Tässä ovat Suomen vaarallisimmat eläimet

• Tieteellinen nimi: Vespa crabro
• Ulkonäkö: Herhiläinen on Euroopan suurin ampiainen. Se voi kasvaa lähes nelisenttiseksi ja surista äänekkäästi. Se ei ole erityisen aggressiivinen, vaan se pistää vain tuntiessaan itsensä uhatuksi.
• Levinneisyys: Herhiläistä tavataan Suomessa etelärannikolta Pohjois-Savoon ja Pohjois-Karjalaan asti.
• Vaara ihmiselle: Herhiläisen myrkky on kolme kertaa niin vahvaa kuin tavallisen ampiaisen. Se sisältää muun muassa asetyylikoliinia, joka lisää kivun tuntemusta. Ampiaisen myrkylle allerginen ihminen voi saada herhiläisen pistosta erityisen vakavia reaktioita.

Kuolemantapausten määrän perusteella herhiläiset ja muut ampiaiset kuuluvat Suomen vaarallisimpiin eläimin.

Tilastojen mukaan mehiläisten ja ampiaisten pistoon kuolee keskimäärin yksi ihminen vuodessa. Koska herhiläisen myrkky on ampiaisten myrkyistä voimakkainta, se on periaatteessa myös vaarallisin ampiaislaji.

Jos ampiainen pistää suuhun tai kaulaan, pistokohta voi turvota niin pahasti, että hengitystiet tukkeutuvat. Silloin tulee hakeutua lääkäriin.

Ampiaisen pistosta johtuvat kuolemantapaukset liittyvät useimmiten allergisiin reaktioihin. Noin viisi prosenttia ihmisistä on allergisia ampiaisen myrkylle. Reaktio on sitä voimakkaampi, mitä useamman pistoksen ihminen saa. Muiden ampiaisten tavoin myös herhiläinen voi pistää monta kertaa.

Harvinaisissa tapauksissa ampiaisen pisto voi vaikuttaa verenkiertoon ja aivoihin ja aiheuttaa verenpaineen laskua, kouristuksia ja jopa sydämen pysähtymisen.

Useimmille ampiaisen tai mehiläisen pisto aiheuttaa kuitenkin vain lievää punoitusta, turvotusta ja kipua. Nämä vaikutukset rajoittuvat pistokohtaan ja häviävät yleensä kahden vuorokauden kuluessa.

• Tieteellinen nimi: Vipera berus.
• Ulkonäkö: Kyy voi olla harmaa, harmaanruskea tai musta. Sen selässä on sahalaitakuvio. Pää on kolmiomainen ja litteä. Silmät ovat punaiset, ja pupilli on pystysuora soikio.
• Levinneisyys: Kyytä esiintyy koko Suomessa.
• Vaara ihmiselle: Kyyn myrkyn pääainesosa on verimyrkky, joka hajottaa saaliin kudoksia ja estää verta hyytymästä, mikä aiheuttaa verenvuotoa ja turvotusta. Kyyn purema on vain harvoin hengenvaarallista. Kyyn myrkky voi kuitenkin olla vaaraksi erityisesti alle 3-vuotiaille lapsille, sillä pienen lapsen elimistössä myrkky vaikuttaa enemmän kuin aikuisella. Pureman vakavuuteen vaikuttavat myös ihmisen ikä, paino, terveys sekä fyysinen aktiivisuus pureman jälkeen.

Käärmeen kohtaaminen Suomen luonnossa on harvinainen tapaus. Sitäkin harvinaisempaa on se, että kyy puree ihmistä.

Kyy on ainoa Suomessa esiintyvä myrkkykäärme.

Kun kyy puree saalistaan tappaakseen sen, se ruiskuttaa siihen noin 30 milligrammaa myrkkyä. Ihmistä kyy puree vain varoitukseksi, joten myrkkymäärä on pienempi.

Kaikissa varoituspuremissa myrkkyä ei erity lainkaan. Arviolta 30 prosenttia kyyn puremista on myrkyttömiä. Purema kannattaa kuitenkin aina antaa lääkärin arvioitavaksi.

Tavallisia kyyn pureman oireita ovat muun muassa:

• Huimaus
• Puremakohdan turvotus
• Pahoinvointi
• Sydämentykytys
• Kipu ja punoitus puremakohdassa.

Suomessa kyyn puremia sattuu vuosittain noin 50–150. Kuolemantapauksia on sattunut viimeksi vuonna 1998 ja sitä ennen vuonna 1984.

Haluatko tietää lisää Suomen käärmeistä? Tutustu Suomessa eläviin käärmeisiin tästä.

• Tieteellinen nimi: Canis lupus.
• Ulkonäkö: Suomessa esiintyvien susien turkki on Suomessa yleensä kellanharmaa, mutta se voi olla myös vaalea ja tumma. Häntä roikkuu yleensä suorana toisin kuin koiralla. Hännän pää on tumma.
• Levinneisyys: Susia esiintyy Suomessa lähes koko maassa, ja eniten niitä on Lounais-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa. Laji on kuitenkin erittäin uhanalainen. Koko maassa niitä arvioidaan olevan 280-320 yksilöä.
• Vaara ihmiselle: Susi voi tappaa ihmisen, mutta yleensä se karttaa ihmistä. Suden ei tiedetä vahingoittaneen ihmistä Suomessa vuoden 1882 jälkeen.

