Rakkaus on sulaa kemiaa

Orjuuttavaa mielihyvää

Flirttailu on kuin uhkapelien pelaamista tai huumeiden käyttämistä. Kaikissa niissä käyttäytymistä ohjaavat vahvat tunteet, jotka syntyvät mielihyvää säätelevillä aivoalueilla.

Aivojen etuosan accumbens-tumakkeen erittämä dopamiini-viestiaine tuottaa niissä niin voimakkaan tyydytyksen tunteen, että ihminen tahtomattaankin tavoittelee sitä uudelleen.

Kokeessa koehenkilöiden dopamiinitaso on saatu nousemaan lupaamalla rahaa. Samoin käy heteroseksuaalisille miehille, joille näytetään viehättävien naisten kuvia.

Aivotoiminta 12 ensimmäisen kuukauden aikana:

Yksi aivoalue aktivoituu ensimmäisten tuntien ja päivien aikana, kolme muuta käy ylikierroksilla ensimmäisen vuoden ajan.

Onnellisuus rasittaa

Rakastumisen huumaa pidetään onnellisena olotilana, mutta sille ovat ominaisia epäilykset ja epävarmuus. Henkinen rasitus näkyy selvästi vastarakastuneen aivoissa.

Elimistössä erittyy runsaasti stressihormoneja, kuten kortisolia, ja valintoja tekevät ja toisten tarkoitusperiä arvioivat aivojen alueet työskentelevät kuumeisesti.

Rakastunut tekee vaikeita päätöksiä

Rakastumiseen liittyy paljon epävarmuutta. Vuonna 2011 psykologi Xiaomeng Xu Stony Brookin yliopistosta Yhdysvalloista kuvansi 18 vastarakastuneen naisen ja miehen aivot.

Kokeessa havaittiin, että rakastetun näkeminen kiihdytti toimintaa otsalohkon etuosassa. Alue on myös mukana päättämässä, kannattaako toimia vai ei.

Rakastetun näkeminen myös aktivoi oikean aivopuoliskon ventraalisen tegmentaalisen alueen (VTA). Perheenjäsenen näkeminen taas aktivoi saman alueen vasemmalta puolelta. Aivot siis erottavat romanttisen rakkauden kiintymyksestä lähiomaisiin.

Rakastumisen aste voidaan mitata

Rakastunutta askarruttaa koko ajan, vastaako rakastettu tunteisiin.

Kulmapoimuksi kutsuttu pieni takaraivo- ja ohimo­lohkojen välinen alue aivojen takaosassa osallistuu muun muassa muiden ihmisten mielentilan ja tarkoitus­perien tulkitsemiseen. Siksi se toimii rakastuneella hyvin vilkkaasti.

Stephanie Ortigue Kalifornian yli­opistosta kuvansi 29 rakastuneen naisen aivot, kun he ajattelivat rakastettuaan.

Mitä rakastuneemmaksi naiset tunsivat itsensä, sitä vilkkaammin heidän kulmapoimunsa toimi.

Turvallisuuden tunne kasvaa

Puolesta vuodesta vuoteen kestäneen epätietoisuuden ja hurmion jälkeen parisuhde siirtyy vakaaseen vaiheeseen, jota hallitsevat toisenlaiset kemialliset aineet. Stressihormoni kortisolin ja hermokasvutekijän määrät laskevat normaalitasolle.

Sen sijaan oksitosiini-hormonin pitoisuus alkaa kasvaa. Etenkin ohimolohkojen mantelitumakkeisiin vaikuttava oksitosiini lievittää stressiä ja ahdistusta, lisää turvallisuuden tunnetta ja luo mielenrauhaa.

Hormoni kaunistaa kumppanin

Hellyyshormoniksi kutsutulla oksitosiinilla näyttää olevan pääosa ihmisen rakkaus­elämässä. Psykiatri René Hurlemann Bonnin yliopistosta Saksasta sai vuonna 2013 tutkimuksissaan huomiota herättäviä tuloksia. Hurlemann näytti 20:lle pitkässä ja vakaassa parisuhteessa olevalle nuorelle miehelle naisten kuvia.

Mukana oli kuvia sekä miesten kumppanista että tuntemattomista naisista. Miesten piti pisteyttää naiset sen mukaan, kuinka viehättä­vinä he näitä pitivät.

Hurlemann toisti kokeen myöhemmin. Tällä kertaa miesten nenään suihkautettiin oksitosiinia, jolloin tulokset muuttuivat ratkaisevasti.

Hormonin vaikutuksen alaisena miehet pitivät omaa kumppaniaan viehättävämpänä kuin aiemmin. Hormoni ei vaikuttanut muiden naisten pisteisiin. Aivokuvauksissa ilmeni, että oksitosiini aktivoi aivoissa accumbens-tumaketta, joka kuuluu mielihyväjärjestelmään.

Muissa kokeissa on osoitettu, että tämä tumake saa romanttisen rakkauden tuntumaan hyvältä. Siksi oksitosiini sitoo kumppanit tiiviimmin yhteen.

Nämä aivoalueet tekevät työtä vakiintuneessa parisuhteessa

Pysyvä parisuhde ehkäisee epävarmuutta

Neurobiologi Semir Zeki Lontoon University Collegesta on tutkinut muiden tutkijoiden ottamia aivokuvia tilanteista, joissa koehenkilöille näytettiin heidän kumppaninsa kuvaa.

Zeki päätteli aineistosta, että vakaa ja onnellinen parisuhde hillitsee useiden aivoalueiden toimintaa. Hitaammalle vaihteelle heittivät muun muassa pelon tuntemiseen liittyvät mantelitumakkeet ja osa päälaki- ja ohimolohkojen aivokuoresta, joka kytkeytyy kielteisiin tunteisiin.

Niiden aktiivisuuden vähenemisen arvellaan kasvattavan turvallisuuden tunnetta, mielenrauhaa ja sopuisuutta, jotka ovat ominaisia onnelliselle parisuhteelle.

Aivokuvista käy myös ilmi, ettei pitkässä parisuhteessa otsalohkon etuosa aktivoidu samalla lailla kuin ennen katsottaessa omaa kumppania.

Sama alue toimii yleensä vilkkaasti silloin, kun ihminen pohtii, mitä mieltä muut ovat hänestä. Zekin mukaan vakituisessa parisuhteessa elävät luottavat toisiinsa enemmän kuin vastarakastuneet, eikä heidän tarvitse käyttää yhtä paljon energiaa kumppanin tunteiden analysointiin.

Onneton rakkaus muistuttaa masennusta

Pitkän parisuhteen päättyminen näkyy aivoissa. Tohtori Christina Stößel Baijerissa toimivasta Friedrichin–Alexanderin yliopistosta vertasi toisiinsa 12:n kumppaninsa jättämän ja 12:n onnellisessa suhteessa elävän aivokuvia.

Jätetyillä henkilöillä aivosaari ja ACC:ksi kutsuttu aivojen etuosan aivokuoren osa olivat vähemmän aktiivisia kuin toisella ryhmällä. Alueet ovat keskeisessä osassa, kun työstetään myönteisiä ja kielteisiä tunteita. Ne ovat normaalia passiivisempia myös masennusdiagnoosin saaneilla. Passiivisuus voi selittää sitä, miksi pitkän parisuhteen purkautuminen surettaa.