Aivotärähdys johti itsemurhaan
Helmikuun 17. päivänä 2011 entinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Dave Duerson teki itsemurhan ampumalla itseään rintaan.
Ennen itsemurhaansa Duerson oli kirjoittanut viestin, jossa hän pyysi, että hänen aivonsa tutkittaisiin ja niistä etsittäisiin merkkejä kroonisesta traumaattisesta enkefalopatiasta eli aivotärähdyksen aiheuttamasta aivovauriosta.
Kun Duersonin aivoja tutkittiin, ilmeni, että hänen pitkän urheilu-uransa aikana kokemansa monet aivotärähdykset todellakin olivat aiheuttaneet hänelle aivovaurion. Sen seurauksena entinen huippu-urheilija oli 50-vuotiaana muistisairas.
Muutama kuukausi Duersonin kuoleman jälkeen 75 entistä amerikkalaisen jalkapallon pelaajaa haastoi USA:n NFL-liigan oikeuteen. He syyttivät liigajohtoa siitä, että pelaajia ei ollut varoitettu päävammojen ja aivotärähdysten vaaroista.
Mikä on aivotärähdys?
Aivotärähdys käynnistää vaarallisen ketjureaktion
Aivotärähdys ei ole vaaraksi vain amerikkalaisen jalkapallon pelaajille.
Tilastojen mukaan vuosittain aivotärähdyksen saa EU-maissa noin 2 563 000 ihmistä. Aivovammaliiton mukaan Suomessa aivotärähdyksiä sattuu vuodessa 13 500–18 000.
Aivot kelluvat pääkallon sisällä aivonesteessä. Kun päähän osuu isku tai pää heilahtaa rajusti, aivot voivat liikahtaa niin, että ne törmäävät kalloon ja tärähtävät.
Tärähdyksen seurauksena aivokudokseen syntyy tulehdus, josta käynnistyy ketjureaktio. Siinä muodostuu myrkyllisiä välittäjäaineita aivosoluihin ja niiden ulkopuolelle. Nämä välittäjäaineet kuluttavat aivosolujen energiaa ja häiritsevät viestinkulkua aivosolujen välillä.
Aivojen energiavaje ilmenee muun muassa päänsärkynä, väsymyksenä ja muistivaikeuksina.
Useimmat toipuvat aivotärähdyksestä hyvin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Noin 15 prosentilla esiintyy kuitenkin jopa vuosia kestäviä vaivoja. Toisinaan ne muuttuvat kroonisiksi.
Aivotärähdys voi myös lisätä muistisairauden riskiä. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan jo yksi lievä aivotärähdys voi kasvattaa muistisairauden riskiä 17 prosenttia. Vakava päävamma lisää riskiä jopa 35 prosenttia.
Pää saa tällin
Kun päähän osuu isku, aivot törmäävät ensin pääkallon sisäpintaan iskukohdassa. Sitten aivot heilahtavat toiseen suuntaan ja osuvat kallon seinämään uudestaan.
Ioneja virtaa ulos ja sisään
Iskun seurauksena aivosolut vääntyvät niin, että niiden solukalvo rikkoutuu. Silloin soluista virtaa suuri määrä kaliumioneja (vihreät pallot) ulos. Samaan aikaan solujen ympäriltä virtaa soluihin kalsiumioneja (siniset pallot).
Välittäjäaineet laukaisevat ärsykevyöryn
Samalla kun ioneja virtaa sisään ja ulos, solusta vapauu glutamaatti-välittäjäainetta, joka laukaisee naapurisoluissa hermoärsykkeiden vyöryn.
Kaaoksen siivoaminen syö energiaa
Päästäkseen takaisin tasapainotilaan aivosolujen on imettävä kaliumionit (vihreät pallot) takaisin sisäänsä. Siihen kuluu paljon energiaa ja happea. Samalla suuri kalsiumionipitoisuus haittaa solun energiantuotantoa. Tästä seuraa energiavaje, joka hidastaa kaaoksen jälkien siivoamista.
Tulehdus stressaa aivoja
Aivosolujen vauriot saavat immuunijärjestelmän solut (isot vihreät solut) tuottamaan myrkyllisiä sytokiineja (vihreät pallot). Sytokiinit voivat stressata aivosoluja niin paljon, että osa niistä kuolee. Samalla syntyy vapaiksi radikaaleiksi (oranssit pallot) kutsuttuja yhdisteitä, jotka voivat vahingoittaa aivosoluja vielä lisää.
Miten aivotärähdyksestä toipumista voi edistää?
Liika lepo voi pahentaa tilannetta
Aivotärähdyksen jälkeen ei kannata jäädä kuukausiksi vuodelepoon odottamaan oireiden katoamista.
Aivojen toipumisen kannalta on parasta levätä 1–2 päivää ja sitten palata normaaleihin arkipuuhiin, jos se vain on mahdollista eivätkä oireet pahene.
Tähän tulokseen päädyttiin tanskalaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin 112:ta 15–30-vuotiasta aivotärähdyspotilasta, joilla oli huomattavia oireita vielä 2–6 kuukautta onnettomuuden jälkeen.
Oireet lievittyivät nopeammin niillä potilailla, jotka palasivat vähitellen normaaliin päivärytmiin, kuin niillä, jotka yrittivät hoitaa oireita lepuuttamalla aivojaan.
