Albert Einsteinin aivot eivät olleet kovin ihmeelliset. Tutkijat ovat pitkään yrittäneet selvittää, miten tämä Nobelin palkinnon saanut fyysikko onnistui ratkaisemaan useita universumin suurimmista arvoituksista.
Yhden ehdotuksen mukaan hänen aivonsa olivat normaalia suuremmat. Tämän kuitenkin saattoivat kanadalaisen McMasterin yliopiston tutkijat kumota vuonna 1991 verrattuaan Einsteinin aivoja useisiin muihin aivoihin.
Neron aivot osoittautuivat jopa keskimääräistä pienemmiksi. Edes loogiselle älykkyydelle äärimmäisen tärkeä aivokuoren etuosa ei osoittautunut mitenkään poikkeavaksi.
Lopulta tutkijat päätyivät siihen, että tietyt yksittäiset Einsteinin aivojen alueet olivat keskimääräistä kehittyneempiä, mutta toisaalta niin on laita kaikkien aivojen kohdalla – myös sinun.
Siksi varmoja todisteita siitä, että fyysikolla olisi ollut synnynnäinen anatominen etu puolellaan, ei ole.
Sen sijaan selitys löytynee tavasta, jolla hän käytti aivojaan. Testit ovat osoittaneet, että kaikki voivat saada terävän loogisen älyn. Se vaatii vain ahkeraa harjoittelua.
Nyt tutkijat ovat jo raottaneet aivojen logiikan salaisuutta. Kyseessä on yksinkertainen algoritmi, joka on antanut meille kaiken kivityökaluista suhteellisuusteoriaan.
Logiikka paljasti luonnonlain
Vuonna 1908 eräs maalari putosi katolta. Albert Einsteinin kuultua onnettomuudesta nuoren tutkijan aivoissa alkoi varsinainen myllerrys.
Hän yhdisti putoamisen aiempiin kokemuksiinsa ja löysi universumista yhteyden, jota kukaan ei ollut ennen havainnut: kaksi ihmistä kokee fysikaalisen ilmiön eri tavoin, jos he liikkuvat eri nopeudella.
Tarkkailijan mielestä maalari putoaa kohti maata. Putoava mies sen sijaan tuntee samalla hetkellä itsensä painottomaksi.
Fyysikon aivot olivat tarkasti valikoineet uusien ja vanhojen aistihavaintojen joukosta tärkeimmät tiedot ja hahmottaneet niistä mallin, joka sittemmin johti yleisen suhteellisuusteorian syntyyn.
Tätä meillä jokaisella olevaa kykyä kutsutaan loogiseksi älykkyydeksi. Se muodostaa perustan terveelle järjelle, ja sen avulla kykenemme ratkaisemaan monimutkaisiakin ongelmia.
Ketjureaktio ratkaisee ongelman
Loogisen ajattelun keskus on prefrontaalinen aivokuori eli etuotsalohkon aivokuori. Tämä alue on ihmisillä hyvin kehittynyt, ja se auttaa ajattelemaan selkeästi, ilman tunteiden vaikutusta.
Jos esimerkiksi näet vuoteellasi hämähäkin, aivojesi pelkokeskus, mantelitumake, alkaa ehkä lähettää sähköisiä impulsseja muualle aivoihin käynnistääkseen pako- tai taistelureaktion.
Samaan aikaan prefrontaalinen aivokuori punnitsee hämähäkin vaarallisuutta viestimällä aivoturson ja muiden muistojasi hallinnoivien aivoalueiden kanssa.
Prefrontaaliseen aivokuoreen on tallentunut aiempia tietoja hämähäkeistä, ja se kertoo, että pikku otus on vaaraton. Sitten se lähettää impulsseja, jotka hillitsevät mantelitumakkeen pelkosignaaleja.
Seuraava askel on hämähäkin poisto vuoteelta. Nyt looginen ajattelu tapahtuu muun muassa päälaenlohkon alueilla, jotka analysoivat ongelman yksityiskohtia myöten: kuinka suuri hämähäkki on, miten nopea se on, ja miten kovalla alustalla se istuu?
Tiedot kulkevat luovan ajattelun aivoalueelle, joka sijaitsee alemmassa otsalohkon poimussa.
Alat etsiä ympäriltäsi jotain käyttökelpoista. Löydät ehkä palan paperia ja kupin, ja päätät lopulta siepata hämähäkin kuppiin ja viedä sen ulos.
Hyötyä helpostakin harjoittelusta
Hyvin yksinkertaiset harjoitukset voivat parantaa kykyä ratkaista arkipäivän pikku pulmia tai fysiikan suurimpia arvoituksia.
Tämän ovat osoittaneet monet tieteelliset kokeet. Yhdessä niistä saksalaisen Saarlandin yliopiston tutkijat testasivat ensin koehenkilöidensä loogista älykkyyttä eri puolilta.
Testattiin esimerkiksi, miten koehenkilöt onnistuivat hallitsemaan spontaaneja reaktioitaan, jollaisia voi syntyä vaikkapa hämähäkin tepastellessa vuoteella.
Tai sana ”punainen” saattoi ilmaantua näytölle sinisellä kirjoitettuna, ja sitten piti vastata nopeasti ja oikein kysymykseen kirjainten väristä.
Muissa tehtävissä testattiin muistia tai kykyä ajatella abstraktisti, missä itse Einstein oli mestari.
