Kun aivokirurgi Robert Spetzler ei voinut lääketieteellisistä syistä nukuttaa potilastaan, 35-vuotiasta Pam Reynoldsia, leikkauksen ajaksi tavalliseen tapaan, hän laski tämän ruumiinlämmön 16 asteeseen.
Jäähdytys pysäytti sydämen. Kun verenkierto ja hengitys lakkasivat, nainen oli kliinisesti kuollut. Leikkauksen jälkeen ruumiinlämpö nostettiin vähitellen normaaliksi.
Virottuaan potilas aiheutti kokeneelle lääkärille järkytyksen kertomalla, että hän oli ollut tajuissaan koko ajan.
Välittäjäaineet ryöpsähtävät
Yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston tutkijaryhmä selvitti viime vuonna, miten rottien ja hiirien aivot reagoivat hapenpuutteeseen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että hengenvaarallinen tilanne saa aivot vapauttamaan runsaasti eri viestiaineita, kuten dopamiinia ja noradrenaliinia, hyvin kaavamaisesti.
Ryöpsähdys aiheuttaa miellyttävän rajakokemuksen, jossa huomiokyky herkistyy, mielihyväjärjestelmä palkitsee ja lumoavat aistiharhat pulpahtavat esiin. Vaikutus ei jää kuitenkaan tähän, vaan aivot pysäyttävät sydämen jo jokusen minuutin kuluttua happivajeen alkamisesta. Vielä ei osata selittää, miksi aivot edistävät sydänkuolemaa.
1 minuutti:
Tarkkaavaisuus terävöityy, sillä noradrenaliinin määrä etuaivojen alueella peräti 30-kertaistuu.
Myönteiset tunteet, kuten läheisyyden tunne, voimistuvat, sillä dopamiini-hormonin määrä seitsenkertaistuu otsalohkoissa ja näköalueella.
Syke hidastuu, kun gamma-aminovoihappoa (GABA) on etuaivoissa ja näköalueella 20 kertaa niin paljon kuin normaalisti.
2 minuuttia:
Aistiharhat johtuvat välittäjäaine serotoniinista, jonka määrä kasvaa näköalueella 20-kertaiseksi. Lisäksi serotoniini pysäyttää yhdessä GABAn kanssa sydämen.
4 minuuttia:
Aivotoiminta loppuu ja sydänkuolema tulee, kun monien eri viesti-aineiden määrä on huipussaan eli 40–400-kertainen normaaliin verrattuna.
Reynolds muisti seitsentuntisen leikkauksen kulun hämmästyttävän tarkasti. Hän oli esimerkiksi kuullut äänen, joka syntyi, kun hänen kallonsa sahattiin auki.
Spetzler sai lisäksi tietää, että hänen potilaansa oli kliinisen kuoleman koittaessa kokenut poistuvansa kehostaan avatun kallon kautta.
Omien sanojensa mukaan nainen oli seurannut leikkausta ylhäältä. Reynolds pystyi vielä muistamaan, että Spetzler oli ihmetellyt hänen poikkeuksellisen ohuita verisuoniaan, ja kuvaamaan tämän eri vaiheissa käyttämiä välineitä.
Yksityiskohtaiset tilannekuvaukset kertoivat täsmällisistä huomioista ja vahvoista muistikuvista.
St. Josephin sairaalassa Phoenixissä Yhdysvalloissa 1991 leikatun Pam Reynoldsin tapausta pidetään yhtenä parhaiten dokumentoiduista rajakokemuksista, johon liittyy kehostapoistumisilmiö.
Vaikka elämän ja kuoleman rajalla käyneiden ihmisten kertomukset usein vakuuttavat, ne ovat olleet tutkijoille tieteellisen selityksen puuttumisen takia kova pala purtavaksi.
Syyn jäljille on kuitenkin saatettu jo päästä, sillä viime vuosina tehtyjen tutkimusten mukaan hengenlähtöön voi kuulua keskushermoston välittäjäaineiden ryöpsähdys, joka selittää monia rajakokemuksen ilmenemistapoja.
Happivaje kaventaa näkökenttää
Uloimmat hermopäätteet kärsivät hapenpuutteesta.
Happivaje leviää kohti keskustaa.
