Vampyyreiden tai isoverenimijöiden nimi ja ravinto ovat antaneet lajille huonon maineen, mutta ne kuuluvat tosiasiassa maapallon sosiaalisimpiin eläimiin, jotka auttavat toisiaan poikasten hoidossa ja tarvittaessa oksentavat tilkan verta nälkäiselle lajitoverille.
Nyt tutkimus osoittaa, että sosiaalisuus on tärkeää öisen verennälän iskiessäkin. Se osoittaa myös, että toisensa tuntevat lepakot hakeutuvat usein yhteen, kun ne ovat aikeissa ahmaista veriannoksen.
VIDEO: Katso, miten vampyyri juo naudan verta
Aiemmin vampyyreja on tutkittu lähinnä niiden oleskellessa pesässä.
Vampyyrien sosiaalisen käyttäytymisen seuraamiseksi näiden yöllisillä lennoilla yhdysvaltalaisen Ohion osavaltionyliopiston tutkijat varustivat 50 yksilöä pienellä, vain kaksi grammaa painavalla jäljityslaitteella.
Lepakot kuuluivat muutaman sadan eläimen yhdyskuntaan, joka eli Panamassa Tolén kaupungin lähellä sijaitsevassa ontossa puussa. Varmistaakseen, että seuratut yksilöt saivat varmasti ruokaa, tutkijat saivat maanviljelijät siirtämään puun lähistölle yöksi sadan naudan lauman.
Kun 50 vampyyrinaaraaseen liimattiin jäljityslaitteisto, niistä otettiin myös dna-näyte, jotta pystyttiin päättelemään eläinten sukulaisuuden aste.
Kun laitteisto oli kiinnitetty, tutkijat tarkkailivat myös eläimiä puun sisällä saadakseen selville, mitkä yksilöt olivat usein tekemisissä keskenään eli vaikuttivat kavereilta.
Pimeän laskeuduttua lepakot lensivät etsimään syötävää. Ne lähtivät liikkeelle yksin tai satunnaisten laumatoverien kanssa, mutta maastossa niille ei ollut samantekevää, kenen kanssa ne aterioivat.
Jäljitys paljasti, että vampyyrit aterioivat lähes aina yhdessä lähisukulaisten tai sellaisten laumatovereiden kanssa, joiden kanssa ne viettävät paljon aikaa pesässä.
Kohtaamiset vieraiden lepakoiden kanssa kestivät usein vain sekunteja, kun taas lähisukulaisten ja kavereiden kanssa lepakot saattoivat viettää aikaa jopa puoli tuntia ennen kuin ne jatkoivat matkaa.
Tutkijoiden teoria onkin, että lepakot kutsuvat sukulaisiaan ja kavereitaan, kun ne ovat löytäneet hyvän aterian eli puraisseet laiduntavaan nautaan kunnon haavan.
Lepakoiden on nimittäin helpompi jakaa ateria maastossa kuin myöhemmin toimittaa verta läheisilleen oksentamalla sitä.