Kolme magneettista faktaa
"Vuosi 1820 oli tieteellisen urani onnellisin. Se oli vuosi, jolloin havaitsin sähkön magneettisen vaikutuksen."
Tanskalainen fyysikko
H. C. Ørsted
Maan maantieteellinen pohjoisnapa on samalla magneettinen etelänapa. Ne eivät ole ihan samassa kohdassa, koska magneettinavat siirtyvät ajan myötä.
Eläimillä, kuten linnuilla, kilpikonnilla, etanoilla, lepakoilla, sisiliskoilla ja haikaloilla, on herkkä magneettinen aisti, joka toimii sisäisenä kompassina. Sen avulla eläimet voivat suunnistaa Maan magneettikentän mukaan.
Useimmat metallit ovat magneettisia, mutta esimerkiksi kupari, alumiini ja lyijy eivät ole – eivät myöskään jalometallit hopea ja platina.
Maan magneettikenttä suojaa
Tärkein Maan magneettikenttää ylläpitävä voima on Maan pyörimisliike. Kun maapallo pyörii, planeetan sisuksen geodynamo pysyy jatkuvasti toiminnassa.
Geodynamon pitää käynnissä Maan ulkoytimen nestemäinen rauta. Maan pyörimisliike saa raudan liikehtimään, ja kun magneettikenttä vetää puoleensa magneettista ja sähköä johtavaa ainetta, rautaan syntyy uusia sähköisiä virtauksia, jotka jälleen luovat uusia magneettikenttiä.
Magneettikenttä luo Maan ympärille kilven, jossa on etelänavalta pohjoisnavalle kulkevia kenttäviivoja. Kilpi taivuttaa aurinkotuulen hiukkasten rataa niin, että suurin osa säteilystä ei osu Maahan.
Aurinkotuuli koostuu lähinnä suurienergiaisista protoneista ja elektroneista, jotka voivat aiheuttaa syöpää. Aurinkotuuli puristaa magneettikenttää niin, että se painuu voimakkaasti Maata kohti Maan Aurinkoon kääntyvällä puolella.