Susi on kookas petoeläin ja saisi raadeltua ihmisen hengiltä. Todennäköisyys, että näin kävisi, on kuitenkin hyvin pieni.

Eri maiden tilastot osoittavat, että susien hyökkäykset ihmisen kimppuun ovat äärimmäisen harvinaisia.

Silloin harvoin, kun susi on käynyt ihmisen kimppuun, kyseessä on yleensä ollut vesikauhuun sairastunut yksilö.

Norjalainen tutkimus vuodelta 2002 osoitti, että vuosina 1950-2000 Euroopassa oli neljä tapausta, joissa ihmisen kimppuun oli käynyt terve susi. Samana aikana Venäjällä sudet tappoivat neljä ihmistä. Pohjois-Amerikassa ei ollut tuona ajanjaksona yhtään kuolemantapausta, vaikka esimerkiksi Yhdysvalloissa elää 70 000 sutta.

Kun lasketaan mukaan myös vesikauhua sairastaneet sudet, susien aiheuttamia kuolemantapauksia oli Euroopassa 9, Venäjällä 8 ja Pohjois-Amerikassa ei yhtään.

”Niissä äärimmäisen harvoissa tapauksissa, joissa susi on tappanut ihmisen, susi on useimmiten sairastanut vesikauhua. Yleensä uhrit ovat olleet lapsia. Tapaukset ovat ylipäänsä hyvin epätavallisia, eikä ihminen ole suden luonnollinen saaliseläin”, tutkimuksessa todetaan.

Suden ei tiedetä käyneet ihmisen kimppuun missään Pohjoismaassa 1800-luvun jälkeen. Susipelko on kuitenkin yleistä, ja paikoin kannan vahvistuminen on lisännyt sitä.

Susi on Suomessa rauhoitettu EU:n luontodirektiivin mukaan poronhoitoalueen ulkopuolella. Se on silti hyvin uhanalainen.

• Tieteellinen nimi: Sus scrofa
• Ulkonäkö: Kasvaa 90-180 sentin pituiseksi ja painaa 50-200 kiloa. Pää on pitkä ja keilamainen. Karvapeite on tumma. Kulmahampaat käyristyvät ylös torahampaiksi.
• Levinneisyys: Esiintyy satunnaisesti suuressa osassa Suomessa. Pääasialliset esiintymisalueet ovat Kaakkois-Suomessa ja itärajan tuntumassa.
• Vaara ihmiselle: Villisika on voimakas eläin, ja sen torahampaat voivat tehdä pahaa jälkeä. Suurin vaara on kuitenkin villisoam syöminen, sillä sen lihassa voi olla trikiini-niminen loinen, joka voi pahimmillaan aiheuttaa tulehduksen sydänlihakseen ja aivoihin.

Villisiolla ja ihmisellä pitkä yhteinen historia.

Monissa kalliomaalauksissa esiintyy villisikoja, joilla on pelottavan isot torahampaat. Antiikin roomalaiset ja kreikkalaiset kirjoittivat villisikojen hyökkäyksistä ihmisen kimppuun.

Vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen 2013 mukaan villisika kuitenkin käy ihmisen kimppuun äärimmäisen harvoin.

Vuosien 1825 ja 2012 väliltä tunnetaan 427 dokumentoitua tapausta. Niissä villisiat vahingoittivat 665:tä ihmistä.

Noin 70 prosenttia tapauksista on tältä vuosituhannelta. Varsinkin Manner-Euroopassa ihmisten ja villisikojen kohtaamiset ovat yleistyneet.

Muun muassa Rooman pohjoisosissa villisiat ovat yleinen näky kaupungin kaduilla. Ne voivat olla myös aggressiivisia ihmisiä kohtaan. Ajoittain niiden takia on jouduttu julistamaan ulkonaliikkumiskierto. Villisiat ovat olleet ihmisten riesana myös Barcelonassa ja Berliinissä.

Villisian aiheuttamat vammat ovat harvoin vakavia, mutta kuolemantapauksiakin on sattunut. Vuonna 2017 Saksassa metsästäjä kuoli villisian puremasta saamiinsa vammoihin, samoin Italiassa vuonna 2022.

Lihassa vaarallinen loinen

Suomessa ja muualla Pohjoismaissa kukaan ei ole kuollut villisian hyökkäyksessä. Villisian suurin vaara ihmiselle ovat siinä elävät taudinaiheuttajat.

Useimmat villisian taudinaiheuttajat ovat vaarallisempia ihmisen kotieläimille kuin ihmiselle, mutta poikkeuksiakin on.

Jos villisian lihaa ei kypsennetä kunnolla, siitä voi tarttua maksatulehdusta aiheuttava E-hepatiittivirus.