Vain osa hermopäätteistä saa happea. Syntyy vaikutelma tunnelista.
Viestiaineet herkistävät hermoja
Rajakokemukset ovat elintoimintojen lakkaamisen tai välittömän hengenvaaran yhteydessä esiintyviä vahvoja psyykkisiä tunnetiloja, joihin kuuluu vaikeasti selitettäviä elämyksellisiä tapahtumia ja aistimuksia.
Muisto syntyy tyypillisesti äkillisen sydämenpysähdyksen aikana, jolloin henkilön aivot ehtivät alkaa kärsiä hapenpuutteesta.
Tutkimusten mukaan noin kymmenessä prosentissa rajakokemustapauksista korostuu tietoisuuden ja huomiokyvyn terästyminen niin kuin Pam Reynoldsilla.
Yliannos happea kirkastaa
Vapaa happi reagoi herkästi monien muiden aineiden kanssa. Jos silmän hermot ja aivot ovat kärsineet hapenpuutteesta jonkin aikaa, ne ärtyvät, kun virkoamisen alkaessa happea tulee taas runsaasti.
Siksi silmän hermot sähköttävät impulsseja, jotka aivojen näköalue tulkitsee voimakkaaksi valoksi.
Havainnoinnin tehostuminen ja tarkkaavuuden paraneminen vaikuttavat melkeinpä selvänäköisyydeltä eli paranormaalilta kyvyltä hankkia tietoja aisteja käyttämättä.
Neurologi Jimo Borjigin yhdysvaltalaisesta Michiganin yliopistosta sai viime vuonna vihiä siitä, mikä rajakokemuksessa kirkastaa havaintoja.
Hän aiheutti rottien aivoihin happivajeen antamalla niiden hengittää pelkästään hiilidioksidia ja selvitti mittaamalla, muuttuivatko kudoksen välittäjäainepitoisuudet kriittisessä vaiheessa.
Koe paljasti, että elämän ja kuoleman rajalla aivoihin ryöpsähti viestiaine noradrenaliinia. Sen määrä kasvoi otsalohkojen alueella 30-kertaiseksi. Siellä aine säätelee tietoisuutta, tarkkaavaisuutta ja vireystilaa.
Rajusti kohoava noradrenaliinitaso voi selittää sen, miksi kuolemaisillaan oleva kokee hermojensa herkistyvän, aistiensa terästyvän ja huomiokykynsä tarkentuvan.
Sydän pysäyttää itsensä aivojen aloitteesta
Neurologi Jimo Borjigin Michiganin yliopistosta selvitti rotilla, mitä elimille tapahtuu elämän ja kuoleman rajalla. Hän totesi, että aivot antavat sydämelle käskyn lopettaa veren pumppaamisen.
Jimo Borjiginin hyvin herkät mittauslaitteet paljastivat, että aivot vapauttavat ennen lamaantumistaan välittäjäaineita, jotka kuljettavat erilaisia viestejä. Yksi komennoista jouduttaa sydänkuolemaa.
Jos viestintä estetään, sydän sykkii huomattavasti pitempään. Aivojen säätelemässä elintoimintojen alasajossa piilee teoreettinen mahdollisuus hankkia lisäaikaa lääkäreille, jotka yrittävät pelastaa kuolevan potilaan elämään.
Koe-eläimet nukutettiin, ja niihin kiinnitettiin aivosähkökäyrän (EEG) ja sydänsähkökäyrän (EKG) elektrodit, joilla mitataan elinten toimintaa. Puolelta laboratoriorotista katkaistiin aivojen ja sydämen välillä viestejä kuljettava kiertäjä-hermo normaalin yhteydenpidon estämiseksi.
5 minuuttia: Ne rotat, joilla oli ehjä kiertäjä-hermo, kokivat sydänkuoleman noin viidessä minuutissa.
13 minuuttia: Niillä rotilla, joiden kiertäjä-hermo oli poikki, sydän lakkasi lyömästä vasta 13 minuutin päästä.
Michiganin yliopiston tutkimuksen mukaan myös dopamiini-välittäjäaineen määrä kasvoi. Sen pitoisuus seitsenkertaistui etuaivoissa. Dopamiinilla on tärkeä osa keskushermoston palkitsemisjärjestelmässä, joka saa tuntemaan mielihyvää.
