Yksi eläinkunnan tehokkaimmista ja verenhimoisimmista pedoista asuu ihmisen luona rakastettuna ja jopa palvottuna lemmikkinä. Tämän varsin ankaran arvion tavallisten kotikissojen biologisesta merkityksestä esitti yhdysvaltalainen Smithsonian-instituutti viime tammikuussa.
Laajan tutkimuksen mukaan lemmikkikissat tappavat yksistään Yhdysvalloissa joka vuosi jopa 20,7 miljardia piennisäkästä ja 3,7 miljardia lintua. Kyse ei siis ole pienistä määristä.
Lukujen valossa näyttää siltä, että kesykissa on luonnon pahimpia tappajia siitä huolimatta, että lajin edustajilla ei useimmiten edes ole ruokkimisen takia tarvetta saalistaa henkensä pitimiksi. Monet ympäristöaktivistit pitävätkin kotikissoja haittaeläiminä, joiden tiedetään niin sanottuina vieraslajeina pystyvän jopa hävittämään kokonaisia eläinpopulaatioita.
Kissojen tiliin luetaan esimerkiksi se, että Meksikolle kuuluvassa Guadalupen saaressa ei enää elä omia ulappalintuja, guadalupenkeijuja, eikä Havaijilla esiinny havaijinhuiteiksi nimitettyjä kotoperäisiä rantakanoja.
1: Saaliin vaaniminen
Useimmat kissaeläimet väijyvät saalistaan ja käyvät sen kimppuun yllättäen. Kesykissa käyttää saalistusretkillään samaa taktiikkaa kuin tiikeri: se odottaa jopa tunteja tilaisuutta päästä iskemään kyntensä uhriin.
Syy kesykissan petomaisuuteen löytyy sen perimästä. Rakastettu lemmikki on säilyttänyt pääpiirteissään kaikki ne ominaisuudet, joiden varassa sen villit esivanhemmat varmistivat selviytymisensä luonnossa.
Avainasemassa oli tietenkin saalistusvaisto, jonka kesykissalla herättävät yhä niin linnun piipitys kuin hiiren rapinakin. Tässä suhteessa koirat, jotka ovat suden kesytettyjä ja jalostettuja muotoja, ovat vähemmän villejä.
Kotikissojen saalistushaluihin ei juuri vaikuta ravinnontarve. Nekin omia aikojaan ulkoilevat kissat, jotka saavat kotona jatkuvasti riittävästi syötävää, voivat tappaa vuoden aikana satoja eläimiä. Yhdysvalloissa Michiganin osavaltiossa tehdyn puolentoista vuoden seurantatutkimuksen mukaan kotikissat ottivat hengiltä keskimäärin kolme eläintä joka päivä, vaikka ne eivät edes tarvinneet ruokaa.
2: Saaliilla leikkiminen
Kaikki kissaeläimet antavat poikasilleen eläviä saaliita leluiksi, joilla ne voivat harjoitella pyydystämistä. Kesykissat kiusaavat ja tappavat usein esimerkiksi hiiriä ja lintuja, vaikka ne eivät lopulta söisikään niitä.
Kissa lyöttäytyi ihmisen seuraan
Geenianalyysit osoittavat kaikkien kesykissarotujen polveutuvan afrikanvillikissasta. Tämä myös aavikkokissaksi kutsuttu luonnonvarainen laji on vieläkin elinvoimainen. Kesykissan kehitys juontuu noin 10 000 vuoden takaa, jolloin osa keräilijä-metsästäjistä alkoi viljellä itselleen syötävää Lähi-idässä. Ruokavarastot vetivät puoleensa hiiriä ja rottia, ja ne taas houkuttelivat paikalle villikissoja.
Melko yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan kissa itse hakeutui ihmisen kumppaniksi ja kesyyntyi sen verran kuin yhteiselämä vaati. Näin kissa ei ole samalla tavalla ihmisen kesyttämä eläin kuin vaikkapa koira tai lammas.
Villikissat olivat tervetulleita, koska ne tappoivat tehokkaasti tuhoeläimiä vaatimatta erityistä huomiota tai huolenpitoa. Kissat saivat olla sellaisia kuin ne olivat, eli niiden ominaisuuksiin ei pyritty vaikuttamaan keinotekoisesti jalostamalla.
3: Turkin nuoleminen
Kaikenkokoisilla kissoilla on kielessään nystyjä, jotka tekevät pinnasta karhean. Siksi kieli toimii kuin harja, kun kissa nuolee turkkiaan. Siitä irtoavat karvat ja lika päätyvät mahalaukkuun. Siellä niistä voi muodostua pallo, jonka kissa poistaa joko oksentamalla tai ulostamalla.
Liha on kissan henkivakuutus
Vaikka ihminen on sittemmin ohjannut kesykissan kehitystä, sen petomaisuus ei ole merkittävästi vähentynyt. Yhtenä syynä on varmasti kissan fysiologia: sen elimistö ei tuota kasviravintoa hajottavia entsyymejä, vaan sen ruoansulatus on erikoistunut lihan ja luiden pilkkomiseen.
Kissan hyvinvoinnille on suuri merkitys tauriini-nimisellä aminohapolla, jota sen on saatava ravinnostaan, koska sitä ei synny sen kehossa. Jos kissa ei pääse syömään piennisäkkäitä ja lintuja luineen ja sisäelimineen, se sairastuu. Yleinen tauriininpuutoksen oire on näön heikkeneminen. Kotikissat eivät tulekaan toimeen pelkillä ihmisen ruoantähteillä, vaan ne tarvitsevat hyvän tauriinin lähteen.
