Shutterstock & Ken Ikeda Madsen

Elämä kulkee määrättyä uraa

Päätös juoda aamukahvit voi saada filosofit ja fyysikot tukkanuottasille. Tehdäänkö valinta itse, vai määräytyikö se jo maailmankaikkeuden syntyessä? Tiede on päässyt lähemmäksi vastausta – ja tieto uhkaa ihmisen vapaata tahtoa.

Yritä katsoa itseäsi sivusta hetken aikaa. Saatat istua lukemassa mukavassa tuolissa. Mutta kuinka istut? Ja kuinka päädyit lukemaan juuri tätä artikkelia?

Pohdi, mitkä valinnat johtivat siihen, missä nyt olet. Teitkö matkalla joitakin päätöksiä aktiivisesti vai toimitko täysin automaattisesti?

Entä kuinka päädyit päätökseen, jos toimit aktiivisesti?

Tärkein kysymys on ehkä se, ovatko toimintasi vapaan tahdon tuloksia – vai ovatko ne yksinomaan aivojesi tiedostamattomien prosessien ohjaamia.

Vapaa tahto tarkoittaa, että on oikeasti mahdollista tehdä muita valintoja kuin ne, jotka tehdään, ja useimmat pitävät selvänä, että heillä on tämä mahdollisuus. Tiede kertoo kuitenkin ihan muuta.

Vapaa tahto klassisessa mielessä on kuolemaisillaan.

Aivotutkijat ovat paljastaneet, että valinta on aivojen sähkötoiminnan tulos. Ja tämä toiminta noudattaa fysiikan lakeja ilman mahdollisia poikkeuksia.

Siten vapaa tahto klassisessa mielessä on kuolemaisillaan, ja tutkijat kiistelevät nyt siitä, missä määrin on järkevää elvyttää käsite uudessa merkityksessä.

Kaikesta huolimatta monet tutkimukset viittaavat siihen, että vapaan tahdon tunne johtuu aivojen harhautuksesta.

Tutkijat ovat selvittämässä sitä, kuinka aivot tekevät huijauksen – ja he voivat jo nyt manipuloida kehon hallitsemisen tunnetta.

Vanha teoria tekee paluun

Yhdysvaltalainen neurologi Benjamin Libet suoritti vuonna 1985 kokeen, jolla on sittemmin ollut keskeinen osa keskustelussa vapaasta tahdosta.

Libet kokosi opiskelijaryhmän ja pyysi sen jäseniä liikuttamaan kättään oman mielensä mukaan sinä aikana, kun hän kartoitti heidän aivojensa toimintaa aivosähkökäyrätutkimuksella.

Puoli sekuntia ennen käden liikkumista mittaus paljasti tunnusmerkillisiä valmiuspotentiaaleiksi kutsuttuja aivoaaltoja, jotka ilmaisivat aivojen alkaneen valmistella liikettä.

Koehenkilöt tunsivat kuitenkin vasta 350 millisekuntia myöhemmin, että he olivat päättäneet liikuttaa kättään.

Päätelmäksi tuli, että aivot tekivät päätöksen tiedostamattomasti ja saivat henkilön kuvittelemaan, että hän oli suorittanut tietoisen valinnan.

Libetin tulokset on vahvistettu useissa eri tutkimuksissa, mutta itse kokeen tulkinnasta väännetään kättä.

Aivot luovat valheellisen hallinnan tunteen

Mielesi tekee kahvia, ja päätät juoda kupposen. Tunnet asian olevan hallinnassasi – mutta kyse on harhasta. Kun teit päätöksen, aivosi olivat jo aikoja sitten panneet toiminnan vireille.

Shutterstock og Lasse Lund-Andersen

Otsalohkot saavat haluamaan kahvia

Otsalohkojen etuosassa syntyy halu hörpätä kahvia. Mieliteko perustuu muiden aivojen osien – esimerkiksi janon tunnetta säätelevän hypotalamuksen – viesteihin, mutta otsalohkot kokoavat tiedot ja alkavat tietämättäsi suunnitella, kuinka liike suoritetaan.

Huom.: Kaavio ilmaisee, kuinka tietoinen ajatus on. Ajatus tiedostetaan vasta, kun se saavuttaa valkoisen vaakaviivan.

Shutterstock & Lasse Lund-Andersen

Aivot arvioivat suoritusta

Kun alkaa tehdä mieli kahvia, aivot arvioivat etukäteen, täyttävätkö ne toiveen vai hylkäävätkö ne sen. Arviointi tapahtuu verkostossa, joka liittyy pihtipoimun etuosaksi kutsuttuun alueeseen, ja vaikka prosessi saattaa tiedostua, sen tulokseen ei voi vaikuttaa.

