Kilo painaa vihdoin kilon
Vuosien ajan kilon paino väillä noussut, välillä pienentynyt, mutta nyt tutkijoilla on pysyvä kilon määritelmä, jota käytetään fysiikan vakiona.
Kansainvälisen paino- ja mittatoimiston tiloissa Pariisissa on lasikupujen alla platinan ja iridiumin seoksesta valmistettu prototyyppi.
Vuodesta 1889 alkaen se on ollut kilogramman prototyyppi ja siten se on määrännyt yhden kilogramman painon. Monen vuoden ajan prototyypin paino on kuitenkin ollut epävakaa, ja tutkijat ovat siksi etsineet vakaampaa vaihtoehtoa: kilo on haluttu määritellä luonnonvakioiden avulla, jotta se ei olisi riippuvainen fyysisestä esineestä.
Uusi kilo ei lihota
Planckin vakion tarkka arvo mahdollisti sen, että tutkijat voivat määritellä kilogramman uudelleen. Yleinen paino- ja mittakonferenssi, joka vastaa SI-järjestelmän yksiköistä, muutti kilogrammaan määritelmää niin, että se nyt perustuu Planckin vakioon.
Kilogramman uusi määritelmä ei muuta kylpyhuoneen henkilövaa'an lukemia eikä se muutenkaan vaikuta arkipäivän painolukemiin, mutta suurten mittakaavojen kysymyksissä se antaa tutkijoille lisätarkkuutta esimerkiksi planeettojen massoja laskettaessa.
Pienet hiukkaset aiheuttavat jojoilmiön
Pariisissa säilytettävän kilogramman prototyypin kopioita on eri puolilla maailmaa. Ne osoittavat selvästi, että fyysiset esineet eivät ole määrityksissä riittävän tarkkoja. Jotkin näistä kilogramman virallisista kopioista ovat yli 100 vuoden aikana lihoneet 50 mikrogrammaa, kun taas toisten kopioiden paino on sekä noussut että laskenut.
Tarkkaan määrätyistä säilytysolosuhteista huolimatta esineet nimittäin joko kadottavat atomeja tai imevät molekyylejä ilmasta.
Uusi kilogramman määritelmä vaikuttaa myös kolmeen muuhun yksikköön, sillä samalla päivittyvät ampeerin (sähkövirta), kelvinin (lämpötila) ja moolin (ainemäärä) määritelmät. Niiden uudet määritelmät perustuvat uuteen kilon määritelmään.