Albert Einsteinin mukaan kuumalla liedellä istuessa sekunnit tuntuvat ikuisuudelta mutta tunti hujahtaa hetkessä, kun pitää kaunista naista kädestä.
Toteamus ilmentää sitä, että käsitys ajan kulumisesta on subjektiivinen ja riippuu tilanteesta.
Norjalaisen systeemisen neurotieteen Kavli-instituutin tutkijat löysivät asialle selityksen siitä hermosoluverkosta, joka asettaa koetut tapahtumat aikajärjestykseen.
Nimenomaan asioiden peräkkäisyys havaitaan ajan kulumisena.
Aivojen elektrodit osoittivat vaihtelevien kokemusten terästävän rottien ajantajua.
Ympäristö vaikuttaa ajantajuun
Tutkimuksen kohteena oli rottien NEC-niminen soluverkosto.
Sen toimintaa selvitettiin kahdella kokeella, joista toisessa rotat saivat liikkua vapaasti vaihtelevassa ympäristössä ja löysivät sieltä täältä herkkupaloja.
NEC:n toimintaa heijastavasta käyrästä piirtyi esiin niin selvä kaava, että tutkijat pystyivät tunnistamaan siitä eri kokemukset.
Toisessa kokeessa rotat sen sijaan joutuivat kiertelemään virikkeettömässä kahdeksikkosokkelossa ja etsimään matkan varrelta makupaloja.
Paljon yksitoikkoisempi ympäristö ja helpompi tehtävä eivät tarjonneet niille juuri virkistävää vaihtelua ja vahvoja elämyksiä.
NEC:n aktiivisuutta osoittava käyrä osoitti eri kierroksilla sattuneiden tapausten puuroutuvan. Rotilta hävisi siis ajantaju melkein kokonaan.
