Tappajaloinen tekee uhristaan zombin

Kun vainopistiäinen, Dinocampus coccinellae, on lamaannuttanut leppäkertun pistollaan, se munii munansa leppäkertun sisään. Kun munasta kuoriutuu toukka, se alkaa syödä leppäkerttua sisältäpäin. Kun toukka on popsinut kylliksi ravintoa koteloituakseen, se kaivautuu ulos leppäkertusta. Sitten se kehrää silkkikotelon leppäkertun jalkojen väliin. Sen jälkeen leppäkerttu, jos se on yhä hengissä, muuttuu kotelon henkivartijaksi. Munan lisäksi vainopistiäinen on nimittäin ruiskuttanut leppäkerttuun viruksen, joka ottaa hallintaansa isäntäeläimen aivot ja jalat.

Jouhimadon toukka ujuttautuu sirkan sisään hyönteisten raadoista, joita sirkat syövät. Päästyään isäntäeläimeen loiset erittävät aineita, jotka saavat sirkat hyppäämään järviin, jokiin tai lammikoihin. Kun sirkka on vedessä, toukka murtautuu ulos isännästään ja sirkka hukkuu, sillä se ei osaa uida.

Jos kotilo syö linnun ulostetta, jossa on laakamadon munia, se on sinetöinyt kohtalonsa. Kun munat kuoriutuvat, loinen hakeutuu kotilon tuntosarviin, jotka se muuttaa värikkäiksi ulokkeiksi. Lisäksi loinen ohjaa kotilon hakeutumaan valoisaan paikkaan, jotta se osuu helposti lintujen silmiin ja siten myös suuhun. Elinkiertonsa lopun laakamato viettää linnun suolistossa. Kun on aika munia, munat siirtyvät linnun ulosteen mukana ulos linnusta ja edelleen toiseen kotiloon.

Kun muurahaisloisikan itiöt iskevät muurahaiseen, sieni valtaa muurahaisen elimistön ja ohjaa muurahaisen kiipeämään lehden alalaidalle. Kun muurahaisen leuat pureutuvat kiinni lehteen, sieni tappaa isäntänsä. Sieni kasvaa sitten isännän pään läpi ja alkaa levittää uusia itiöitä.

Cotesia glomerata -parvivainokainen munii munansa kaaliperhosen toukkaan, jossa toukat kuoriutuvat. Kun loisten toukat ovat kasvaneet riisinjyvän kokoisiksi, ne nakertavat kaaliperhosen toukan nahkaan ulosmenoaukon. Ennen poistumistaan ne käsittelevät toukan aivoja. Toukat kehräävät itselleen kotelot, mutta lisäsuojaa saadakseen ne panevat myös isäntätoukan kehräämään niiden päälle säikeitä. Kaaliperhosen toukka myös vartioi vainopistiäisen koteloita, kunnes se itse lopulta kuolee nälkään.

Kun muurahainen syö linnunjätöksiä, jotka sisältävät Myrmeconema neotropicums -sukkulamadon munia, muurahainen on tuhon oma. Munat saavat muurahaisen peräpään paisumaan punaiseksi kohti taivasta kasvavaksi palloksi, joka muistuttaa puissa kasvavia mehukkaita marjoja. Pallukka houkuttaa lintuja, jotka yleensä eivät syö muurahaisia vaan marjoja.

Kun Pseudocorynosoma constrictum -väkäkärsämadon toukka tartuttaa katkan, se manipuloi isäntäänsä kemiallisilla aineilla ja saa ne hakeutumaan pohjasta kohti pinnalla kajastavaa valoa. Siellä katka on helppo saalis sorsille ja muille vesilinnuille. Vesilinnun mahassa loisella on lokoisat olot. Siellä se voi kasvaa ja lisääntyä, ja sen jälkeläiset pääsevät linnun jätösten mukana pohjaan katkojen luo.

Hymenoepimecis argyraphaga -pistiäinen voi yllättää hämähäkin ja lävistää sen kuoren pistimellään. Pistos lamauttaa hämähäkin ja pistiäinen ehtii munia munan ja liimata sen kiinni hämähäkin vartaloon. Kun toukka muutaman päivän kuluttua kuoriutuu munasta, se nakertaa reiän hämähäkin ruumiiseen ja pääsee käsiksi sen vereen. Loispistäisen myrkky saa hämähäkin myös kutomaan kotelolle sopivan riippukeinun seitistä. Lopuksi hämähäkki heittää henkensä ja toukka nauttii siitä viimeisen aterian ennen koteloitumistaan.