Venäjän tiedeakatemian laboratoriossa petrimalja vilisee sukkulamatoja.
Niitä ruokitaan ravintoaineilla ja kolibakteereilla, eikä mistään voi päätellä, että eliöt ovat tuhansien vuosien takaa.
Vanhat madot elpyvät
Venäläistutkijat löysivät sukkulamadot kahdesta koillissiperialaisesta porausnäytteestä. Toinen niistä on Kolymajoen varrelta 30 metrin syvyydestä kairattua jäätä.
Radiohiiliajoitus paljasti sen sisältämän biologisen materiaalin iäksi 32 000 vuotta. Toinen näyte otettiin Alazejajoen varrelta 3,5 metrin syvyydestä, ja sen sisällön iäksi määritettiin peräti 42 000 vuotta.
Eloon herätetyt sukkulamadot ovat olleet tuhansia vuosia luonnon omassa pakastimessa Siperian ikiroudassa.
Kun näytteiden sisäänsä kätkemien sukkulamatojen annettiin sulaa huoneenlämmössä, nämä virkosivat ja alkoivat liikehtiä.
Siten ne rikkoivat selvällä erolla entisen kryptobioosiennätyksen. Kryptobioosilla tarkoitetaan tilaa, jossa eliö pysäyttää normaalit elintoimintonsa kuolematta.
Se on selviytymiskeino äärevissä elinolosuhteissa, kuten kuivuudessa, kylmyydessä, suolaisuudessa tai hapettomuudessa.
42 000 vuotta on uusi kryptobioosin ennätys. Kyse on aineenvaihdunnattomasta tilasta, josta eliö voi palata entiselleen. Vanha ennätys – 30 vuotta – parani roimasti.
Tähän asti ennätystä on pitänyt hallussaan karhukainen 30 vuoden kryptobioosilla.
Sukkulamatojen ylivoima selittynee niiden kyvystä poistaa soluistaan kaikki vesi ja estää näin vahingollisten jääkiteiden syntyminen esimerkiksi ikiroudassa.
Madot auttavat säilyttämään siirteitä pidempään
Kryptobioosin tutkimus voi auttaa kehittämään keinoja säilyttää siirteitä nykyistä pitempään ja ymmärtämään elämän edellytyksiä.