Miten etikka poistaa kalkin vedenkeittimestä?
Kun käytän vedenkeitintä ahkerasti, sen sisäpinnoille kertyy nopeasti kalkkia. Sen saa helposti pois etikalla, mutta miten etikka irrottaa kalkin?
Kun lasket vedenkeittimeesi hanavettä, veden mukana tulee erilaisia mineraaleja. Mineraalit ovat liuenneet veteen sen matkalla maaperän pohjavesiesiintymistä tai järvistä vesijohtoon. Osa mineraaleista on ioneja eli atomeja tai molekyylejä, joilla on sähköinen varaus.
Osa positiivisista tai negatiivisista ioneista muodostaa vaikeasti liukenevia yhdisteitä, jotka saostuvat vedenkeittimen pohjalle tai muille pinnoille.
Kalkkisaostumat, joita syntyy etenkin vedenkeittimen lämpövastuksen pinnalle, koostuvat positiivisista kalsiumioneista ja negatiivisista karbonaatti-ioneista. Suurin osa kalsiumista ja karbonaatista sitoutuu yhteen, mutta kumpaakin on myös vapaina ioneina vedessä.
Happo ja emäs kohtaavat vedenkeittimessä
Etikan sisältämä etikkahappo vaikuttaa vapaiden ja sitoutuneiden karbonaatti-ionien suhteeseen. Karbonaatti on emäksinen ja reagoi siksi etikkahapon kanssa.
Kun etikkahappo poistaa karbonaatti-ioneja vedestä, vapaiden ja keittimen pohjaan sitoutuneiden karbonaatti-ionien tasapaino järkkyy.
Jotta vapaiden ja sitoutuneiden karbonaatti-ionien tasapaino palaisi, pohjan kerrostumista irtoaa karbonaattia hapon poistaman tilalle. Vapaat karbonaatti-ionit jatkavat reagoimista etikkahapon kanssa, kunnes lähes kaikki kerrostumat ovat liuenneet.
Etikka sekoittaa veden tasapainon
Vedenkeittimen kalkkisaostumat liukenevat, kun etikkahappo yllättäen muuttaa keittimen vedessä olevien ionien jakaumaa.
1. Ionit muodostavat saostumia
Vedenkeittimessä oleva vesi sisältää vapaita kalsium- ja karbonaatti-ioneja. Osa niistä kerrostuu muun muassa keittimen lämpövastukseen ja heikentää sen tehoa.
2. Etikka poistaa ioneja
Etikkahaposta irtoaa vetyioneja, jotka sitoutuvat vedessä oleviin vapaisiin karbonaatti-ioneihin. Tällöin syntyy epätasapaino vapaiden ja saostumiin sitoutuneiden karbonaatti-ionien välille.
3. Saostumat kuplivat pois
Tasapainon palauttamiseksi saostumista vapautuu karbonaatti-ioneja veteen. Samalla saostumat hajoavat. Reaktiossa syntyy hiilihappoa, joka taas muuttuu vedeksi ja hiilidioksidikupliksi.
Veteen liuenneen kalsiumin määrä vaihtelee. Kun vedessä on paljon kalsiumia, sanotaan, että vesi on kovaa. Kovuusaste määräytyy sen mukaan, miten paljon vedessä on liuenneita kalsium- ja magnesiumioneja. Veden kovuus voidaan ilmoittaa muun muassa saksalaisina kovuusasteina (°dH).
Saksalaisissa kovuusasteissa yksi aste vastaa 10:tä milligrammaa kalsiumoksidia tai 7,19:ää milligrammaa magnesiumoksidia litraa kohti.
Mitä kovempaa vesi on, sitä enemmän saostumia se aiheuttaa. Kovassa vedessä tarvitaan myös enemmän saippuaa esimerkiksi käsien pesemiseen.