Esimerkiksi nälän ja seksihalujen tyydyttäminen kiihdyttää aineen erittymistä. Dopamiinitason nousu sopii selitykseksi sille, että yli puolet rajakokemuksista muistetaan miellyttävinä. Kokijathan kertovat tunteneensa muun muassa onnea, rauhaa ja tyytyväisyyttä.
Perimmäistä syytä siihen, että aivot kuoleman portilla pursuavat laajavaikutteisia säätelyaineita, voidaan toistaiseksi vain arvailla. Silti jo nyt pidetään todennäköisenä, että niitä vapautuu pikemminkin hyvin kaavamaisesti kuin täysin sattumanvaraisesti.
Sähköhäiriö poistaa kehosta
Jimo Borjiginin johdolla toteutettu tutkimus ei ole suinkaan ollut ainoa yritys päästä selvyyteen rajakokemuksen eri ilmenemismuotojen taustasta.
Jo vuonna 2002 lääkäri Olaf Blanke sveitsiläisestä Geneven yliopistosairaalasta teki kokeen, jonka tulos voi selittää, miksi neljäsosaan rajakokemustapauksista liittyy kehostapoistumis-ilmiö.
Blanke sai näyttöä siitä, että kokemus monien sieluksi tai mieleksi käsittämän tajunnan irtaantumisesta ruumiista johtuu aivojen sähkötoiminnan häiriöstä.
Blanke hoiti epilepsiaa elektrodeilla, jotka vaikuttivat heikolla sähkövirralla aivojen hermoimpulssien avulla tapahtuvaan viestintään.
Kun elektrodit asetettiin tiettyyn takaraivon osaan, potilas koki painuvansa syvemmälle vuoteeseen. Kun sähkövirtaa voimistettiin, epileptikosta tuntui, että hän kohosi kattoon ja näki sieltä kehonsa.
Rajakokemuksiin liittyy usein vahvoja mieli- ja muistikuvia.
Kuolema on elämää rajumpi tapahtuma
Rajakokemus on voimakas elämys: sitä koskevat muistot voivat olla hyvin selviä ja tunnepitoisia. Asia selvisi, kun neurologi Steven Laureys belgialaisesta Liègen yliopistosta haastatteli 21:tä potilasta,
jotka olivat olleet kliinisesti kuolleita.
He olivat siis lakanneet hengittämästä itse, ja heidän sydämensä oli pysähtynyt. Haastatellut kuvailivat rajakokemusta vahvaksi aistimukseksi, joka herätti voimakkaita tunteita ja näynomaisia mielikuvia.
Lisäksi rajakokemus tallentui heidän mieleensä paljon kiihkeämpänä kuin tavalliset elämäntapahtumat. Laureys ei todennut haastateltavissaan mitään merkkejä poikkeavasta tavasta käsitellä muistoja, eikä mikään viitannut siihen, että heidän eläytymis- ja kuvittelukykynsä olisi jollakin tapaa epänormaali.
Laureysin mukaan rajakokemus tuntuu realistiselta, vaikka sillä ei ole vastinetta todellisuudessa. Mieli- ja muistikuvassa yhdistyvät tavallaan havainto-, aisti- ja ajatusharhat, ja se on kokijalle todellinen.
Kehostapoistumiskokemus syntyi kulmapoimuksi nimitetyn päälakilohkon osan toiminnan häiriintyessä. Tällä alueella on suuri merkitys kyvylle hahmottaa oma asema tilassa.
Jos kulmapoimu ei toimi normaalisti esimerkiksi siihen johdetun sähkövirran tai viestiaineryöpyn takia, aivoihin tulee eräänlainen oikosulku, joka voi laukaista kehostapoistumiskokemuksen.
Mieleen jää unenomaisia näkyjä
Kun Pam Reynolds makasi leikkauspöydällä kliinisesti kuolleena, hän havainnoi tapahtumia ja rekisteröi tunteita, joita monet muutkin rajakokemuksen kokeneet ovat kuvailleet.
Hän kertoi kulkeneensa tumman pyörteen läpi kohti kirkasta valoa. Kumpikin ilmiö voidaan selittää tieteellisesti.