”Mikään ei viittaa siihen, että aivotärähdyksen pitkittyneitä oireita voisi parantaa lepäämällä. Päinvastoin oireet voivat jopa pahentua, jos lepää liikaa”, kertoo Århusin yliopiston neuropsykologi Mille Møller Thastum. Hänen tutkimuksensa julkaistiin lääketieteellisessä The Lancet -aikakauslehdessä vuoden 2020 alussa.
Uutta tietoa aivotärähdyksen hoidosta
Kannabiksesta apua aivotärähdyksen hoitoon
Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan peleissä Yhdysvalloissa sattuu keskimäärin 0,4 aivotärähdystä ottelua kohti.
Yhdysvalloissa myös etsitään kiivaasti keinoja, joilla aivotärähdyksiä voidaan lieventää ja kroonisen traumaattisen enkefalopatian eli CTE:n riski voitaisiin minimoida. CTE ajoi Dave Duersonin itsemurhaan, ja sen epäillään olevan myös muiden entisten pelaajien itsemurhien taustalla.
Osa amerikkalaisen jalkapallon pelaajista on ehkä löytänyt lääkkeen omin neuvoin. Monet yhdysvaltalaispelaajat kertovat polttavansa marihuanaa lievittääkseen pelikolhujen aiheuttamia kipuja.
Vuonna 2017 USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että aivotärähdyksille altistettujen hiirten hienomotoriikan ja muistin oireet vähenivät, kun niitä hoidettiin kannabiskasvista eristetyllä kannabidiolilla.
Kannabidiolin on todettu estävän immuunisoluja tuhoamasta aivosoluja aivotärähdyksen jälkeen. Se sitoutuu immuunisolujen pinnan reseptoreihin ja estää soluja jakautumasta.
Kannabiskasvin sisältämästä kannabidiolista etsitään apua paitsi aivotärähdykseen myös ahdistukseen, Parkinsonin tautiin ja syöpähoitojen sivuvaikutuksiin.
Miamin yliopistossa tutkitaan parhaillaan, vaikuttaako kannabidioli yhtä hyvin aivotärähdyksen saaneisiin ihmisiin kuin hiiriin.
Floridalaistutkijat selvittävät myös, voisiko kannabidiolia käyttää lääkkeenä kroonisen traumaattisen aivovaurion hoidossa. Tutkimuksen tulosten arvioidaan olevan valmiina julkaistavaksi vuonna 2022.
Verikoe paljastaa aivotärähdyksen
Useimmat aivotärähdykset diagnosoidaan potilaan kertomuksen ja oireiden perusteella. Oireet ovat kuitenkin erilaisia, ja niiden esiintyvyys ja vakavuusaste vaihtelevat paljon eri potilailla. Siksi oikean diagnoosin tekeminen voi olla hankalaa.
Yhdysvaltalaistutkimuksissa on löydetty kolme veressä esiintyvää proteiinia, joita on havaittu aivotärähdyspotilailla. Niitä voidaan mahdollisesti käyttää biomarkkereina eli elimistön tuottamina merkkiaineina, jotka osoittavat, että potilas on kokenut aivotärähdyksen.
Tutkijat keskittyivät urheilussa tapahtuneisiin vammoihin ja tarkastelivat 264:ää urheilijaa, joilla on ollut aivotärähdys.
Verinäytteistä havaittiin kolme proteiinia, joiden määrä veressä oli aivotärähdyksen jälkeen selvästi normaalia suurempi.
Tutkimuksessa seurattiin myös urheilijoita, jotka eivät olleet saaneet aivotärähdyksiä. Heillä näiden proteiinien määrät eivät olleet nousseet. Verrokkiryhmässä oli sekä kontaktilajien että muunlaisten urheilulajien harrastajia.
Kaikki havaitut kolme proteiinia, GFAP, ubikitiinin C-terminaalinen hydrolaasi-L1 ja tau-proteiini, esiintyvät elimistössä silloin, kun hermostossa on jokin vaurio.
GFAP-proteiinia eli gliaalista fibrillaarista hapanta proteiinia erittyy, kun gliasolut eli hermoston tukisolut vaurioituvat. Ubikitiinin C terminaalinen hydrolaasi-L1 -proteiinin erittyminen on merkki hermosoluvauriosta. Tau-proteiinia puolestaan erittyy, kun hermosolujen viejähaarakkeet, aksonit, ovat vaurioituneet. Kaikkia kolmea proteiinia on aiemmissa tutkimuksissa tarkasteltu mahdollisina vakavien aivovaurioiden merkkiaineina.
Vaikka moni seikka viittaa siihen, että mainitut kolme proteiinia liittyvät aivotärähdykseen, tarvitaan vielä lisätutkimuksia, ennen kuin niitä voidaan käytännössä käyttää sen merkkiaineina.
Tutkijat painottavat, että vielä ei varmasti tiedetä, miten pian proteiineja voitaisiin testata ja millainen yhdistelmä varmimmin osoittaisi aivotärähdyksen olemassaolon.
Lisäksi suurin osa tutkimukseen osallistuneista urheilijoista oli miehiä, joten tarvitaan myös vastaava tutkimus naisilla, ennen kuin voidaan tehdä lopullisia päätelmiä.