Kiekon vauhti alkaa hiipua heti sen irrottua mailasta
Pelaan jääkiekkoa mestaruussarjatasolla. Joukkueeni valmentaja väittää, että oma maila on hyvä saada kiekon eteen lähellä lyöntilaukauksen tekijää, jotta kiekko ei ehdi saavuttaa huippunopeuttaan. Missä vaiheessa kiekko liukuu kovimmin?
Valmentajan käsitys liikkeen tasaisesta kiihtymisestä sen jälkeen, kun kiekko on irronnut lavasta, on väärä. Kun kiekkoa lyödään mailalla, sen nopeus on suurimmillaan sillä hetkellä, kun se lähtee lavasta. Kiitäessään jäätä pitkin kiekko altistuu nimittäin kahdelle sen nopeutta jarruttavalle tekijälle: ilmanvastukselle ja kiekon ja jään väliselle kitkalle. Kumpikin niistä vastustaa kiekon liikkeelle lähtöä ja liukua ja hidastaa siten sen nopeutta. Urheilun saralla on muitakin harhakäsityksiä niin sanottujen kitkavoimien vaikutuksesta nopeuteen. Esimerkiksi uimahyppääjä ei saa lisänopeutta siitä, että hän tekee ilmalennon ja veteentulon kädet keihäsmäisesti ojennettuina. Myöskään jalkapallo ei kulje nopeammin märällä pelialustalla, vaikka niin väitetään. Kostea ruoho voi tosin hidastaa pallon menoa vähemmän kuin kuiva. Silti vauhti vähenee.