Tulenteko ennen tulitikkuja
Tiedän, että tulen voi saada syttymään iskemällä kiveä. Mitä välineitä tarvitaan?
Tulen iskeminen keksittiin luultavasti, kun huomattiin, että tietynlaisia kiviä yhteen lyömällä saadaan aikaan samanlaisia kipinöitä kuin esimerkiksi salaman sytyttämästä puusta nousee ilmaan. Keinotekoisia kipinöitä voitiin käyttää nuotion sytyttämiseen, vaikkakin niiden vangitseminen oli vaikeaa. Ennen tulitikkujen yleistymistä 1800-luvun lopulla Suomessa käytettiin tulentekoon niin sanottuja tuluksia. Tuluksilla tarkoitetaan tulentekovälineitä: tulusrautaa, piikiveä ja taulaa. Monelle nykysuomalaiselle nämä sanat eivät sano enää mitään. Tulusten toiminta perustuu havaintoon, että iskettäessä piikiveä raudalla syntyy kipinöitä, jotka saavat taulan kytemään. Taula on lehtipuissa, etenkin koivussa, kasvavasta pahkamaisesta pillisienestä, taulakäävästä, lipeäkäsittelyn avulla valmistettua helposti syttyvää ainetta. Taulassa kytevä tuli leimahtaa ja tarttuu varsinaisiin sytykkeisiin, kun taulaan puhalletaan. Piikiven säkenöintiä hyödynnettiin myös varhaisissa ampuma-aseissa. Alankomaalaiset ja ranskalaiset kehittivät laukaisumekanismin, jossa jousella varustettuun hanaan kiinnitettiin piikiven siru. Tätä asetyyppiä alettiin nimittää piilukoksi. Kun pii iskeytyi metalliseen alasimeen, syntyi kipinä, joka sytytti ruudin. Tämän asetyypin suosiota lisäsi se, että laukaisumekanismi mahdollisti aseen pitämisen valmiiksi viritettynä.