Villisian lihasta voi saada myös trikiiniloisen, joka aiheuttaa trikinoosi-nimisen lihassairauden. Sen oireita ovat muun muassa ripuli, vatsakouristukset, pahoinvointi ja lihassärky. Pahimmassa tapauksessa se aiheuttaa sydänlihaksen tai aivokudoksen tulehduksen.

• Tieteellinen nimi: Ursus arctos.
• Ulkonäkö: Karhun turkki on tuuhea ja antaa sen ruumiille pyöreän vaikutelman. Väri vaihtelee mustanruskeasta kellanruskeaan. Ruumiin pituus on 135-200 senttiä. Iso uroskarhu voi painaa 300 kiloa.
• Levinneisyys: Karhuja esiintyy koko Suomessa. Kanta on vahvin itäisessä Suomessa ja Lapissa, mutta karhuja tavataan säännöllisesti myös Etelä- ja Länsi-Suomessa.
• Vaara ihmiselle: Karhu on Euroopan suurin petoeläin ja pystyy kyllä ottamaan ihmisen hengiltä. Se käy kuitenkin ihmisen kimppuun äärimmäisen harvoin.

Karhu on luonnostaan arka ja välttelee ihmistä.

Silti karhujen yleistyminen Pohjoismaissa on lisännyt karhupelkoa. Kanta kasvoi alle 500 yksilöstä 3 200 yksilöön vuosina 1977-2013.

Ainakaan vuonna 2015 julkaistun tutkimuksen mukaan pelkoon ei kuitenkaan ole syytä.

Tutkijat kävivät läpi kaikki dokumentoidut tapaukset, joissa karhu on käynyt ihmisen kimppuun Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa vuosina 1977–2015. Niitä oli yhteensä 42. Niistä kahdessa ihminen oli menettänyt henkensä.

Suomessa karhu on tappanut ihmisen viimeksi vuonna 1998. Se on ainoa kerta Suomessa, kun petoeläin on tappanut ihmisen 1800-luvun jälkeen. Ruotsissa karhu tappoi ihmisen viimeksi vuonna 1902.

• Tieteellinen nimi: Ixodes ricinus.
• Ulkonäkö: Puutiainen on neulanpään kokoinen ja väriltään puna-musta. Se imee verta kärsällään, joka tarttuu ihoon hakasilla.
• Levinneisyys: Suomessa puutiaista esiintyy etelärannikolta Kemi-Joensuu-linjalle asti, ja erityisen runsaasti sitä tavataan Ahvenanmaalla ja muualla saaristossa.
• Vaara ihmiselle: Itse puutiainen ei ole vaarallinen, mutta se voi purressaan levittää ihmiseen tauteja, jotka voivat olla vaarallisia.

Puutiainen eli kansanomaisesti punkki on pieni ja melko huomaamaton, mutta sen pureman seuraukset ovat pahimmassa tapauksessa hengenvaaralliset.

Puutiainen nimittäin voi kantaa Borrelia-bakteeria, joka voi aiheuttaa borrelioosia.

Borreliatartunnan ensimmäinen tuntomerkki on puremakohtaan leviävä punotus, joka voi kasvaa isoksikin. Lisäksi voi esiintyä kuumetta, väsymystä ja päänsärkyä.

Hoitamattomana borrelioosi voi aiheuttaa pitkäkestoisia niveloireita tai neurologisia oireita, kuten aivokalvo- tai hermojuuritulehduksen, ja kasvolihasten halvaantumista. Arviolta joka kymmenes borrelioosia sairastava saa hermotulehduksen.

Borrelioosi on yleistynyt Euroopassa viime vuosikymmeninä. Kaikkiaan Euroopassa on todettu 360 000 borrelioositapausta.

Harvinaisempi seuraus punkin puremasta puutiaisaivotulehdus eli TBE (Tick-borne encephalitis). Suomessa sitä esiintyy etenkin rannikkoseutujen puutiaisilla. Siellä keskimäärin 1–2 prosenttia punkeista kantaa puutiaisaivotulehdusta aiheuttavaa virusta.

Maailman terveysjärjestö WHO on arvioinut, että 10 000-12 000 ihmistä maailmassa saa puutiaisaivotulehduksen joka vuosi.

Puutiaisaivotulehduksen ensimmäisen vaiheen oireet ilmestyvät 10–14 päivän päästä tartunnasta. Niitä ovat:

• Kuume
• Päänsärky
• Lihaskivut
• Väsymys

Noin neljäsosalle tartunnan saaneista kehittyy viikon jälkeen taudin toinen vaihe. Sen oireita ovat pahoinvointi, niskajäykkyys, valonarkuus ja kouristukset. Puutiaisaivotulehdukselle ei ole parantavaa hoitoa, mutta useimmiten tauti paranee itsestään.

WHO:n mukaan 1-2 prosenttia puutiaisaivotulehdustartunnan saaneista kuolee.

Puutiaisaivotulehdusta vastaan on tehokas rokote. Sitä suositellaan riskialueilla asuville ja lomaileville.