Ravens Standard Progressive Matrices -testeissä voit itse kokeilla, kuinka hyvin hallitset abstraktin ajattelun. Testeissä on tarkoitus löytää kuviojoukosta tietty malli ja päätellä, miltä sarjan seuraava kuvio näyttää. Voit kokeilla tätä tehtävässä numero 1 seuraavalla aukeamalla.
Seuraavaksi saksalaistutkijat jakoivat koehenkilöt kolmeen ikäryhmään – lapsiin, nuoriin ja aikuisiin – ja kukin ryhmä jaettiin vielä eri harjoitusryhmiin.
Yhden ryhmän piti tyytyä harjoittelemaan yhdentyyppisiä tehtäviä, kun taas toisen piti vaihdella erilaisten tehtävätyyppien välillä. Itse tehtävät olivat hyvin yksinkertaisia.
Yhdentyyppisissä tehtävissä piti ratkaista, esittikö kuva hedelmää vai vihannesta. Toisissa piti arvioida, oliko kuva pieni vai suuri.
Tehtävien helppoudesta huolimatta niiden ratkominen vaikutti selvästi ryhmään, jonka tehtävätyyppejä vaihdeltiin.
Kun ryhmän jäseniä testattiin harjoittelun jälkeen, heidän looginen ajattelukykynsä osoittautui – iästä riippumatta – parantuneen käytännössä kaikilla eri osa-alueilla, ja he myös ratkaisivat tehtävät selvästi nopeammin.
Edistymisen ydin on siinä, että aivot voivat vahvistaa ja jopa muokata yhteyksiään koko elämän ajan.
Yksinkertaisetkin tehtävät parantavat loogisen ajattelun aivoalueiden välistä viestintää, ja siten ne voivat paljastaa itse kussakin piilevän Einsteinin.
Logiikka on selkeä algoritmi
N = 2i – 1. Looginen älykkyytesi voidaan kuvata näin yksinkertaisesti.
Kaava perustuu Theory of Connectivity -nimellä tunnettuun liitettävyysteoriaan, jonka on kehittänyt aivotutkija Joe Tsien Augustan yliopistosta Yhdysvalloista.
Yhdessä kollegoidensa kanssa Tsien on nyt esittänyt konkreettisia todisteita teoriansa oikeellisuudesta.
Toisin kuin tietokone aivosi eivät ainoastaan kerää tietoja vaan myös valitsevat niistä tiettyjä aspekteja ja yleistävät niitä erottaakseen loputtomasta mahdollisuuksien määrästä toistuvat mallit.
Jos vaikkapa näet pienen, raa'an, soikean vihreän omenan ja sen jälkeen suuren, pyöreän punaisen omenan, tunnistat heti molemmat omenaksi.
Tällaiset tehtävät ovat tietokoneelle vaikeita, koska se ei tunnista oikeaa mallia. Tsienin teoria tarjoaa yllättävän yksinkertaisen selityksen tekoälyn ja ihmisälyn erolle.
Loppukiri: 1
Mikä kuvioista A–F kuuluu kysymysmerkin paikalle?
Katso kaikki vastaukset artikkelin lopusta.
Loppukiri: 2
Mikä kirjain on heti sen kirjaimen yläpuolella, jonka toisella puolella on kirjain, joka on juuri ennen H:n alla olevaa kirjainta, ja toisella puolella kirjain, joka on juuri ennen U:n yläpuolella olevaa kirjainta?
Loppukiri: 3
Kaksi ylintä vaakaa ovat tasapainossa. Mitkä pallot saavat alimman tasapainoon?
Loppukiri: 5
Montako silmää kuuluu viimeiseen dominopalikkaan kysymysmerkin paikalle?
Loppukiri: 6
Mitkä kirjaimet kuuluvat oikeanpuoleisiin ruutuihin, jos kuvion 1 suhde kuvioon 2 on sama kuin kuvion 3 suhde kuvioon 4?
Loppukiri: 7
Tomi on Misseen nähden vasemmalla. Pasi on Figarosta oikealle. Misse on Pasin oikealla puolella, mutta ei aivan vieressä. Mikä on kissojen järjestys?
Teorian mukaan aivojen noin 86 miljardia hermosolua ovat järjestyneet ryhmiksi, tietynlaisiksi yksiköiksi.
Yksittäinen yksikkö ottaa hoitaakseen tietyn tehtävän, esimerkiksi näköaistimuksen tunnistamisen tai kahden eri aistimuksen vertaamisen, ja se viestii usean muun soluyksikön kanssa.
Joe Tsienin kaavan mukaan yksiköiden välillä vallitsee hierarkia. Jos vastaanotat kaksi aistimusta (kaavan i), kaksi yksikköä huolehtii kumpikin omasta aistimuksestaan, kun taas kolmas soluyksikkö liittää kaksi ensimmäistä yksikköä toisiinsa.
Kaikkiaan tehtävään osallistuu siis kolme eri soluyksikköä (kaavan N).
Uudessa kokeessa Tsien pystyi todistamaan, että neljälle aistimukselle altistetun hiiren aivoissa vallitsi juuri hänen kuvaamansa hierarkia.
Einsteinkin pystyi ehkä vastaavan hierarkkisen järjestelmän avulla yhdistämään maalarin putoamisen moniin muihin kokemuksiinsa, löytämään niistä mallin ja tekemään uraauurtavia päätelmiä maailmankaikkeuden luonnonlaeista.