Shutterstock

Ahneilla ihmisillä on enemmän rahaa – mutta vähemmän jotain tärkeää

Kun ryhmä alankomaalaisia tutkijoita yritti löytää hyviä ja huonoja puolia luonteenpiirteestä, joka saa ihmisen kahmimaan asioita itselleen, he yllättyivät siitä, mitä ahneilta vaikutti puuttuvan.

Seitsemästä kuolemansynnistä ahneus on listalla toisena ja se on kautta aikojen yhdistetty huonoon käytökseen ja epämiellyttävään luonteeseen.

Ahneutta on yleisesti pidetty ikävänä ja rumana ominaisuutena, joka on vastenmielinen ja lähestulkoon vahingollinen muille ihmisille. Kääntöpuolena ahneuden ajatellaan lisäävän tuotteliaisuutta ja taloudellista kasvua.

Ahneus voi itse asiassa olla myös hyvästä

Ahneutta voidaan siis tarkastella erilaisista näkökulmista, mutta lähes kaikki sen ympäriltä tehty tutkimus keskittyy ahneuden vaikutuksiin muihin ihmisiin tai yhteiskuntaan kokonaisuutena.

Kysymys kuuluukin, miten ahneus vaikuttaa yksilöön itseensä? Sitä alankomaalainen tutkijaryhmä halusi tarkastella lähemmin, ja tämä tavoite mielessä valikoi 2 367 henkilön edustavan otoksen Alankomaiden väestöstä ikähaarukassa 16–95 vuotta.

Kysyttiin kaikkea seksistä palkkatasoon

Osallistujien tuli täyttää kyselylomakkeeseen laajalti erilaisia tietoja, joiden avulla tutkijat kykenivät arvioimaan ahneuden laajuutta ja itsekkyyden astetta.

Lisäksi osallistujien piti antaa tietoja tyytyväisyydestä omaan elämään, henkilökohtaisista tuloista, kotitalouden tuloista, biologisten lasten lukumäärästä, pisimmän parisuhteen kestosta ja seksikumppanien määrästä.

Enemmän rahaa, vähemmän onnea

Kerätyt tiedot paljastivat, että suuremmalla ahneudella oli yhteys korkeampiin tuloihin. Ahneilla henkilöillä oli yleensä myös enemmän seksikumppaneita kuin vähemmän ahneilla henkilöillä – mutta ahneilla oli vähemmän biologisia lapsia ja heidän parisuhteensa olivat lyhytkestoisempia. Kenties tärkein havainto oli, että ahneet henkilöt olivat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä.

”Voimme siis vetää johtopäätöksen, että ahneus on eduksi tulotasolle, mutta heikentää onnellisuutta”, kirjoittavat tutkijat tieteellisessä aikakauslehdessä Personality and Social Psychology Bulletin.