Palikat opettavat hahmottamaan

Aivojen voimakkaan näköhavaintoja käsittelevän koneiston avulla voit erottaa tärkeitä yksityiskohtia ympäristön kaaoksesta, ratkaista monimutkaisia tehtäviä ja ennustaa tulevia tapahtumia.

Tutkimusten mukaan visuaalinen älykkyys ei välttämättä edellytä esimerkiksi erityisen hyviä matemaattisia tai kielellisiä taitoja eikä ylipäätään korkeaa älykkyysosamäärää.

On myös havaittu, että harjoittelemalla voi kehittää yksityiskohtien erottamiskykyä ja avaruudellista hahmottamista.

Itse asiassa tutkijoiden tietämys visuaalisesta ajatuksenkulustasi yltää vieläkin syvemmälle. Pian he pääsevät lukemaan myös ajatuksiasi.

Signaalit siksakkaavat aivoissa

Aivojasi pommittavat erilaiset ärsykkeet siitä hetkestä alkaen, kun avaat silmäsi. Verkkokalvon noin 125 miljoonaa solua rekisteröivät silmän vastaanottaman valon ja lähettävät joka sekunti 20 miljoonaa sähköistä impulssia aivoja kohti.

Siirto tapahtuu niitä kahta näköhermoa pitkin, jotka kumpikin – miljoonan hermosolun välityksellä – yhdistävät silmän aivoihin.

Kahden näköhermon hermosolut kohtaavat toisensa näköhermoristeyksessä, jossa näköimpulssit jakautuvat niin, että – sekä oikean että vasemman silmän – oikeanpuoleisen näkökentän impulssit ohjautuvat hermorykelmään aivojen vasemmalle puolelle kun taas näkökentän vasemman puolen impulssit ohjautuvat oikealle puolelle.

Seuraava väliasema on talamus eli näkökukkula, joka toimii useimpien aistiemme ohjauskeskuksena – se siirtää hermoimpulssit niitä käsitteleville aivoalueille.

Talamuksessa impulssit suodattuvat niin, että tiedot muodosta ja väreistä siirtyvät yhteen hermo­solujen kerrokseen ja tiedot syvyydestä ja liikkeestä toiseen.

Sen jälkeen viesti siirtyy loppuasemalle, näköaivokuorelle, joka sijaitsee pään takaosassa.

Aivojen työ ei vielä kuitenkaan ole läheskään valmis. Ennen kuin ärsykkeet tiedostetaan aistimuksena, niihin pitää liittyä aivojen eri osista tulevaa sekalaista tietoa.

Aivot vääristävät todellisuutta

Vain 80 prosenttia kuvasta, jonka näet, koostuu silmiin osuvista ärsykkeistä.

Loppu on tulosta aiemmista kokemuksistasi. Etenkin assosiaatioalueilla on tärkeä rooli hahmottamasi todellisuuden luomisessa.

Ne auttavat sinua erottamaan näkökentästä tärkeimmät elementit ja kokoamaan ne malliksi, jota voit verrata aiempiin näkö­havaintoihisi.

Tämän kyvyn ansiosta pystyt esimerkiksi tunnistamaan kasvoja – vaikka henkilön hiukset olisi leikattu, hän olisi hankkinut silmälasit tai olisi vanhentunut.

Assosiaatioalueiden tehokas vaikutel­mien tulkinta ja työstäminen ilmenee erityisesti silloin, kun joudut optisen harhan uhriksi.

Yhdessä tällaisista harhoista esine heittää varjon šakkilaudalle (katso edellisen sivun tehtävää 2).

Kuvassa valkoinen varjossa oleva ruutu on todellisuudessa aivan samanlainen kuin valossa oleva musta ruutu, mutta aivosi kertovat todennäköisesti jotain aivan muuta.

Ne hyödyntävät aiempia kokemuksiasi šakkilaudan kuvioista, ja valon ja varjon vaikutukset saavat aikaan sen käsityksen, että varjoon jäänyt valkoinen ruutu olisi vaaleampi kuin valaistu musta ruutu.

Aivojen väärä päätelmä vaikuttaa epäkäytännölliseltä, mutta se on muuten äärimmäisen hyvin toimivan järjestelmän suhteellisen harmiton sivuvaikutus.

Tarkan uusien ja vanhojen havaintojen yhdistämisen ansiosta ihminen huomaa tuttuihin malleihin tulleet pienetkin muutokset.

