Tenniksenpelaajien syöttönopeuden mittaus
Joissakin tennisturnauksissa katsojille kerrotaan valotaululla pelaajan syöttämän pallon nopeus ilmalennon aikana. Miten syöttönopeus mitataan?
Syöttönopeuden selvittämiseen käytetään tenniskentän kulmiin sijoitettuja mittauslaitteita. Usein ne on asetettu sellaisiin paikkoihin, että katsoja ei tule edes huomanneeksi niitä. Koska mittauslaitteet ovat verrattain hintavia, niitä käytetään yleensä vain suurissa kansainvälisissä tenniskilpailuissa, kuten Wimbledonissa. Ne ovat kuitenkin jatkuvasti yleistymässä, koska katsojat vertailevat mielellään pelaajien syöttötaitoja pallon lentonopeuden perusteella. Syöttönopeuden mittausjärjestelmässä on liikkuvan kohteen havaitseva tutka, joka lähettää lyhytkestoisia radiosignaaleja. Signaalien osuessa palloon syntyy ”kaikuja”, jotka järjestelmä ottaa vastaan ja mittaa. Sen jälkeen tietokone laskee kaikujen perusteella liikkuvan pallon suhteellisen nopeuden ja siirtää tiedon näytölle. Nopeus ilmaistaan yleensä joko kilometreinä tai maileina tunnissa. Syöttönopeuden mittauslaitteita alettiin käyttää 1990-luvun alussa. Muutamassa vuodessa ne yleistyivät kansainvälisissä tennisturnauksissa siinä määrin, että syöttönopeuksista ryhdyttiin pitämään kirjaa. Kovia syöttäjiä on sekä mies- että naispelaajien keskuudessa. Miesten syöttöennätystä pitää hallussaan englantilainen Greg Rusedski: 14. maaliskuuta 1998 hänen Indian Wellsissä Kaliforniassa syöttämänsä pallo saavutti 239,7 kilometrin tuntinopeuden. Naisten ykkönen on yhdysvaltalainen Venus Williams. Hän teki ennätyksen 16. lokakuuta 1998 Zürichissä Sveitsissä. Tuolloin pallon nopeudeksi mitattiin 205 kilometriä tunnissa.