Sateenkaari on luonnon kaunein valoshow

Sateenkaari on luonnon ihastuttavimpia ilmiöitä. Värikäs valoshow nähdään, kun seisoo selkä aurinkoon päin, aurinko on matalalla ja ilmassa on vesipisaroita.

Sateenkaaria on ihasteltu tuhansia vuosia, ja niillä on ollut oma osansa sekä tarustoissa että uskonnoissa.

Luonnonilmiönä sateenkaaren kuvasi ensimmäisenä tieteellisesti antiikin kreikkalainen filosofi Aristoteles (384 eaa.–322 eaa.).

Aristoteles piti sateenkaarta auringon peilikuvana pilven pinnan epätasaisessa kuvastimessa. Aristoteles esitti, että pilvi koostuu lukemattomista pisaroista, jotka heijastavat sateenkaaren taivaalle.

Sateenkaaren arvoitus onnistuttiin ratkaisemaan kuitenkin vasta 1300-luvulla.

Tapahtumapaikkana oli luostari, jossa dominikaanimunkki Dietrich Freibergilainen (1250–1310) teki kokeita pyöreillä vedellä täytetyillä pulloilla. Ne paljastivat, että sateenkaari syntyy, kun valonsäteet taittuvat ja heijastuvat vesipisaroissa.

Dietrichin selitys sateenkaarelle kuitenkin unohdettiin. Ranskalainen filosofi ja tutkija René Descartes (1596–1650) teki samanlaisia kokeita vuonna 1637 ja kirjoitti havaintonsa muistiin.

René Descartes kuvasi, mikä saa aikaan sateenkaaren, vieläkin hyväksytyllä tavalla: sateenkaari syntyy, kun valo taittuu putoavien sadepisaroiden etupinnassa ilman ja veden rajalla.

Auringonvaloa nimitetään myös valkoiseksi valoksi, ja se on kaikkien niiden värien yhdistelmä, jotka ihmissilmä aistii. Kun valkoinen valo hajoaa, kaikki eri värit tulevat näkyviin.

Asian osoitti englantilainen fyysikko Isaac Newton (1643–1727) vuonna 1669, kun hänen prismaan suuntaamansa valo sai taittuessaan aikaan spektrin eli kirjon.

Sateenkaarissa kuvataan yleensä seitsemän väriä – punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigo ja violetti. Värejä on oikeasti enemmän kuin seitsemän.

Ajatus sateenkaaren seitsemästä väristä on peräisin Isaac Newtonin havainnoista. Kun hän osoitti, että prisma, esimerkiksi sadepisara, jakaa Auringon valkoisen valon eri aallonpituuksiin ja siten väreihin, hän havaitsi myös värien esiintyvän yleensä tietyssä järjestyksessä: alinna punainen, sitten oranssi, vihreä, sininen, indigo ja lopuksi violetti.

Niin sanotussa sivusateenkaaressa valo on taittunut pisaroissa kahdesti, minkä vuoksi värien järjestys on käänteinen.

Isaac Newtonin havainnot saivat ihmiset ajattelemaan, että sateenkaaressa on seitsemän väriä, mikä ensi silmäyksellä näyttääkin pitävän paikkansa. Sateenkaari sisältää silti paljon enemmän värejä, mutta niitä on vaikea havaita paljain silmin.

Oikeastaan sateenkaari on ympyrä. Nimittäin kun sadepisara taittaa valoa, syntyy valokehä, jossa on kaikki spektrin värit.

Katsoja näkee kuitenkin kauniin optisen ilmiön kirjavana kaarena. Syynä on se, että vain se osa valosta erotetaan, joka heijastuu pisaroista noin 40 asteen kulmassa.

Toisin sanoen sateenkaari on ympyrän osa, joka näyttää kaarelta, koska suurin osa ympyrästä katoaa horisonttiin ja on siksi näkymättömissä.

Lentokoneesta tai vuorenhuipulta on mahdollista nähdä sateenkaari kokonaisena niin sanottuna sateenympyränä.

Sateenkaarta on käytetty uskonnollisena vertauskuvana tuhansia vuosia.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan Jumala asetti sateenkaaren vedenpaisumuksen jälkeen merkiksi siitä, että Hän oli tehnyt liiton Nooan ja muiden ihmisten kanssa ja ettei maata enää tuhottaisi tulvalla.

Sateenkaari esiintyy myös Australian aboriginaalien tarustossa.

Taivaalla näkyvä sateenkaari on sateenkaarikäärme, joka on matkalla lammikosta toiseen. Se selittää, miksi osa lammikoista ei kuivu koskaan.

Skandinaavisen mytologian Bifrost on sateenkaarisilta, joka johtaa Midgårdista Asgårdiin ja jota Heimdall vartioi. Silta sortui ragnarökissä eli maailmanlopun taistelussa.

Sateenkaaria on hyvin monenlaisia, esimerkiksi

• Kuukaaria
• Sumukaaria
• Moninkertaisia sateenkaaria
• Sateenympyröitä
• Vesiputouksen sateenkaaria

Tutustu sateenkaariin alla olevasta galleriasta.

Pää- ja sivusateenkaari