Sisiliskon kyky katkaista häntänsä on puolustusmenetelmä
Sisilisko pudottaa tunnetusti häntänsä hädän hetkellä. Mihin tämä toimintatapa perustuu?
Eläintieteessä tätä ilmiötä kutsutaan autotomiaksi. Autotomia suomennetaan yleensä itsesilpomiseksi tai -typistykseksi. Sillä tarkoitetaan joillekin eläinlajeille ominaista kykyä irrottaa vaaran uhatessa jokin ruumiinosansa. Tunnetuin esimerkki lienee sisiliskon kyky katkaista häntänsä silloin, kun se tuntee olonsa uhatuksi. Autotomiassa on siis kysymys eläimen omasta päätöksestä luopua jostakin ruumiinosastaan sillä hetkellä, kun se kokee henkensä olevan vaarassa, vaikka se ei edes olisi vielä joutunut saaliiksi. Joskus pelkkä uhka riittää laukaisemaan tämän erikoisen synnynnäisen toimintamallin. Sisiliskojen heimo on hyvin yhtenäinen. Autotomiaa esiintyy kaikilla sen lajeilla. Suomupeitteisten sisiliskojen usein muuta vartaloa pitempi häntä katkeaa yleensä helposti nikamien murtumatason kohdalta, joka on vain osittain luutunut. Kysymyksessä on eräänlainen löysä liitos, jossa kudokset ja verisuonet ovat järjestäytyneet niin, että hännän katkeamisesta ei aiheudu sisiliskolle juurikaan haittaa. Koska jokaisessa nivelessä on tällainen murtumataso, häntä voi typistyä mistä kohdasta tahansa. Katkennut häntä alkaa heti kasvaa takaisin. Se jää yleensä hieman lyhyemmäksi kuin alkuperäinen, eikä sen nikamarakenne ole aina aivan samanlainen kuin katkenneen hännän. Jos häntä ei katkea kokonaan, sen liikkuvuus voi säilyä lähes normaalina. Joskus puoliksi irronneen hännän tyveen kasvaa toinen hännänpää. Tällaisessa tapauksessa sisiliskolla on lopulta kaksi häntää. Autotomiaa esiintyy myös muilla eläinryhmillä kuin matelijoilla. Selkärangattomien joukossa on mm. hämähäkkilajeja, erityisesti lukkeja, jotka voivat irrottaa tarvittaessa jonkin raajansa.