Joel Pearson kehottaa täyttämään polttoainesäiliötä muullakin kuin näköaistilla.

Aivot
© Shutterstock & Lotte Fredslund

Täältä kuvitelmat kumpuavat

Kuvitelmat eivät synny tyhjästä, vaan mielikuvitus ammentaa todellisista aistimuksista ja muistoista. Aivot yhdistävät kokemuselementtejä toisiinsa ja luovat näin mielikuvituksellisia kokonaisuuksia.

On helppo kuvitella Robinson Crusoen autiolla saarella näkemä maisema – hiekkaranta, meren mainingit ja palmut. Eikä ole vaikea kuvitella myöskään lintujen ääntelyä, kukkien tuoksua ja trooppisen sateen tuntua paljaalla iholla.

Vaikkei olisi koskaan käynytkään tropiikissa, kuvitelmat perustuvat aidosti koettujen asioiden, kuten äänien, tuoksujen ja kosketusten, yhdistelmiin.

Mielikuvitus hyödyntää kaikkia aisteja, ja siitä on voitu päätellä, että ihminen ei ole suinkaan ainoa laji, jolla on kyky kuvitella asioita.

Kuvittelu pelastaa oravan hengen

Monet eläimet käyttävät aistimuksia hyväksi kuvitellessaan, mistä ne löytävät ravintoa tai kuinka ne välttyvät vaaroilta.

Esimerkiksi orava simuloi todellisuutta, ennen kuin se hyppää puusta toiseen. Jos mielikuvaharjoitus vihjaa, ettei hyppy onnistu, orava jättää tekemättä sen ja keksii jotain muuta sen tilalle.

Simpanssi piirtää

Simpanssilla on selvästi mielikuvitusta. Luonnossa kuvittelu on keino parantaa selviytymismahdollisuuksia: se auttaa kartoittamaan mahdollisia ravinnonlähteitä ja vaaroja.

© Alamy

Näin eläimet antavat oletusten kuolla oman itsensä asemesta.

Kuvittelutaito on siten olemassaolon taistelun ase samaan tapaan kuin terävät hampaat, erittäin pitkä kaula tai kyky nukkua talviunta.

Hyvin kehittynyt mielikuvitus on etenkin ihmiselle läheistä sukua oleville nisäkkäiden, kuten simpanssien, ominaisuus, mutta eläimet ovat järjestäneet myös yllätyksiä.

Kuvittelukyky on syntynyt mentaaliseksi työkaluksi, joka parantaa säilymismahdollisuuksia. Kun alkeelliset eliöt jättäytyvät luonnon armoille, kuvittelemaan kykenevät eläimet pystyvät hahmottelemaan mielessään tuntemattomia uhkatekijöitä ja uusia ravinnonlähteitä.

Kasveja
© Shutterstock & Lotte Fredslund

1. taso: Ympäristö hallitsee eliöitä

Yksinkertaisimmillaan eliöt, kuten bakteerit ja kasvit, voivat toimia vain yhdellä tavalla suhteessa ympäristöönsä. Jos ympäristö muuttuu, ne ovat vaarassa kuolla. Lisäksi eliöt voivat käyttää hyvin paljon energiaa reagoidessaan vähäpätöisiin tekijöihin.

Pienet eläimet
© Shutterstock & Lotte Fredslund

2. taso: Eliöt oppivat ympäristön vaikutuksesta

Sammakot, meduusat ja hyönteiset oppivat, mikä on vaarallista ja mikä on harmitonta. Jos tapahtuma toistuu samanlaisena useita kertoja ilman myönteisiä tai kielteisiä seurauksia, eläimet tottuvat ja lakkaavat reagoimasta.

Kuvitteleva eläin
© Shutterstock & Lotte Fredslund

3. taso: Kuvittelu pitää hengissä

Variksilla, mustekaloilla ja useimmilla nisäkkäillä on hyvin kehittynyt mielikuvitus. Sen ansiosta eläimet kykenevät ennustamaan, mikä on vaarallista, ennen kuin niillä on kokemusta asiasta, ja kartoittamaan mahdollisia uusia ravinnonlähteitä.

Muinaisihmiset
© Shutterstock & Lotte Fredslund

4. taso: Kieli ja esineet tallentavat ideoita

Ihmiset ovat luoneet mielikuvituksen avulla kulttuuria, jossa se pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Tärkein apuväline on kieli, jolla kuvittelun tuloksia voidaan jakaa toisten kanssa, mutta myös esineet ovat keskeisessä asemassa luovuuden aineellistavina tuotteina.

Muun muassa korppi seuraa tarkasti, tarkkailevatko lajitoverit sitä, kun se kätkee ravintoa. Tätä pidetään esimerkkinä niin sanotusta mielen teoriasta: korppi toisin sanoen kykenee kuvittelemaan, että muillakin korpeilla on tietoisuus.

Myös mustekalat näyttävät ilmiselvästi pystyvän kuvittelemaan.

Kun vuonna 2019 kuvattiin Heidi-nimistä mustekalaa televisiodokumenttia varten, se vaikutti uneksivan saalistamisesta.

Aluksi useimmat tutkijat torjuivat ajatuksen kuvittelevasta mustekalasta ja pitivät värien muuttumisen syynä nukkuvan eläimen lihassupistuksia. Maaliskuussa 2021 paljastui kuitenkin uusissa tutkimuksissa, että mustekalat näkevät unta ja siten myös kuvittelevat.

Antamalla mielikuvituksen leikkiä päivän kokemuksilla ja aistimuksilla mustekala varmistaa niiden tallentumisen oikein muistiin, jotta se voi käyttää niitä hyväksi, kun sen täytyy keksiä luova ratkaisu ongelmaan.

