Jotta aikuisesta ihmisestä ei jää viidessä minuutissa jäljelle kuin luut, hänen kimppuunsa täytyy hyökätä yhtä aikaa 300–500 piraijaa.
Tähän tulokseen tuli laskelmissaan eläintieteilijä Raymond Owczarzak. Koska piraijat voivat elää myös suurissa parvissa, kauhukuva on sinänsä realistinen, vaikkakin tosielämän esimerkkejä on vähän.
Presidentti Roosevelt todisti verilöylyä
Piraijoiden verenhimoinen maine perustuu muun muassa USA:n entisen presidentin Theodore Rooseveltin kuvaukseen vuodelta 1913.
Kun hän liikkui Amazonilla, eräällä hänen retkikuntansa pysähdyspaikalla sikäläiset asukkaat tekivät jokeen ison sumpun, johon vangittiin piraijoita.
Piraijat luottavat aisteihinsa ja itseensä
Aistimus suuntaa huomion saaliiseen: Kokeessa pisara verta 200 litrassa vettä riitti herättämään piraijoiden kiinnostuksen. Myös loiskahdukset aiheuttavat parveilua.
Laumavietti vahvistaa kalojen itseluottamusta: Piraijat uivat ja saalistavat mielellään yhdessä. Mitä suurempi parvi on, sitä rauhallisemmin yksilöt suhtautuvat tutkimusten mukaan ulkoisiin uhkiin.
Voimakas purenta sopii saaliin repimiseen: Piraijat purevat painoonsa nähden voimakkaaasti. Suhteellisesti eläinkunnan kovimpiin kuuluvina purijoina ne repivät tehokkaasti suupaloja terävillä hampaillaan.
"Pahan villeyden ilmentymä"
Roosevelt oli läsnä, kun sumppuun heitettiin huvin vuoksi lehmä. Nälkiintyneet kalat tekivät sen ruhosta selvää muutamassa minuutissa.
Myöhemmin Roosevelt kertoi pitävänsä piraijoita pelottavampina kuin haita ja barrakudia.
Hän käsitteli asiaa matkakertomuksessaan Through the Brazilian Wilderness: "Lyhytkuonoinen pää, tuijottavat ilkeät silmät ja ammottava, julmasti aseistettu kita ovat pahan villeyden täydellisiä ilmenemismuotoja; kalan käyttäytyminen vastaa täysin sen ulkonäköä."
Piraijoiden elämä on yhä arvoitus
Piraijoiden maine on siis osittain ansaittu, mutta ne eivät ole niin verenhimoisia petoja kuin yleensä luullaan.
Tammikuussa 2020 julkistetun brasilialais-portugalilaisen tutkimuksen mukaan muut kalat aiheuttavat veden varaan joutuneille enemmän vahinkoa kuin piraijat.
Käsitys piraijoista hyvin aggressiivisina kaloina on vähentänyt kiinnostusta niiden tutkimiseen. Esimerkiksi lajimäärä on yhä hämärän peitossa, eikä niiden ravinnostakaan ole tarkkaa tietoa.
