Aikamatkat
Bran Stark on halvaantunut vyötäröstä alaspäin, mutta hän osaa matkata ajassa.
Voiko ajassa matkata?
Game of Thronesissa Bran Stark matkaa ajassa ja vaikuttaa sekä menneisyydessä että tulevaisuudessa. Aikamatkat eivät onnistu todellisessa elämässä, mutta kvanttiteorian mukaan tulevaisuus voi periaatteessa muuttaa menneisyyttä. Vuonna 2018 kaksi fyysikkoa esitti uuden niin sanotun retrokausaliteetin teorian.
Siinä kuvataan, miten subatomaariset hiukkaset, kuten elektronit ja fotonit, eivät ainoastaan liiku vapaasti ajassa vaan ne myös vaikuttavat fyysisiin esineisiin. Toisin sanoen huomisen lounas saattaa aiheuttaa sinulle vatsavaivoja jo tänään. Teoria perustuu ranskalaisfyysikko Alain Aspectin 1982 tekemään kokeeseen.
Aspect lähetti kaksi lomittunutta hiukkasta omiin ilmaisimiinsa, jotka olivat niin kaukana toisistaan, että hiukkaset eivät voineet vaihtaa tietoa signaaleilla mittaushetkellä. Aspect todisti, että hiukkaset olivat koordinoituneet kvanttimekaniikan kaukovaikutuksen mukaisesti.
Tähän asti tutkijat ovat olleet sitä mieltä, että koordinoituminen tapahtuu valoa nopeammin, mutta uuden teorian mukaan se tapahtuukin menneisyydessä. Kun toinen elektroneista mitataan, sen spin lukkiutuu, jolloin se matkaa takaisin lomittumishetkeen ja kumpikin hiukkanen liikkuu ajassa eteenpäin koordinoituneessa tilassa.
Lomittuneet hiukkaset mahdollistavat aikamatkat
Kokeissa on todistettu, että kun toisen lomittuneen hiukkasen pyörimissuunta lukitaan, toinen hiukkanen alkaa oitis liikkua vastakkaiseen suuntaan myös silloin, kun hiukkaset ovat kaukana toisistaan. Uuden teorian mukaan koordinoituminen tapahtuu menneisyydessä.
NYKYISYYS: Mittaus lukitsee spinin
Tutkija mittaa elektroni A:n, joka on ollut lomittuneena elektroni B:n kanssa. Mittaus lukitsee hiukkasen pyörimään vastapäivään.
MENNEISYYS: Hiukkaset koordinoituvat menneisyydessä
Elektroni A matkaa lukitun spinin kanssa takaisin hetkeen, jolloin hiukkaset olivat lomittuneita. Elektronit koordinoivat spininsä kahden fotonin avulla, jotka ovat peräisin lomittumisesta.
NYKYISYYS: Koordinointi tapahtuu oitis
Molemmat elektronit matkaavat ajassa mittaushetkeen, jolloin elektroni B pyörii myötäpäivään. Koordinointi näyttää tapahtuvan heti.
Elovalkea
Räjähdysherkin aine, nitroglyseriini, voi räjäyttää rakennuksen, mutta se ei synnytä liekkejä.
Palavatko räjähteet?
Elovalkea on Game of Thronesin maailmassa aine, joka palaa vedessä ja aiheuttaa tuhoavia räjähdyksiä.
Oikeasti on olemassa lukuisia nestemäisiä räjähdeaineita, mutta mikään niistä ei voi sekä räjähtää että palaa. Kun kemiallinen aine syttyy, energiaa vapautuu kahdella tavalla – palamalla tai räjähtämällä. Palamisessa liekit nousevat ääntä hitaammin, kun taas räjähdyksessä ne nousevat nopeammin.
Aine ei itsestään voi sekä räjähtää että palaa, mutta jotkin aineet saadaan esimerkiksi paineessa sekä räjähtämään että palamaan.
Tuli
Game of Thronesissa lohikäärmeet muuttavat taistelukentät liekkimereksi, jolloin joukkojen koolla ei ole merkitystä.
Syökseekö eläin tulta?
Game of Thronesin lohikäärmeet muistuttavat joukkotuhoaseita. Todellisuudessa yksikään eläin ei voi sylkeä tulta, mutta eläimillä on aseita, jotka tuovat mieleen lohikäärmeet. Pommikiitäjäinen ampuu pommeja vihollisensa päälle.
Pomminrakennus tapahtuu kiitäjäisen takaruumiissa, missä kaksi suurta rauhasta tuottaa hydrokinonia ja vetyperoksidia. Aineet sekoittuvat ontelossa, jossa entsyymit saavat sekä lämpötilan että paineen nousemaan nopeasti. Kun painetta on kylliksi, neste poistuu paukahduksen saattelemana tiehyttä pitkin ja ahdistelija saa päälleen suihkun kirvelevää kaasua.
Jotta eläinten päästämät kaasut leimahtaisivat liekeiksi, tarvittaisiin kipinä, joka hyvin teoreettisella tasolla voisi tulla siitä, kun hampaiden mineraalipinnat iskeytyvät yhteen. Kipinän voisi aiheuttaa myös ankeriaan sähköelin.
Kuoriainen on kehittänyt puolustuskeinon, joka on vain pieni kipinä lohikäärmeen tuleen verrattuna.
undefined
Sudet
Starkin perheessä kaikilla on oma susi.
Miten iso susi voi olla?
Starkin perheen lapsilla oli omat hurjasudet. Jättimäisiä susia on oikeastikin ollut olemassa, sillä 125 000–10 000 vuotta sitten Pohjois- ja Etelä-Amerikassa eli hirviösusia (Canis dirus).
Ne painoivat noin 110 kiloa, eli ne olivat selvästi suurempia kuin nykyiset sudet. Hirviösudella oli voimakas purenta, joten se luultavasti pystyi murtamaan luita hampaillaan. Hirviösudet kykenivät tappamaan muun muassa biisoneja ja jättiläislaiskiaisia.
Muinaiset sudet olivat keskimäärin metrin korkuisia, ja niiden pituus oli 1,80 metriä.
