Jääkarhu on arktinen tappokone
Jääkarhu on arktisen alueen kiistaton kuningas. Erilaisten saalistustapojen hallinta tekee jääkarhusta yhden eläinmaailman julmimmista tappajista.
Voimakkaalla purennallaan ja vahvoilla niskalihaksillaan jääkarhu pystyy kiskomaan satakiloisen hylkeen jäälle.
Vain yksi 20 saalistuksesta päättyy jääkarhun kannalta suotuisasti, mutta tämä paksuturkkinen metsästäjä ei anna koskaan periksi. Kun se kerran saa hampaansa isketyksi hylkeeseen, tulos on kaiken vaivan arvoinen.
Tehokkaan ruoansulatusjärjestelmänsä ansiosta jääkarhu pystyy ottamaan talteen 84 % syömästään proteiinista ja 98 % rasvasta. Esimerkiksi 55 kilon painoisesta norpasta riittää jääkarhulle ravintoa kahdeksaksi päiväksi.
Hylkeenmetsästys on vaativaa
Hylkeet pysyttelevät suurimman osan ajasta vedessä, mutta ajoittain niiden on pakko nousta jäälle lepäämään tai lisääntymään. Ja juuri silloin jääkarhu iskee.
Arktisen karhun pitää kuitenkin olla taitava metsästäjä, sillä hylje tähyilee kaiken aikaa vaaroja ja sen mainio hajuaisti paljastaa helposti jääkarhun olevan lähellä.
Hui, oliko takanani valtava jääkarhu?
Jääkarhu on viekas otus. Jos se havaitsee hylkeen olevan jäällä, se hiipii hitaasti ja huomaamatta sen luo.
Peto huolehtii siitä, ettei se mene hylkeen näkökenttään ja että tuuli on vastainen niin, ettei hylje voi haistaa petoa.
Kun jääkarhu on 15–30 metrin päässä, se ottaa nopean loppukirin ja iskee kyntensä hylkeeseen ennen kuin saalis ehtii luikahtaa takaisin veteen.
Jääkarhu vaanii hiljaa tuntikausia
Jos jääkarhu osuu hylkeen hengitysaukon kohdalle jäällä, se jää vaanimaan loputtoman kärsivällisesti. Hylkeillä on useita hengitysaukkoja, ja saattaa kulua päiviä ennen kuin ne palaavat tietyn aukon luo.
Jääkarhu ei voi muuta kuin odottaa, mutta sen tarkkaavaisuus ei saa herpaantua hetkeksikään, sillä hylje nousee hengittämään vain lyhyeksi aikaa. Sekunnin murto-osassa jääkarhun pitää ehtiä lyödä tassunsa jään läpi, iskeä kyntensä hylkeeseen ja kiskaista se jään päälle.
Kuutit ovat helpoin herkkupala
Jääkarhu ei turhia tunteile tunkeutuessaan lastenkamariin ja syödessään vauvahylkeen, kuutin, suoraan kehdosta. Keväällä naarashylje rakentaa jäälle lumikinokseen pesän, missä se synnyttää ja hoitaa poikastaan.
Jos jääkarhu haistaa hylkeen poikasen, se nousee takaraajoilleen ja hakkaa eturaajoillaan kinoksessa olevan pesän katon rikki.
Emohylje ehtii yleensä pakenemaan veteen jäässä olevan aukon kautta, mutta kuutti jää helposti jääkarhun saaliiksi.