Ihmisaivojen magneettikuvaus

Aivotärähdys imee energian aivoista

Aivotärähdys vahingoittaa aivosoluja ja voi aiheuttaa tulehduksen, jonka tuloksena on peruuttamaton aivovaurio. Uusien tutkimusten mukaan aivotärähdyksestä toipumista auttavat normaalit arkiaskareet – ja kannabis.

Aivotärähdys vahingoittaa aivosoluja ja voi aiheuttaa tulehduksen, jonka tuloksena on peruuttamaton aivovaurio. Uusien tutkimusten mukaan aivotärähdyksestä toipumista auttavat normaalit arkiaskareet – ja kannabis.

Shutterstock

Aivotärähdys johti itsemurhaan

Helmikuun 17. päivänä 2011 entinen amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Dave Duerson teki itsemurhan ampumalla itseään rintaan.

Ennen itsemurhaansa Duerson oli kirjoittanut viestin, jossa hän pyysi, että hänen aivonsa tutkittaisiin ja niistä etsittäisiin merkkejä kroonisesta traumaattisesta enkefalopatiasta eli aivotärähdyksen aiheuttamasta aivovauriosta.

Kun Duersonin aivoja tutkittiin, ilmeni, että hänen pitkän urheilu-uransa aikana kokemansa monet aivotärähdykset todellakin olivat aiheuttaneet hänelle aivovaurion. Sen seurauksena entinen huippu-urheilija oli 50-vuotiaana muistisairas.

Muutama kuukausi Duersonin kuoleman jälkeen 75 entistä amerikkalaisen jalkapallon pelaajaa haastoi USA:n NFL-liigan oikeuteen. He syyttivät liigajohtoa siitä, että pelaajia ei ollut varoitettu päävammojen ja aivotärähdysten vaaroista.

Mikä on aivotärähdys?

Aivotärähdys käynnistää vaarallisen ketjureaktion

Aivotärähdys ei ole vaaraksi vain amerikkalaisen jalkapallon pelaajille.

Tilastojen mukaan vuosittain aivotärähdyksen saa EU-maissa noin 2 563 000 ihmistä. Aivovammaliiton mukaan Suomessa aivotärähdyksiä sattuu vuodessa 13 500–18 000.

Aivot kelluvat pääkallon sisällä aivonesteessä. Kun päähän osuu isku tai pää heilahtaa rajusti, aivot voivat liikahtaa niin, että ne törmäävät kalloon ja tärähtävät.

Tärähdyksen seurauksena aivokudokseen syntyy tulehdus, josta käynnistyy ketjureaktio. Siinä muodostuu myrkyllisiä välittäjäaineita aivosoluihin ja niiden ulkopuolelle. Nämä välittäjäaineet kuluttavat aivosolujen energiaa ja häiritsevät viestinkulkua aivosolujen välillä.

Aivojen energiavaje ilmenee muun muassa päänsärkynä, väsymyksenä ja muistivaikeuksina.

Useimmat toipuvat aivotärähdyksestä hyvin viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Noin 15 prosentilla esiintyy kuitenkin jopa vuosia kestäviä vaivoja. Toisinaan ne muuttuvat kroonisiksi.

Aivotärähdys voi myös lisätä muistisairauden riskiä. Tanskalaisen tutkimuksen mukaan jo yksi lievä aivotärähdys voi kasvattaa muistisairauden riskiä 17 prosenttia. Vakava päävamma lisää riskiä jopa 35 prosenttia.

Miten aivotärähdyksestä toipumista voi edistää?

Liika lepo voi pahentaa tilannetta

Aivotärähdyksen jälkeen ei kannata jäädä kuukausiksi vuodelepoon odottamaan oireiden katoamista.

Aivojen toipumisen kannalta on parasta levätä 1–2 päivää ja sitten palata normaaleihin arkipuuhiin, jos se vain on mahdollista eivätkä oireet pahene.

Tähän tulokseen päädyttiin tanskalaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin 112:ta 15–30-vuotiasta aivotärähdyspotilasta, joilla oli huomattavia oireita vielä 2–6 kuukautta onnettomuuden jälkeen.

Oireet lievittyivät nopeammin niillä potilailla, jotka palasivat vähitellen normaaliin päivärytmiin, kuin niillä, jotka yrittivät hoitaa oireita lepuuttamalla aivojaan.

”Mikään ei viittaa siihen, että aivotärähdyksen pitkittyneitä oireita voisi parantaa lepäämällä. Päinvastoin oireet voivat jopa pahentua, jos lepää liikaa”, kertoo Århusin yliopiston neuropsykologi Mille Møller Thastum. Hänen tutkimuksensa julkaistiin lääketieteellisessä The Lancet -aikakauslehdessä vuoden 2020 alussa.

