Kotilo kantaa mukanaan kotia, sillä se ja sen kuori muodostavat elimellisen kokonaisuuden. Kotilo ei voi noin vain hylätä kuortaan.
Jo pienillä kuoren vaurioilla voi olla vakavat seuraukset, sillä ne heikentävät kotilon suojaa taudinaiheuttajia ja petoja vastaan.
Kotiloilla on onneksi kyky korjata kuoren reikiä ja halkeamia.
Kuori koostuu noin 95-prosenttisesti kalsiumkarbonaatista, joka ei sinänsä ole kovin lujaa ainetta. Sitä vahvistavat ennen kaikkea proteiinit, ja lopputulos on 3 000 kertaa niin kestävä kuori.
Kuorta vasten oleva kudos, vaippa, toimii kalsiumkarbonaatin lähteenä.
Kun kuori vahingoittuu, vaipasta erittyy kalsiumkarbonaattia. Kun varasto tyhjenee, kotilon verisolut toimittavat runsaasti kalsiumkarbonaattia vaurioalueelle paikkausaineeksi.
Kotilot kelpaavat esikuvaksi
Kotiloiden kyky korjata kuoren reikiä ja repeämiä kiinnostaa tutkijoita, jotka selvittävät mahdollisuuksia muun muassa edistää luunmurtumien paranemista ja ehkäistä luukatoa.
Kuori korjautuu viikossa
1. Kalvo toimii siteenä
Vauriokohtaan syntyy parissa tunnissa läpikuultava kalvo reiän peitoksi. Kalvo toimii sekä väliaikaisena siteenä että mineralisaatiota tukevana alusrakenteena.
2. Korjausmateriaali kerrostuu
Kuuden tunnin kuluttua kuoren vaurioitumisesta kalvon päälle on muodostunut ensimmäinen mineraalikerros. Reikään tulee jatkuvasti lisää paikkausainetta.
3. Reikä on ummessa
Vauriokohta on viikon kestäneen korjausrupeaman jälkeen taas aukoton. Mineralisaatioprosessi on loppumassa, ja ehjä kuori antaa kotilolle suojaa ulkoisia uhkia vastaan.