Shutterstock & Lasse Lund-Andersen

Aivokuori lähettää käden liikkeelle

Jos aivot arvioivat, että halu hörpätä kahvia tyydytetään, pihtipoimun etuosa lähettää viestin aivojen liikealueelle eli motoriselle aivokuorelle. Sieltä sähkösignaalit välittyvät edelleen selkäytimen kautta lihaksiin, ja käsi nousee ja sormet tarttuvat kahvikuppiin.

Shutterstock & Lasse Lund-Andersen

Päälakilohko luo harhan päätöksestä

Vasta silloin, kun käsi liikkuu kohti kuppia, syntyy tietoinen tunne kahvin juomista koskevan päätöksen tekemisestä. Tunteen saa aikaan päälakilohkojen etukiilaksi kutsuttu alue, ja ilman sitä tuntuisi siltä, että joku toinen liikuttaa kättä kohti kuppia.

Shutterstock & Lasse Lund-Andersen

Monet tutkijat uskovat, että Libetin valmiuspotentiaaleissa ei ole niinkään kyse aivojen vakaasta harkinnasta kuin satunnaisesta hälystä, joka vain edistää lopullista päätöksentekoa.

Psykologi ja neurologi Aaron Schurger testasi vuonna 2020 Libetin saamien tulosten uutta tulkintaa kokeen muunnelmalla.

Hän opetti algoritmin erottamaan erilaisia aivoaaltoja ja paljasti, että valmiuspotentiaalit poikkeavat olennaisesti satunnaisesta hälystä. Koe siis tukee Libetin vanhaa teoriaa.

Vapaan tahdon olemassaolon kannalta ei ole kuitenkaan ratkaisevaa se, syntyvätkö päätökset ennen vai samaan aikaan kuin ne tiedostetaan.

Vapaata tahtoa koskeva kysymys juontuu paljon kauempaa – aina maailmankaikkeuden lainalaisuuksista asti.

Valintasi on määrätty

Isaac Newton mullisti vuonna 1687 maailmankuvan. Hän muotoili kolme kappaleiden liikettä koskevaa lakia, jotka pätevät poikkeuksetta kaikkeen universumissa.

Siitä seuraa, että periaatteessa on mahdollista ennustaa koko kaikkeuden tulevaisuus pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Newtonin lakeja on havainnollistettu biljardipöytäesimerkillä. Jos tunnetaan biljardipallojen nopeus, massa ja sijainti, voidaan ennustaa niiden liike loputtomiin.

Biljardipallojen tulevaisuus on toisin sanoen määräytynyt jo lähdössä.

Biljardipallon tulevat liikkeet määräytyvät fysiikan lakien mukaan. Aivojesi toimintaa ohjaavat samat lait.

© Shutterstock & Ken Ikeda Madsen

Vaikka Newtonin lait korvattiin myöhemmin Einsteinin teorioilla, asia ei ole muuttunut. Ja koska ajatukset ovat pohjimmiltaan tulosta mikroskooppisten biljardipallojen – atomien – yhteentörmäyksistä, valintojen on täytynyt määräytyä maailmankaikkeuden alussa.

Vapaa tahto on siis mahdottomuus, jos asia on näin.

Onko asia kuitenkaan näin? Osa tutkijoista on yrittänyt pelastaa vapaan tahdon niin sanotulla kompleksisuusteorialla, jonka mukaan lopputulos voi olla enemmän kuin osiensa summa.

Ajatuksena on, että vapaa tahto voi syntyä, vaikka erilliset atomit noudattavat aivoissa fysiikan lakeja – samalla tavalla kuin monimutkaiset sääilmiöt syntyvät paljon yksinkertaisemmista osatekijöistä, kuten kahdesta toisiinsa törmäävästä ilmamolekyylistä.

Kompleksisuusteoria ei kuitenkaan muuta sitä, että sääilmiöt tai ajatukset ovat määräytyneet etukäteen. Se toteaa vain, että niitä ei käytännössä voida ennustaa.

Kvanttimekaniikka on toinen mahdollinen pelastusrengas. Sen teorian mukaan jotkin tapahtumat ovat pohjimmiltaan satunnaisia. Vaikka kaikkeudesta tiedettäisiin kaikki, siitä ei voitaisi tehdä tarkkaa ennustusta.

Jotkut tutkijat uskovat, että satunnaiset kvantti-ilmiöt voivat vaikuttaa aivojen sähkösignaaleihin, joten ajatukset eivät ole ennalta määrättyjä.

Riittääkö tämä kuitenkaan pelastamaan vapaan tahdon? Ei täysin – tai pikemminkin päinvastoin. Jos valinnat tehdään sattumanvaraisesti, mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteen häviää.

Tutkijat pelastavat vapaan tahdon

Fysiikan lait eivät mahdollista vapaata tahtoa klassisessa mielessä, mutta monet tutkijat katsovat, että vapaa tahto on määriteltävissä uudella tavalla.

Heidän mukaansa käsitteen ei tarvitse tarkoittaa, että ihmisellä on todellinen valta muuttaa maailmankaikkeuden kulkua. Käsitteellä voidaan ymmärtää vain sitä, että ihmisen valinnat ovat hänen omiaan.