4: Poikasten hoitaminen
Naaraskissat ovat hyviä emoja, jotka huolehtivat pennuistaan parhaansa mukaan. Leijonat, tiikerit ja kesykissat vievät vielä avuttomat poikasensa turvaan kantamalla niitä niskasta.
Leijonien ja kesykissojen parissa naaraat voivat imettää pentuja, jotka eivät ole niiden omia, jos ne kuuluvat lähisukulaisiin.
Jos lemmikkiä ruokitaan väärin ja saalistusmahdollisuus on olemassa, kissa käyttää sen varmasti hyväkseen. Se tappaa itselleen lisäravintoa saadakseen kaikki ne aineet, jotka pitävät sen kunnossa. Koska fyysinen terveys liittyy suoraan esimerkiksi lisääntymiskykyyn, saalistusvaisto palvelee nykykissoilla tätä päämäärää samalla tavalla kuin niiden esivanhemmilla 10 000 vuotta sitten.
Kesykissa vetää saalistajana vertoja isoille kissaeläimille, kuten leijonille ja tiikereille. Sillä on notkea selkäranka, ja se liikkuu vikkelästi. Lisäksi sillä on hyvät aseet: terävät kynnet, jotka se voi vetää piiloon, ja raateluun sopivat hampaat. Kissojen tiedetään pystyvän tappamaan myös erikokoisia myrkyllisiä saaliseläimiä käärmeistä skorpioneihin.
5: Elinpiirin puolustaminen
Kissaeläimet ovat tarkkoja omasta elinalueestaan. Kun kissa kohtaa reviirillään uhkaavan lajitoverin, se turvautuu ensin pelotteluun. Yleensä se taivuttaa selkänsä kaarelle tai nousee takajaloilleen, pörhistää turkkinsa näyttääkseen isommalta ja ääntelee vihaisesti.
Kesykissa tuskin uhkaisi yhtä paljon luonnon tasapainoa kuin nykyään ilman ihmisen myötävaikutusta. Jos lemmikit olisivat täydellisesti sisäkissoja, ongelma olisi minimaalinen, mutta koska iso osa näistä hoidetuista ja usein rokottamalla vahvistetuista yksilöistä pääsee ulkoilemaan ja karkaamaan, seurauksena voi olla ryöstösaalistusta muistuttava tilanne.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa arvioidaan olevan 84 miljoonan kotikissan lisäksi 30 miljoonaa kulkukissaa.
Smithsonian-instituutin mukaan kesykissoista johtuva ekologinen paine on suurin ihmisen nisäkkäille ja linnuille aiheuttamista uhkista. Se on laskenut, että kissojen kynsissä kuolee enemmän eläimiä kuin liikenteen, metsänhakkuiden ja torjunta-aineiden käytön vuoksi.
6: Tervehtiminen
Kissaeläimet hyödyntävät tunto- ja hajuaistia, kun ne luovat ja ylläpitävät sosiaalisia suhteita. Useimmiten suupielten hajurauhasilla kosketaan vain ystäviin kuuluvia lajitovereita. Toinen hyvin yleinen rauhallinen tervehdystapa on puskeminen, joka voi näyttää kaulailultakin.
Linnut stressaantuvat kuoliaaksi
Kotikissaongelma tiedostetaan toki muuallakin kuin Yhdysvalloissa. Muun muassa Britannian kaupungeissa on tätä nykyä kaksi kertaa niin paljon kissoja kuin 1965. Sen sijaan monien pikkulintujen kannat ovat pienentyneet selvästi.
Taajama-alueilla kissoja voi olla jopa tuhat neliökilometriä kohti. Tällainen petotiheys onkin luonnoton. Sheffieldin yliopiston tutkijaryhmän mukaan linnut eivät kärsi vain kissojen hyökkäyksistä vaan myös stressistä, jonka jatkuva petojen läsnäolo niiden elinpiirissä aiheuttaa. Lisäksi varuillaan oleminen ja pakeneminen kuluttavat voimia.
Linnut tarvitsisivat tämänkin energian ravinnon hankkimiseen itselleen ja poikasilleen.
7: Reviirin osoittaminen
Luonnossa kissat raapivat oman elinpiirinsä puita. Kyse on reviirin merkitsemisestä eli lajitovereille viestimisestä. Selvät merkit vähentävät väkivaltaisia yhteenottoja. Kissaeläimet raapivat usein samoja
puita. Myös kesykissa kynsii mielellään yhtä paikkaa. Jos sillä ei ole raapimapuuta, se iskee kyntensä huonekaluihin tai tekstiileihin.
Varoittavana esimerkkinä siitä, että kissat voivat tehdä selvää jälkeä luonnossa, pidetään Uutta-Seelantia. Noin puolella maan 1,7 miljoonasta kotitaloudesta on vähintään yksi kissa. Vieraslajina kesykissa on vaikuttanut saarivaltion eläimistöön tuhoisasti jo 1800-luvulta saakka.
Sellaiset kotoperäiset linnut kuin kokakot, kakat ja kiivit ovat ahdingossa, ja pessimistisimpien arvioiden mukaan ne kuolevat sukupuuttoon kuten ne yhdeksän uusiseelantilaista lintulajia, joiden kannat romahtivat kissojen takia.
Uudessa-Seelannissa kamppaillaan kissojen lisääntymistä ja vapaata liikkumista vastaan muun muassa Cats to Go -kampanjalla. Myös Saksassa on järjestöjä, jotka tiedottavat kissojen ympäristövaikutuksista ja haluavat saada maan kaksi miljoonaa kulkukissaa kuriin.