Kaikki ovat joskus nähneet kasvot siellä, missä niitä ei oikeasti ole.
Ilmiö, jonka vuoksi kasvoiksi tulkitaan muutkin havainnot kuin oikeat kasvot, tunnetaan nimellä pareidolia, ja nyt Sydneyn yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, että aivot käsittelevät kasvoja aina samoin, olivatpa ne sitten todellisia tai eivät.
Tutkimuksessa näytettiin 17 koehenkilölle kuvia kasvomaisista kohteista ja oikeista kasvoista.
Koehenkilöiden piti arvioida kuvista, kuinka vihaisilta tai iloisilta kasvot näyttivät.
Tällaisia ”kasvokuvia” osallistujille näytettiin pareidolia-tutkimuksessa.
Koehenkilöiden arviot olivat yleisesti hyvin samankaltaisia, mikä viittaa siihen, että kasvojen – oikeiden ja kuviteltujen – näkeminen ja tulkinta ovat perustavaa laatua oleva kyky.
Odotukset vaikuttavat tulkintaan
Tutkijat havaitsivat kokeessa myös tunnetun psykologisen ilmiön.
Kasvojen ilme vaikuttaa odotuksiin, joten sarja iloisia kasvoja sai koehenkilöt odottamaan, että seuraavatkin kasvot olisivat iloiset.
Ilmiö oli havaittavissa silloinkin, kun kasvot näkyivät kahvikupissa tai paprikassa.
Tämä viittaa ilmeisesti siihen, että samat aivojen verkostot aktivoituvat sekä todellisten että kuviteltujen kasvojen kohdalla.
Aivot tarkentavat kasvoihin
Tutkijat arvelevat, että aivot keskittyvät enemmän tulkitsemaan kasvojen ilmeitä kuin ratkaisemaan, kuuluvatko kasvot oikeasti ihmiselle, koska sosiaalisen älykkyyden olemassaolo on ollut ihmiselle aina elintärkeää.
Tunnistamalla kasvoja ja ilmeitä nopeasti aivot ovat kyenneet paremmin ratkaisemaan, voiko tilanteesta kehittyä uhkaava.
Tästä syystä aivot yrittävät koko ajan lukea ilmeitä, vaikka vastaan tuijottavat silmät kuuluisivatkin pistorasialle.