Virallista maailmanennätystä pitää hallussaan sveitsiläinen Oliver Favre, joka vuonna 1987 hyppäsi veteen 53,9 metrin korkeudesta.
Hän ei loukannut itseään. Kun pitkä putoaminen päättyy sukellukseen, elimistö joutuu todella koville.
Se kehon osa, joka on vielä ilmassa, yrittää jatkaa kiihtymistään, kun taas vedessä oleva osa menettää silmänräpäyksessä huomattavasti nopeuttaan.
Hetkellisesti elimistö voi altistua jopa 100 g:n putoamiskiihtyvyydelle.
Vain kehonsa ja sukellustekniikan täydellisesti hallitseva ihminen pystyy hyppäämään korkealta veteen vahingoittamatta itseään.
Edes meksikolaiset uimahyppääjät, clavadistat, jotka sukeltavat ammatikseen pää edellä jyrkiltä kallioilta usein jopa 35 metrin korkeudesta, eivät aina välty loukkaantumiselta.
Heidän vammansa vaihtelevat revähtymistä murtumiin ja silmävaurioihin.
Omanlaisensa sukellusennätyksen teki 2004 yhdysvaltalainen Danny Higginbottom: hän hyppäsi 8,95 metrin korkeudesta mahalleen vain 30 senttiä syvään veteen.