Tähtäin-luonto-taustalla
© Shutterstock

Kivääri keskiajan keksintö

Milloin kivääri keksittiin? Mitä asetermit rihla, kaliiperi ja rekyyli tarkoittavat?

Kiväärillä on takanaan pitkä historia, joka ulottuu 1360-luvulle, jolloin keksittiin ns. hakapyssyt. Ne olivat raskaita tuliaseita, joiden käyttämiseen tarvittiin kaksi miestä. Toinen piteli asetta ja toinen hoiti sytytyksen. 1400-luvulla kehitettiin uusi lukkomalli, jonka ansiosta asetta pystyi käyttämään yksi ihminen. 1500-luvulla alettiin valmistaa 6–8 kg:n painoisia musketteja, joita käytettiin asetta tukevan ammuntahaarukan avulla. 1600-luvun tuotekehittelyn tuloksena syntyi uudentyyppinen musketti, joka painoi ”vain” nelisen kilogrammaa. 1600-luvulla otettiin käyttöön myös piilukkokiväärit, joissa piikivellä varustettu hana sai aikaan sytytyksen iskemällä kipinöitä. 1700-luvulla kivääreihin lisättiin pistin. Kun 1800-luvulla keksittiin räjähdyselohopea ja nalli, kiväärit alettiin varustaa nallilukolla. Takaa ladattavat kiväärit tulivat käyttöön 1800-luvulla. 1860-luvun aseteknisiä edistysaskelia oli metallihylsy, ja 1800-luvun lopulla otettiin käyttöön kemialliset ruudit, vaippaluodit ja uudenlaiset piiput, jotka antoivat luodille entistä suuremman lähtönopeuden. 1900-luvulla kehitettiin useita kiväärimalleja. Rihlat ovat aseen piipun tai putken sisäpintaa kiertäviä uurteita. Aseen kaliiperilla tarkoitetaan piipun tai putken läpimittaa, joka mitataan rihlan harjalta rihlan harjalle. Rekyyli tarkoittaa ampuma-aseen tai sen liikkuvien osien liikahdusta taaksepäin ruutikaasujen paineesta. Toisin sanoen rekyyli on ammuksen suunnalle vastakkainen voima.