Uutta tietoa aivotärähdyksen hoidosta

Kannabiksesta apua aivotärähdyksen hoitoon

Amerikkalaisen jalkapallon NFL-liigan peleissä Yhdysvalloissa sattuu keskimäärin 0,4 aivotärähdystä ottelua kohti.

Yhdysvalloissa myös etsitään kiivaasti keinoja, joilla aivotärähdyksiä voidaan lieventää ja kroonisen traumaattisen enkefalopatian eli CTE:n riski voitaisiin minimoida. CTE ajoi Dave Duersonin itsemurhaan, ja sen epäillään olevan myös muiden entisten pelaajien itsemurhien taustalla.

Osa amerikkalaisen jalkapallon pelaajista on ehkä löytänyt lääkkeen omin neuvoin. Monet yhdysvaltalaispelaajat kertovat polttavansa marihuanaa lievittääkseen pelikolhujen aiheuttamia kipuja.

Vuonna 2017 USA:ssa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että aivotärähdyksille altistettujen hiirten hienomotoriikan ja muistin oireet vähenivät, kun niitä hoidettiin kannabiskasvista eristetyllä kannabidiolilla.

Kannabidiolin on todettu estävän immuunisoluja tuhoamasta aivosoluja aivotärähdyksen jälkeen. Se sitoutuu immuunisolujen pinnan reseptoreihin ja estää soluja jakautumasta.

Tutkija pitelee kannabiskasvia

Kannabiskasvin sisältämästä kannabidiolista etsitään apua paitsi aivotärähdykseen myös ahdistukseen, Parkinsonin tautiin ja syöpähoitojen sivuvaikutuksiin.

© Shutterstock

Miamin yliopistossa tutkitaan parhaillaan, vaikuttaako kannabidioli yhtä hyvin aivotärähdyksen saaneisiin ihmisiin kuin hiiriin.

Floridalaistutkijat selvittävät myös, voisiko kannabidiolia käyttää lääkkeenä kroonisen traumaattisen aivovaurion hoidossa. Tutkimuksen tulosten arvioidaan olevan valmiina julkaistavaksi vuonna 2022.

Verikoe paljastaa aivotärähdyksen

Useimmat aivotärähdykset diagnosoidaan potilaan kertomuksen ja oireiden perusteella. Oireet ovat kuitenkin erilaisia, ja niiden esiintyvyys ja vakavuusaste vaihtelevat paljon eri potilailla. Siksi oikean diagnoosin tekeminen voi olla hankalaa.

Yhdysvaltalaistutkimuksissa on löydetty kolme veressä esiintyvää proteiinia, joita on havaittu aivotärähdyspotilailla. Niitä voidaan mahdollisesti käyttää biomarkkereina eli elimistön tuottamina merkkiaineina, jotka osoittavat, että potilas on kokenut aivotärähdyksen.

Tutkijat keskittyivät urheilussa tapahtuneisiin vammoihin ja tarkastelivat 264:ää urheilijaa, joilla on ollut aivotärähdys.

Verinäytteistä havaittiin kolme proteiinia, joiden määrä veressä oli aivotärähdyksen jälkeen selvästi normaalia suurempi.

Tutkimuksessa seurattiin myös urheilijoita, jotka eivät olleet saaneet aivotärähdyksiä. Heillä näiden proteiinien määrät eivät olleet nousseet. Verrokkiryhmässä oli sekä kontaktilajien että muunlaisten urheilulajien harrastajia.

Kaikki havaitut kolme proteiinia, GFAP, ubikitiinin C-terminaalinen hydrolaasi-L1 ja tau-proteiini, esiintyvät elimistössä silloin, kun hermostossa on jokin vaurio.

GFAP-proteiinia eli gliaalista fibrillaarista hapanta proteiinia erittyy, kun gliasolut eli hermoston tukisolut vaurioituvat. Ubikitiinin C terminaalinen hydrolaasi-L1 -proteiinin erittyminen on merkki hermosoluvauriosta. Tau-proteiinia puolestaan erittyy, kun hermosolujen viejähaarakkeet, aksonit, ovat vaurioituneet. Kaikkia kolmea proteiinia on aiemmissa tutkimuksissa tarkasteltu mahdollisina vakavien aivovaurioiden merkkiaineina.

Vaikka moni seikka viittaa siihen, että mainitut kolme proteiinia liittyvät aivotärähdykseen, tarvitaan vielä lisätutkimuksia, ennen kuin niitä voidaan käytännössä käyttää sen merkkiaineina.

Tutkijat painottavat, että vielä ei varmasti tiedetä, miten pian proteiineja voitaisiin testata ja millainen yhdistelmä varmimmin osoittaisi aivotärähdyksen olemassaolon.

Lisäksi suurin osa tutkimukseen osallistuneista urheilijoista oli miehiä, joten tarvitaan myös vastaava tutkimus naisilla, ennen kuin voidaan tehdä lopullisia päätelmiä.