Ihminen on mielikuvituseläin

Ihminen on nostanut kuvittelun aivan omalle tasolle kehittämällä kielen, jolla ideoita voidaan jakaa toisten kanssa. Kirjoittamisen historian tiedetään ulottuvan noin 5 300 vuoden taakse, jolloin nykyisen Iranin alueella syntyi nuolenpää- eli kiilakirjoituksena tunnettu kirjoitusjärjestelmä. Sen sijaan se, milloin ihmislaji alkoi puhua, on yhä hämärän peitossa.

Käsitykset puheen syntymäajasta vaihtelevat. Osa tutkijoista uskoo, että puhe kehittyi jo miljoonia vuosia ennen nykyihmisen lajin kehittymistä, osa taas pitää puhekykyä vain kymmeniätuhansia vuosia vanhana ominaisuutena.

Esivanhempien luovuutta arvioidaan fyysisten todisteiden valossa. Niitä ovat vaikkapa aseet, työkalut ja käyttöesineet keihäistä kirveisiin ja verkoista veneisiin.

Mielikuvitus on siis sivilisaation kulmakivi ja sellaisten modernin yhteiskunnan perustan laskeneiden keksintöjen kuin maanviljelyn, lääkkeiden ja liikennevälineiden innoite. Osa keksinnöistä alkaa kuitenkin aiheuttaa ongelmia, eivätkä ne uhkaa ainoastaan yksittäisiä ihmisiä vaan myös koko planeettaa.

Siksi tätä nykyä tarvitaan enemmän kuin koskaan mielikuvituksen apua, jotta keksitään mullistavia keinoja, joilla voidaan esimerkiksi estää ilmaa saastumasta ja maapalloa lämpenemästä.

Ratkaisuja onkin onneksi näköpiirissä – ja jotkin niistä vaikuttavat todella mielikuvituksellisilta.

Syyskuussa 2021 saksalaisen maatalouden tutkijan Neele Dirksenin johtama tutkimusryhmä kertoi, että 11 vasikkaa oli opetettu käymään potalla muutamassa viikossa.

Kun vasikat kävivät MooLoo-nimisessä karjakäymälässä, ne palkittiin makupalalla. Jos vasikka sen sijaan teki tarpeensa muualla, sen päälle suihkutettiin vettä.

Äkkiseltään voi tuntua kaikkea muuta kuin fiksulta opettaa lehmiä käymään vessassa, mutta tutkimuksella oli tärkeä tavoite: kaikki keinot pienentää sekä kasvihuonekaasupäästöjä että nautojen virtsan typpikuormitusta ovat tervetulleita.

Sulje nyt puhelimesi

Saksalaistutkijoiden osoittama ennakkoluuloton ajattelu vaati luovaa mielikuvitusta, ja vastaavaa kuvittelukykyä voi tavoitella aktiivisesti.

Lapsen mielikuvitusta ruokkii ympäristön havainnointi. Tutkimusten mukaan ihminen on synnynnäisesti utelias ja halu hankkia jatkuvasti uusia kokemuksia herää jo varhain.

Aikuistumisen myötä mielikuvitus alkaa kuitenkin näivettyä.

Syynä pidetään ennen kaikkea käyttötapoihin juuttumista: käytetään sekä kieltä että esineitä kaavoihin kangistuneesti eli mielikuvituksettomasti.

Toisin sanoen yksilön todellisuuskäsitys lukkiutuu ja rutiinit vakiintuvat.

Kuvittelutehtävä
© Shutterstock & Lotte Fredslund

TEHTÄVÄN RATKAISU

Kaada nastat rasiasta pöydälle, ja kiinnitä rasia kahdella nastalla seinään. Aseta kynttilä rasiaan ja sytytä se tulitikulla.

Tehtävä perustuu käyttötapoihin juuttumiseksi kutsuttuun ilmiöön (engl. functional fixedness). Kyse on takertumisesta totunnaisiin käytäntöihin. Jotta tehtävän voi ratkaista luovasti mielikuvituksen avulla, on siis pystyttävä irrottautumaan kaavamaisesta ajattelusta ja unohdettava esineiden tavallinen käyttötapa.

Kuvittelun tehostamista helpottaa joutenolo. Rennon ja toimettoman ajatukset alkavat helposti harhailla, koska mielen kontrolli heikkenee.

Samasta syystä mielikuvituksen tutkijat kehottavat pitämään puhelimen piilossa aina, kun pitää pienen paussin. Jos viihdyttää itseään tauolla netin huvituksilla, omia ajatuksia ei juuri synny – eikä siten mielikuvituskaan pääse valloilleen.

Sen sijaan tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi kaunokirjallisuuden tai taideharrastuksen tuottamat esteettiset kokemukset parantavat kuvittelukykyä.

Kaikkein voimakkaimmin vaikuttaa kuitenkin luonto.

Vuonna 2013 toteuttamassaan tutkimuksessa psykologian professori Ruth Ann Atchley analysoi kahden kollegansa kanssa neljä päivää kestäneen luontoretken vaikutusta 26 naiseen.

Tulokseksi tuli, että naisten kyky keksiä luovia ratkaisuja ongelmiin parani peräti 50 prosenttia.

Niinpä jos pitkäkseen heittäytyminen ja musiikin kuunteleminen ei auta pääsemään eteenpäin tietokonepelissä, ei kannata jäädä makoilemaan sängylle.

Asiantuntijat neuvovat tässäkin tapauksessa ulkoilemaan.