Kun sydän pysähtyy ja veri lakkaa kiertämästä kehossa, kaikki kudokset jäävät ilman happea. Silmän herkässä verkkokalvossa hapenpuute johtaa hermopäätteiden lamaantumiseen reunoilta kohti keskustaa.
Tästä seuraa normaalin näkökentän supistuminen putkinäöksi. Kun sydän alkaa taas lyödä ja verenkierto palautuu, verkkokalvokin saa jälleen reilun annoksen happea.
Se sysää liikkeelle hermoimpulsseja, jotka aivot tulkitsevat sokaisevaksi kirkkaudeksi.
Rajakokemuksen unenomaisia näkyjä on vaikeampi selittää, mutta niissä on kyse hyvin realistiselta tuntuvista harhoista. Kun Pam Reynolds häilyi elämän ja kuoleman rajalla ja uskoi esimerkiksi tapaavansa jo kuolleita omaisiaan, hän tunsi suurta yhteenkuuluvuutta heidän kanssaan.
Neurologian professori Kevin Nelson yhdysvaltalaisesta Kentuckyn yliopistosta pitää selityksenä tällaisille harhoille kahden eri tajunnantason sekoittumista.
Toinen niistä on valvetilaan kuuluva tietoisuus, toinen taas unen aikainen REM- eli vilkeunivaihe.
REM-uni vapauttaa aivot kahleista
Valvetila
NREM-uni (syvä uni)
REM-uni (unennäkö)
Vilkeunen aikana tunteiden ja aistitiedon käsittelyyn osallistuvat aivojen osat ovat erittäin aktiivisia. Tällöin aivotoiminta on melko samanlaista kuin valveilla. Jos herää kesken unennäön, on hyvinkin mahdollista tiedostaa, mistä on uneksinut.
Uni on kuitenkin elämys, jossa aidot ja kuvitteelliset ainekset voivat yhdistyä villillä ja vaikeaselkoisella tavalla. Nelsonin käsityksen mukaan aivoissa saattaa vallita kriittisellä hetkellä täysi kaaos. Siksi ne voivat valita väärän tietoisuuden tason – ja tuottaa näin rajakokemuksen unenomaiset näyt.
Joka toinen tietää kuolleensa
Vuonna 2014 tehdyn laajan yhdysvaltalais-brittiläisen tutkimuksen mukaan peräti 46 prosentilla äkillisen sydämenpysähdyksen kokeneista on kuolemaan liittyviä muistikuvia. Silti vain noin joka kymmenes heistä muistaa varsinaisen rajakokemuksen.
Uudet tiedot siitä, mitä keskushermostossa tapahtuu silloin, kun ollaan kuoleman kielissä, voivat auttaa pelastamaan ihmishenkiä. Jimo Borjiginin tutkimuksissa kävi ilmi, että aivot edistävät määrätietoisesti kemiallisilla viesteillä sydämen pysähtymistä.
Alle puolelle jää ikävä jälkimaku
Rajakokemus saattaa olla hyvin miellyttävä, ja sen voimakkaat vaikutelmat voivat syöpyä mieleen. Tähän tulokseen tultiin kahdessa eri tutkimuksessa, joihin osallistui useita satoja sydämenpysähdyksestä toipuneita henkilöitä. Heistä joka kymmenennellä oli niin selvä muistikuva rajakokemuksestaan, että he pystyivät kuvailemaan sitä. Kuvaukset paljastivat tyyppipiirteitä, jotka eivät kuitenkaan ole yleistettävissä. Esimerkiksi vain kolmasosa kertoi nähneensä tuttuja, jotka olivat jo kuolleet. Rajakokemuksen aikaista tunnetilaa yli puolet piti myönteisenä.
Elämän viime hetkinä aivojen ja sydämen välillä esiintyy nimittäin vilkasta viestintää, jonka taustalla on aivojen halu lamauttaa verenkierto nopeasti.
Ehkä joskus tulee vielä mahdolliseksi hankkia lisäaikaa elvytykselle estämällä kohtalokas aivojen ja sydämen yhteydenpito.
Nykyään äkkikuolemaa ei ehditä estää yhdeksässä tapauksessa kymmenestä, vaikka ensiapua annettaisiin pikimmiten.