Kuinka yksittäinen keittämätön spagetti saadaan menemään poikki niin, ettei se mene pirstaleiksi?
Kysymys on vaivannut fyysikoita vuosikymmeniä, eikä esimerkiksi yhdysvaltalainen nobelisti Richard Feynman osannut vastata siihen.
Vuonna 2006 ranskalaiset Basile Audoly ja Sebastien Neukirch saivat huumorinobelina tunnetun Ig Nobel -palkinnon siitä, että he todistivat spagetin hajoavan aina useaan osaan. Tutkijapari havaitsi ensimmäistä katkeamista seuraavan "takaiskuilmiön".
Spagetti-ilmiö tapahtuu 0,0001 sekunnissa
Kun katkeama syntyy, spagetin molemmat kappaleet palaavat niin rajusti alkuperäiseen tilaan, että niiden päät eivät ehdi mukaan äkkimuutokseen ja rapsahtavat siksi poikki. Koko tapahtuma on ohi 0,0001 sekunnissa.
Kansainvälinen tutkijaryhmä esitti jokin aika sitten konstin, jolla kova takaisku on vältettävissä.
Tarkka vääntö katkaisee kahtia
Kun spagettipuikkoa väännetään, se heikkenee koko matkalta ja murtuu helpommin. Siksi se on mahdollista katkaista keskeltä poikki.
Katkaisu vääntämättä
Spagettipuikko kestää melkoisesti taivutusta. Kun se sitten katkeaa, keskiosa kuormittuu niin paljon, että syntyy kova takaisku, joka hajottaa puikon useaan osaan.
Katkaisu väännettynä
Kun 24-senttistä spagettipuikkoa väännetään ainakin 250 astetta, jo pieni taivutus aiheuttaa katkeamisen. Koska takaisku jää heikoksi, katkeamiskohtia on vain yksi.
Tutkijat neuvovat vääntämään spagettia ennen sen katkaisemista. He rakensivat tätä tarkoitusta varten laitteen, joka kiertää spagettia akselinsa ympäri. Erikoisvalmisteisella
vääntimellä onnistuttiin katkaisemaan satoja spagettipuikkoja hallitusti kahteen osaan.
Analyysivaiheessa tutkijat kartoittivat spagetin pituuden ja vääntömäärän välisen suhteen vaikutusta katkeamistapaan. Tietoa voidaan soveltaa materiaalitutkimuksessa, jossa selvitetään esimerkiksi sitä, miten aine tai siitä tehty kappale reagoivat erilaisiin kuormiin.
Erikoisvalmisteinen laite väänsi satoja spagettipuikkoja monella eri tavalla.