Ydinpommi voi räjähtää syvällä veden alla, koska se ei tarvitse ilman happea palamisreaktioihin.
Pommi voidaan myös suunnitella kestämään Mariaanien haudan pohjalla vallitseva 1 086 baarin paine, joka on yli tuhat kertaa niin suuri kuin ilmanpaine on normaalisti merenpinnan tasossa.
Räjähdys synnyttää kuplan
Kun pommi räjähtää, syntyy voimakas paineaalto, joka etenee vedessä, ja vapautuu paljon energiaa lämpönä.
Itse räjähdyspaikassa vesi höyrystyy ja muodostuu rajusti laajeneva kupla. Paine kuitenkin taltuttaa räjähdyksen pian.
Syvyys riisuu pommin aseista
Räjähdysvoimaltaan 1 000:ta tonnia TNT:tä vastaavan pommin laukaisu ei juuri tuntuisi merenpinnalla.
Ydinpommi räjähtää ja saa aikaan kuuman kaasukuplan, jonka läpimitta on 30 metriä.
Kupla nousee, mutta sitä ympäröivä kova paine puristaa sitä voimakkaasti kokoon.
Raju supistuminen luo uuden isku-aallon, joka synnyttää toisen kuplan. Sen läpimitta on 12 metriä.
Kupla puristuu kokoon ja laajenee jälleen. Tällä kertaa sen läpimitta jää reiluun kahteen metriin.
Räjähdyksen ainoa seuraus on turbulentti lämpimän veden virtaus, joka nousee pintaan.
Paine kuitenkin taltuttaa räjähdyksen pian.
Historian suurin pommikin mitätöityisi
Esimerkiksi pommi, joka vastaa teholtaan tuhatta tonnia räjähdysaine TNT:tä, tuskin aiheuttaisi merellä havaittavia muutoksia: paine mitätöisi räjähdyksen energian jo syvyyksissä niin, ettei räjähdyksen tuhovoima ulottuisi pintaan.
Merta ei hetkauttaisi paljonkaan edes kaikkien aikojen suurin ja voimakkain vetypommi, Neuvostoliiton Tsar–Bomba, joka oli teholtaan suunnilleen 50 megatonnia.
Pinnalla näkyisi hieman veden pyörteilyä
Se voisi luoda muutamassa sekunnissa läpimitaltaan yli kilometrisen höyrykuplan, mutta paine kutistaisi sen nopeasti.
Energiamäärä riittäisi pullistamaan kuplan pari kertaa muttei enää entisiin mittoihinsa. Lopulta kupla häviäisi kokonaan.
Merenpinnalla räjähdys havaittaisiin ehkä veden pyörteilynä ja hienoisena lämpötilan nousuna.