Fiksu Tour de France -pyöräilijä toivoo sadetta
Tour de France alkaa taas. Pitkä treenikausi huipentuu eläimelliseen kilpailuun. Kaikki haluavat olla ensimmäisenä maalissa. Ja fiksu kilpailija tietää, mitä siihen tarvitaan: sadetta.
Tasaisella maalla pyöräilijän suurin vastus on ilmanvastus. Ilmanvastus puolestaan pienenee sitä mukaa kuin ilman kosteus kasvaa.
Jos siis pyöräilijä polkee samalla voimalla kosteassa ilmassa ja kuivassa ilmassa, hän saavuttaa kostealla säällä suuremman nopeuden kuin kuivalla.
Vesihöyry vähentää ilman tiheyttä, jolloin ilman massa tilavuuteen nähden vähenee. Siksi ilma myös vastustaa kappaleen liikettä vähemmän. Pyöräilijällä on siis pienempi massa syrjäytettävänään kosteassa kuin kuivassa ilmassa.
Myös lämpötila vaikuttaa ilman tiheyteen. Siksi lämpimän ilman vastus on pienempi kuin viileän.
Kesällä ilmanvastus on pienin
Ilmanvastus pienenee sitä mukaa kuin ilman sisältämä kosteus kasvaa. Lämmin ilma voi sitoa enemmän kosteutta kuin viileä, joten periaatteessa paras pyöräilysää on kevyt kesäsade.
Lämmin ilma tekee hikoilusta tukalaa
Lisäksi ilma voi sisältää sitä enemmän kosteutta, mitä lämpimämpää se on.
Kun lämpö nousee, Tour de France -kilpailijat hikoilevat enemmän. Mutta kuin ilmankoskeus on liian korkea, hiki haihtuu huonommin, jolloin myös elimistö viilentyy heikommin.
Ja aivan hypoteettisesti: Jos ilmankosteus on 100 prosenttia ja lämpötila 30 astetta, elimistö kokee, että lämpötila on 44 astetta.
Silloin pyöräily on todella raskasta.
Kuumuus vauhdittaa pyörää ja hidastaa sinua
Pyörä halkoo kosteaa ilmaa, kun kevyet vesimolekyylit ottavat raskaampien happi- ja typpimolekyylien paikan.
Ilmakehän ilmassa on enimmäkseen typpeä ja happea. Molempien aineiden molekyylit ovat raskaita. Kuivan ilman moolimassa on 29,3 g/mol.
Vesi on kevyempää kuin happi ja typpi. Kun ilmassa on paljon vettä, ilman moolimassa on 26,7 g/mol, eli sama määrä ilmaa painaa vähemmän.