Plasman sanotaan usein olevan aineen neljäs olomuoto. Rinnastus aineen muihin olomuotoihin ei ole kuitenkaan aivan ongelmaton.
Perinteisesti olomuodon määrittelyssä on lähdetty kahdesta vaatimuksesta, joista toista plasma ei täytä.
Ensinnäkin aineen olomuoto on aineen tila, joka muuttuu ilman välivaiheita toiseksi tiettyjen ehtojen täyttyessä, kuten saavutettaessa sulamis- tai kiehumispiste.
Esimerkiksi jää muuttuu sulaessaan vedeksi. Toiseksi olomuodon vaihtuminen ilmenee aineen ominaisuuksien muuttumisena.
Ainetta sanotaan plasmaksi, kun atomit ovat menettäneet elektroneja eli ionisoituneet.
Plasma syntyy vähitellen aineen ionisaatioasteen noustessa.
Lämpötilan kohoaminen saa elektronit kiertämään aina vain nopeammin atomin ydintä, ja jossain vaiheessa elektronit alkavat irrota ytimen yhteydestä.
Plasma koostuu siten elektroneista ja positiivisista ioneista. Valtaosa maailmankaikkeuden aineesta on plasman muodossa. Sitä on Auringossa ja muissa tähdissä.
Auringosta avaruuteen sinkoutuvaa plasmaa, joka sisältää etupäässä elektroneja ja protoneja, kutsutaan aurinkotuuleksi.
Maassa plasmaa esiintyy muun muassa loisteputkissa.