Hepatiitista mustiin aukkoihin: tässä ovat luonnontieteiden nobelistit

Vuosia kestänyt hitaan tappajan etsintä sai tunnustusta

Viime vuosisadalla hiljainen tappaja pääsi tekemään tuhojaan vapaasti. Jopa 30 prosenttia ruiskuja toisten kanssa jakaneista ja verensiirron saaneista kuoli 20–30 vuoden päästä maksasairauteen.

Vasta vuonna 1972 kuoleman aiheuttaja saatiin selville: tuntematon virus johti hitaasti mutta varmasti krooniseen maksatulehdukseen ja maksakirroosiin.

Nobelin lääketieteen palkinnon jakavat tänä vuonna kolme tutkijaa, jotka ovat kukin omalta osaltaan vaikuttaneet hepatiitti C -viruksen toiminnan selvittämiseen:

Tutkijoiden työ on johtanut verikokeeseen, jolla tunnistetaan viruksen vasta-aineita ja jonka ansiosta voidaan aloittaa hoito. Hepatiitti C -tartunnan saa vuosittain noin 11 miljoonaa ihmistä. Varhaisen diagnoosin ja nykyaikaisten hoitomenetelmien ansiosta 80-95 prosenttia heistä paranee.

Tähtitieteilijät löysivät Einsteinin mustat aukot

Kun Albert Einstein vuonna 1915 julkaisi yleisen suhteellisuusteoriansa, hän esitti siinä sellaisen ilmiön olemassaolon, joka voisi selittää, mikä vaikuttaa taivaankappaleiden liikkeisiin avaruudessa. Hän kutsui ilmiötä singulariteetiksi, ja myöhemmin sitä alettiin kutsua "mustaksi aukoksi".

Vuosia tähtitieteilijät – ja Einstein itsekin – uskoivat, että mustat aukot olivat vain teoreettinen käsite, jolla saatiin laskelmat täsmäämään ja että niitä ei olisi fyysisessä todellisuudessa. Nykyisin yksikään tähtitieteilijä ei enää epäile niiden olemassaoloa, ja viime vuonna otettiin jopa ensimmäinen kuva mustasta aukosta (tai oikeastaan sen varjosta).

Suuret läpimurrot mustien aukkojen tutkimuksessa ovat kolmen tänä vuonna Nobelin palkinnon saavan tutkijan ansiota:

• Britti Roger Penrose yhdisti vuonna 1965 matematiikan ja fysiikan keinot ja onnistui todistamaan, että mustia aukkoja on olemassa todellisuudessakin ja että Einsteinin suhteellisuusteoria on siinä oikeassa.
• Yhdysvaltalainen Andrea Ghez ja saksalainen Reinhard Genzel ovat 1990-luvulta alkaen tehneet maailman suurimmilla teleskoopeilla tutkimusta, joka on paljastanut, että Linnunradan keskustan tähden kiertävät kohdetta, joka ei voi olla muu kuin superraskas musta aukko.

Tutkijoiden saavutusten ansiosta on tajuttu, että mustat aukot ovat keskeinen tekijä galaksien kehityksessä ja ratkaisevia kaikille tähtijärjestelmille.

Tutkijat löysivät geenien muokkaustavan

Vuonna 1987 tutkijat löysivät bakteerin perimästä oudon toistuvan kuvion. 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä alettiin tajuta, että tämä CRISPR-kuvio oli osa bakteerin geneettistä puolustusta, jolla se torjui sen sisään tunkeutuvia viruksia.

Tutkimukset osoittivat, että bakteeri rakensi omaan genomiinsa paloja viruksen perimästä. Tuloksena syntyneiden CRISPR-jaksojen avulla bakteerit pystyivät tunnistamaan uhkaavat virushyökkäykset ajoissa.

Vuonna 2012 Emmanuelle Charpentier ja Jennifer A. Doudna tunnistivat viruksen perimän pätkien saksijaksi ja niiden bakteerin perimään liittäjäksi entsyymin nimeltä Cas9. Tämän tiedon avulla he saivat koottua CRISPR-Cas9-työkalun, jolla voidaan leikata ja liimata geenejä kaikissa eliöissä ja esimerkiksi jalostaa kasveja tai parantaa mahdollisia geenivirheitä.

Työnsä ansiosta tutkijat ovat juuri saaneet Nobelin kemian palkinnon.

Työkalu kehittyy koko ajan huimaavaa vauhtia. Sitä on jo käytetty lapsia sokeuttavan geenivirheen korjaamiseen. Tulevaisuudessa CRISPR-Cas9-tekniikalla voidaan korjata 89 prosenttia kaikista tunnetuista sairauksia aiheuttavista geenivirheistä ja siten saada kuriin aidsin ja syövän kaltaiset isot tappajat.