Elämä kulkee määrättyä uraa

Aivotutkijat ovat paljastaneet, että valinta on aivojen sähkötoiminnan tulos. Ja tämä toiminta noudattaa fysiikan lakeja ilman mahdollisia poikkeuksia.

Siten vapaa tahto klassisessa mielessä on kuolemaisillaan, ja tutkijat kiistelevät nyt siitä, missä määrin on järkevää elvyttää käsite uudessa merkityksessä.

Kaikesta huolimatta monet tutkimukset viittaavat siihen, että vapaan tahdon tunne johtuu aivojen harhautuksesta.

Tutkijat ovat selvittämässä sitä, kuinka aivot tekevät huijauksen – ja he voivat jo nyt manipuloida kehon hallitsemisen tunnetta.

Vanha teoria tekee paluun

Yhdysvaltalainen neurologi Benjamin Libet suoritti vuonna 1985 kokeen, jolla on sittemmin ollut keskeinen osa keskustelussa vapaasta tahdosta.

Libet kokosi opiskelijaryhmän ja pyysi sen jäseniä liikuttamaan kättään oman mielensä mukaan sinä aikana, kun hän kartoitti heidän aivojensa toimintaa aivosähkökäyrätutkimuksella.

Puoli sekuntia ennen käden liikkumista mittaus paljasti tunnusmerkillisiä valmiuspotentiaaleiksi kutsuttuja aivoaaltoja, jotka ilmaisivat aivojen alkaneen valmistella liikettä.

Koehenkilöt tunsivat kuitenkin vasta 350 millisekuntia myöhemmin, että he olivat päättäneet liikuttaa kättään.

Päätelmäksi tuli, että aivot tekivät päätöksen tiedostamattomasti ja saivat henkilön kuvittelemaan, että hän oli suorittanut tietoisen valinnan.

Libetin tulokset on vahvistettu useissa eri tutkimuksissa, mutta itse kokeen tulkinnasta väännetään kättä.

Monet tutkijat uskovat, että Libetin valmiuspotentiaaleissa ei ole niinkään kyse aivojen vakaasta harkinnasta kuin satunnaisesta hälystä, joka vain edistää lopullista päätöksentekoa.

Psykologi ja neurologi Aaron Schurger testasi vuonna 2020 Libetin saamien tulosten uutta tulkintaa kokeen muunnelmalla.

Hän opetti algoritmin erottamaan erilaisia aivoaaltoja ja paljasti, että valmiuspotentiaalit poikkeavat olennaisesti satunnaisesta hälystä. Koe siis tukee Libetin vanhaa teoriaa.

Vapaan tahdon olemassaolon kannalta ei ole kuitenkaan ratkaisevaa se, syntyvätkö päätökset ennen vai samaan aikaan kuin ne tiedostetaan.

Vapaata tahtoa koskeva kysymys juontuu paljon kauempaa – aina maailmankaikkeuden lainalaisuuksista asti.

Valintasi on määrätty

Isaac Newton mullisti vuonna 1687 maailmankuvan. Hän muotoili kolme kappaleiden liikettä koskevaa lakia, jotka pätevät poikkeuksetta kaikkeen universumissa.

Siitä seuraa, että periaatteessa on mahdollista ennustaa koko kaikkeuden tulevaisuus pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Newtonin lakeja on havainnollistettu biljardipöytäesimerkillä. Jos tunnetaan biljardipallojen nopeus, massa ja sijainti, voidaan ennustaa niiden liike loputtomiin.

Biljardipallojen tulevaisuus on toisin sanoen määräytynyt jo lähdössä.

Vaikka Newtonin lait korvattiin myöhemmin Einsteinin teorioilla, asia ei ole muuttunut. Ja koska ajatukset ovat pohjimmiltaan tulosta mikroskooppisten biljardipallojen – atomien – yhteentörmäyksistä, valintojen on täytynyt määräytyä maailmankaikkeuden alussa.

Vapaa tahto on siis mahdottomuus, jos asia on näin.

Onko asia kuitenkaan näin? Osa tutkijoista on yrittänyt pelastaa vapaan tahdon niin sanotulla kompleksisuusteorialla, jonka mukaan lopputulos voi olla enemmän kuin osiensa summa.

Ajatuksena on, että vapaa tahto voi syntyä, vaikka erilliset atomit noudattavat aivoissa fysiikan lakeja – samalla tavalla kuin monimutkaiset sääilmiöt syntyvät paljon yksinkertaisemmista osatekijöistä, kuten kahdesta toisiinsa törmäävästä ilmamolekyylistä.

Kompleksisuusteoria ei kuitenkaan muuta sitä, että sääilmiöt tai ajatukset ovat määräytyneet etukäteen. Se toteaa vain, että niitä ei käytännössä voida ennustaa.

