Näet ne, ja sitten ne katoavat. Ja sitten näet ne jälleen.
Jos näet kuten useimmat ihmiset, koet, että piirroksen 12 pientä mustaa pistettä tanssivat niin, että ne ovat välillä näkökentässäsi ja välillä ne katoavat.
Syy siihen, miksi silmäsi pettävät, löytyy niin kutsutusta periferisestä näöstä eli reuna-alueen näöstä.
Periferinen näkö kattaa koko ympäristön
Näkö voidaan jakaa kahteen luokkaan – keskialueen näköön ja periferiseen näköön.
Keskialueen näköä tarvitaan muun muassa tämän artikkelin lukemiseen, kun taas periferinen näkö kattaa kaiken sen, johon et kohdista katsettasi.
Jos esimerkiksi istut tietokoneen ääressä ja katsot näyttöä, periferinen näkösi kertoo sinulle, mitä pöydän ympärillä tapahtuu.
Aivosi täyttävät aukot
Se, mitä periferisessä näkökentässä näkyy, voi olla epätarkkaa. Syynä siihen on se, että periferinen näkö erottaa huonosti yksityiskohdat, värit ja muodot.
Jotta näkökokemus olisi tyydyttävä, aivosi täydentävät periferisen näön toimintaa aiemmilla kokemuksillä ja lähes arvaavat, mitä näkevät.
Jos esimerkiksi pöydälläsi on lamppu, aivosi arvelevat, että oikealla puolellasi oleva epäselvä massa on lamppu.
Koska aivot täydentävät näkömme aukot, kuvan mustat pisteetkin katoilevat.
Kun katsot suoraan yhteen pisteeseen ja havaitset valkean ja harmaan kuvion sen ympärillä, aivosi arvaavat, että kuvio jatkuu samanlaisena.
Näköharha on variaatio saksalaisen tutkijat Ludimar Hermannin vuonna 1820 laatimasta kuviosta.
Pienet kontrastit voivat lisätä hämmennystä
Jotkut ihmiset kokevat myös, että he näkevät pieniä vaaleita neliöitä harmaiden viivojen leikkauskohdissa. Se johtuu siitä, että tietyt verkkokalvon solut ovat herkistyneet rekisteröimään kontrasteja.
Viivojen leikkauskohdissa on vähemmän valkoista kuin siellä, missä harmaa viiva on yksin. Tämä saa aivot uskomaan, että alueet, joissa viivat kohtaavat, ovat vaalempia, mistä syntyy vaalea neliö.
Tämä mekanismi voi johtaa siihen, että 12 pientä mustaa pistettä katoavat.
