Mikä hajuaisti on?
Hajuaistin käsitteellä ymmärretään ihmisen kykyä havaita ympärillä olevasta ilmasta erilaisia tuoksuja. Nenässä on kaikkiaan noin 20 miljoonaa hajuaistinsolua, ja ihminen voi rekisteröidä 10 000–40 000 erilaista tuoksua, jotka voidaan kokea joko hyvinä tuoksuina tai pahoina hajuina.
Miten hajuaisti toimii?
Nykyään tiedetään, mihin ihmisen kyky erottaa erilaisia hajuja perustuu. Silti tätä monimutkaista aistitoimintaa on vaikeaa kuvata lyhyesti ja ytimekkäästi, eikä vieläkään ole olemassa vain yhtä hyväksyttyä hajuteoriaa.
Perusluonteeltaan hajuaisti on kemiallinen kaukoaisti.
Hajuaistimus syntyy erilaisista hajunlähteistä, kuten bensiinistä tai juustosta, ilmaan haihtuneista aromaattisista kemiallisista aineista eli hajumolekyyleistä. Ne kulkeutuvat sisäänhengitysilman mukana nenäontelon takaosaan, jossa on niin sanottua hajuepiteeliä.
Missä kohtaa aivoja hajuaisti sijaitsee?
Ihmisellä hajuepiteeliä on noin viiden neliösentin alueella. Siellä hermot ulottuvat aivan pintaan. Hajumolekyyli voi liikkuessaan ärsyttää niitä niin, että syntyy aistimuksen aiheuttava impulssi. Koska hajuaisti reagoi ainoastaan ilman välityksellä liikkuviin ärsykkeisiin, aromaattisten aineiden tulee olla haihtuvia.
Ihminen erottaa esimerkiksi suolan ja sokerin toisistaan hel-pommin näkö- ja makuaistinsa kuin hajuaistinsa avulla, koska kummastakaan ei haihdu niin paljon ja niin voimakkaita hajumolekyylejä, että hajuepiteelin hermot reagoisivat niihin. Vuoden 2004 Nobelin lääketieteen palkinto myönnettiin hajuaistia tutkiville yhdysvaltalaisille Richard Alexille ja Linda B. Buckille.
Hajuaisti varoittaa ihmistä
He ovat paikantaneet noin tuhat geeniä, joista kukin koodaa omaa hajuaistinsolutyyppiään. Yli tuhannella erilaisella hajuaistinsolulla voidaan erottaa jopa 10 000 erilaista hajuyhdistelmää. Ilmeisesti kaikki haju-molekyylit käsitellään omina kokonaisuuksinaan, ennen kuin aivot yhdistävät ne kokonaisvaikutelmaksi.
Hajuaistimus tallentuu muistiin, josta sopiva ärsyke palauttaa sen mieleen. Muistot auttavat esimerkiksi välttämään pilaantunutta ruokaa.