Kvanttimekaniikka on toinen mahdollinen pelastusrengas. Sen teorian mukaan jotkin tapahtumat ovat pohjimmiltaan satunnaisia. Vaikka kaikkeudesta tiedettäisiin kaikki, siitä ei voitaisi tehdä tarkkaa ennustusta.

Jotkut tutkijat uskovat, että satunnaiset kvantti-ilmiöt voivat vaikuttaa aivojen sähkösignaaleihin, joten ajatukset eivät ole ennalta määrättyjä.

Riittääkö tämä kuitenkaan pelastamaan vapaan tahdon? Ei täysin – tai pikemminkin päinvastoin. Jos valinnat tehdään sattumanvaraisesti, mahdollisuus vaikuttaa omaan tulevaisuuteen häviää.

Tutkijat pelastavat vapaan tahdon

Fysiikan lait eivät mahdollista vapaata tahtoa klassisessa mielessä, mutta monet tutkijat katsovat, että vapaa tahto on määriteltävissä uudella tavalla.

Heidän mukaansa käsitteen ei tarvitse tarkoittaa, että ihmisellä on todellinen valta muuttaa maailmankaikkeuden kulkua. Käsitteellä voidaan ymmärtää vain sitä, että ihmisen valinnat ovat hänen omiaan.

Et voinut mitään sille, että päädyit lukemaan tätä artikkelia, mutta valintasi oli siitä huolimatta tulosta omista kokemuksistasi ja tunteistasi. Teit valinnan luultavasti siksi, että olet aiemminkin lukenut mielelläsi tiedejuttuja.

Toinen henkilö olisi ehkä tehnyt toisen päätöksen, koska hänellä on toisenlaiset edellytykset.

Toisin sanoen sillä ei ole merkitystä, että valinnat ovat ennalta määrättyjä tai että ne tiedostetaan kauan sen jälkeen, kun aivot ovat tehneet ne. Niitä muokkaa aina yksilön ominaislaatu.

Tällainen vapaan tahdon versio sopii hienosti fysiikan lakeihin. Useimmat eivät kuitenkaan ymmärrä vapaata tahtoa näin. Ihminen kokee voivansa oikeasti vaikuttaa tulevaisuuteensa. Tutkijat ovat pääsemässä jyvälle siitä, kuinka aivot luovat tämän harhan.

Sähköisku saa aikaan harhan

Vapaan tahdon kaksi keskeistä elementtiä ovat toive tai halu suorittaa tietty toiminta ja tunne, että hallitsee toimintaa ja on siitä vastuussa.

Vuonna 2018 yhdysvaltalainen aivolääkäri Michael Fox ryhtyi selvittämään, kuinka aivot tuottavat nämä elementit ja siten luovat vapaan tahdon kokemuksen.

Fox valitsi 78 koehenkilöä, jotka olivat kyvyttömiä kokemaan vapaan tahdon tai vastuun omista toiminnoistaan.

Koehenkilöistä 28 kärsi akineettisesta puhumattomuudesta, joka ilmenee kyvyttömyytenä puhua tai liikkua. Tila ei johdu halvaantumisesta, vaan sen taustalla on yksinkertaisesti haluttomuus.

Potilailla oli vaurioita eri aivojen osissa, jotka liittyvät syvällä otsalohkoissa sijaitsevan pihtipoimun etualueeseen.

Muilla 50 koehenkilöllä oli diagnosoitu vieraan käden oireyhtymä, jolle on ominaista se, että jompikumpi käsi ei ole kunnolla hallittavissa.

Näiden potilaiden aivovammat liittyivät verkostoon, joka ympäröi päälakilohkojen takaosassa sijaitsevaa etukiilaa.

Tulosten mukaan pihtipoimun etuosa luo aikeen suorittaa toiminta. Sen jälkeen, kun aivot ovat panneet toiminnan vireille, etukiila saa aikaan tunteen toiminnan hallinnasta – ja kokemuksen, että halutessaan olisi voinut toimia toisinkin.

Michael Foxin päätelmät saavat tukea toisenlaisesta kokeesta.

Foxin paikantamien verkostojen sähköstimulaatio näyttää vaikuttavan vapaan tahdon kokemukseen.

Joissakin tapauksessa ärsytys sai koehenkilöt esimerkiksi liikuttamaan kättään niin, että he eivät tunteneet olevansa vastuussa toiminnasta.

Joskus tutkijat pystyivät herättämään koehenkilöissä halun suorittaa jokin toiminto ja jopa tunteen, että he olivat todellakin suorittaneet sen – siitä huolimatta, että keho ei ollut liikahtanutkaan.

Aivojen verkostot kykenevät siis harhauttamaan täysillä. Ja sitä ne tekevätkin alinomaa. Aivot saavat tietoisen minän luulemaan, että nekin toiminnot ovat hallinnassa, jotka syntyvät tiedostamattomista viesteistä – pohjimmiltaan poikkeuksettomien fysiikan lakien ohjaamista signaaleista.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran 2020.