Et voinut mitään sille, että päädyit lukemaan tätä artikkelia, mutta valintasi oli siitä huolimatta tulosta omista kokemuksistasi ja tunteistasi. Teit valinnan luultavasti siksi, että olet aiemminkin lukenut mielelläsi tiedejuttuja.

Toinen henkilö olisi ehkä tehnyt toisen päätöksen, koska hänellä on toisenlaiset edellytykset.

Ominaislaatusi muokkaa valintojasi.

Toisin sanoen sillä ei ole merkitystä, että valinnat ovat ennalta määrättyjä tai että ne tiedostetaan kauan sen jälkeen, kun aivot ovat tehneet ne. Niitä muokkaa aina yksilön ominaislaatu.

Tällainen vapaan tahdon versio sopii hienosti fysiikan lakeihin. Useimmat eivät kuitenkaan ymmärrä vapaata tahtoa näin. Ihminen kokee voivansa oikeasti vaikuttaa tulevaisuuteensa. Tutkijat ovat pääsemässä jyvälle siitä, kuinka aivot luovat tämän harhan.

Sähköisku saa aikaan harhan

Vapaan tahdon kaksi keskeistä elementtiä ovat toive tai halu suorittaa tietty toiminta ja tunne, että hallitsee toimintaa ja on siitä vastuussa.

Vuonna 2018 yhdysvaltalainen aivolääkäri Michael Fox ryhtyi selvittämään, kuinka aivot tuottavat nämä elementit ja siten luovat vapaan tahdon kokemuksen.

Fox valitsi 78 koehenkilöä, jotka olivat kyvyttömiä kokemaan vapaan tahdon tai vastuun omista toiminnoistaan.

Koehenkilöistä 28 kärsi akineettisesta puhumattomuudesta, joka ilmenee kyvyttömyytenä puhua tai liikkua. Tila ei johdu halvaantumisesta, vaan sen taustalla on yksinkertaisesti haluttomuus.

Potilailla oli vaurioita eri aivojen osissa, jotka liittyvät syvällä otsalohkoissa sijaitsevan pihtipoimun etualueeseen.

Muilla 50 koehenkilöllä oli diagnosoitu vieraan käden oireyhtymä, jolle on ominaista se, että jompikumpi käsi ei ole kunnolla hallittavissa.

Näiden potilaiden aivovammat liittyivät verkostoon, joka ympäröi päälakilohkojen takaosassa sijaitsevaa etukiilaa.

Sähkömagneettinen stimulaatio voi muuttaa koehenkilön kokemusta vapaasta tahdosta.

© Getty Images

Tulosten mukaan pihtipoimun etuosa luo aikeen suorittaa toiminta. Sen jälkeen, kun aivot ovat panneet toiminnan vireille, etukiila saa aikaan tunteen toiminnan hallinnasta – ja kokemuksen, että halutessaan olisi voinut toimia toisinkin.

Michael Foxin päätelmät saavat tukea toisenlaisesta kokeesta.

Foxin paikantamien verkostojen sähköstimulaatio näyttää vaikuttavan vapaan tahdon kokemukseen.

Joissakin tapauksessa ärsytys sai koehenkilöt esimerkiksi liikuttamaan kättään niin, että he eivät tunteneet olevansa vastuussa toiminnasta.

Joskus tutkijat pystyivät herättämään koehenkilöissä halun suorittaa jokin toiminto ja jopa tunteen, että he olivat todellakin suorittaneet sen – siitä huolimatta, että keho ei ollut liikahtanutkaan.

Aivojen verkostot kykenevät siis harhauttamaan täysillä. Ja sitä ne tekevätkin alinomaa. Aivot saavat tietoisen minän luulemaan, että nekin toiminnot ovat hallinnassa, jotka syntyvät tiedostamattomista viesteistä – pohjimmiltaan poikkeuksettomien fysiikan lakien ohjaamista signaaleista.

© Shutterstock

TESTAA ITSESI: Aivosi ovat ennustettavissa

Yhdysvaltalainen tietojenkäsittelyn tutkija Scott Aaronson on kehittänyt ohjelman, joka ennustaa toimintoja. Testissä painetaan sattumanvaraisesti näppäimistön D- ja F-kirjaimia.

Päätät itse, milloin ja kumpaa näppäintä painat, joten vain sinun pitäisi tietää, kumpi kirjain tulee seuraavaksi. Siitä huolimatta ohjelma ennustaa oikein noin 70 prosentin todennäköisyydellä. Jos toiminta olisi täysin sattumanvaraista, onnistumisprosentti olisi 50.

Selitys löytyy tiedostamattomasta valintakaavasta – ja ohjelman algoritmit oppivat tunnistamaan sen hyvin nopeasti.

Testi toimii paremmin tietokoneella kuin älypuhelimessa ja löydät sen täältä.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 2020.