Siten esimerkiksi lääkäri havaitsee kuvasta syöpäkasvaimen. Tutkijat ovat hiljattain kehittäneet uuden tekniikan, joka voi auttaa vahvistamaan juuri tätä kykyä.

Brittitutkijoiden testissä 16 koehenkilön päähän asetettiin elektrodeja mittaamaan aivojen aktiivisuutta usealle päivälle sijoitettujen koetilanteiden aikana.

Henkilöt saivat seurata aivotoimintansa vaihtelua näytöltä, ja sitten heitä pyydettiin harjoittelemaan näköaivokuoren tietyn alueen aktiivisuuden lisäämistä.

Sen he saattoivat tehdä esimerkiksi kuvittelemalla mielessään tietynlaisia kuvia.

Kokeen jälkeen henkilöiden piti katsoa erilaisia kuvia ja yrittää löytää niistä pienenpieniä eroja.

Koe osoitti, että ne, jotka harjoittelun ansiosta olivat tietoisesti pystyneet lisäämään näköaivokuoren aktiivisuutta, selviytyivät tehtävästä paremmin.

Voit ennustaa tulevaisuutta

Hyvät visuaaliset kyvyt tuottavat paljon muutakin kuin taidon erottaa pieniä yksityiskohtia.

Niiden ansiosta pystyt myös näkemään tulevaisuuteen. Kun vaikka katsot polkupyörää, arvaat, että polkimelle astuminen saa hammasrattaan liikuttamaan ketjua ja pyörän pyörimään.

Ja kun seisot kadulla kotikaupungissasi, tiedät ennalta, mitä taloja näet, kun käännyt kadunkulmasta.

Tämä johtuu siitä, että yhdistät näköhavaintoja aiempiin kokemuksiisi ja luot sitten päässäsi uusia kuvia, jotka simuloivat polkimien ja ketjujen liikkeitä tai kokoavat kotikaupungistasi kolmiulotteisen mallin.

Ennustajan kykysi ovat tulosta näköaivokuoren, assosiaatioalueiden ja monien muiden, muun muassa limbisen järjestelmän ja pikkuaivojen, alueiden aktiivisuudesta.

Todennäköisesti et kuitenkaan hyödynnä näiden aivoalueiden potentiaalia täydellisesti – tuoreen tutkimuksen mukaan alueiden sisäistä hermoliitosten verkostoa voidaan laajentaa niin, että niiden toiminta tehostuu.

Pitää vain harjoitella, eikä harjoittelun tarvitse olla ikävää eikä rasittavaa.

Esimerkiksi 2016 tehdyssä yhdysvaltalais­kokeessa tutkijat onnistuivat parantamaan koehenkilöiden visuaalista älykkyyttä antamalla heidän leikkiä värikkäillä puupalikoilla.

Tutkijat hakkeroivat ajatuksiasi

Kun luot päässäsi kuvan puupalikasta pohtiaksesi, miten se sopii yhteen toisen palikan kanssa, käytät enimmäkseen samoja aivosoluja kuin silloin, kun konkreettisesti olet nähnyt palikan edessäsi.

Tätä japanilaistutkijat hyödynsivät vuonna 2018 yrittäessään lukea koehenkilöiden ajatuksia.

Koehenkilöiden piti ensin katsoa tuhatta kuvaa samalla kun heidän aivojaan kuvattiin.

Tuloksista laadittiin ohjelma, joka saattoi luoda uudelleen koehenkilön katsoman kuvan pelkästään tämän aivojen aktiivisuuden perusteella.

Tietokoneen kuvat eivät olleet täydellisiä, mutta silti tunnistettavia.

Seuraavaksi koehenkilöitä pyydettiin luomaan kuvia ajatuksissaan. Ohjelma yritti lukea mielen sisäisiä kuvia aivokuvausten avulla – ja tulokset olivat lupaavia.

Kun henkilöt ajattelivat yksinkertaisia geometrisia kuvioita, tietokone laati niistä tunnistettavan mallin 83 prosentissa tapauksista.

Tutkijat toivovat, että kuvaustekniikan parannukset tarkentavat pian menetelmää. Uusien sovellusten avulla voit ehkä tulevaisuudessa luoda taidetta vain ajattelemalla kuvia, jotka tietokone sitten piirtää.