Vesimassojen alle jäi myös useita Fukushima Daiichi -ydinvoimalan reaktoreita, mikä aiheutti räjähdyksiä ja ydinten sulamisia. Voimalasta tihkui ympäristöön myrkyllistä ilmaa, ja radioaktiivista vettä huuhtoutui sekä lähialueille että Tyyneenmereen.
Väestön suojelemiseksi radioaktiivisuudelta yli 160 000 ihmistä evakuoitiin noin tuhannen neliökilometrin alueelta.
Tutkijoiden mukaan vie ainakin 30–40 vuotta, ennen kuin saastunut alue puhdistuu.
Radioaktiiviset siat valtaavat kaupunkeja
Kukaan ei tietysti kertonut alueen villisioille, että niidenkin kannattaisi pysytellä kaukana radioaktiivisista päästöistä. Jo vuonna 2016 raportoitiin hylätyistä kaupungeista, joista nyt oli tullut sikojen valtakuntaa.
Luonnossa ei ole petoja, jotka voisivat verottaa villisikakantaa, joten niiden määrä kasvaa nopeasti. Tutkijoiden uuden raportin mukaan villisikojen kanta on kasvanut vuodesta 2014 vuoteen 2018 peräti 13 000 yksilöllä.
Villisiat käyttäytyivät aggressiivisesti, kun ihmiset lähestyvät niiden nykyisiä elinalueita, ja siksi viranomaiset ovat palkanneet metsästäjiä pitämään kannan kurissa.
Korkea radioaktiivisuus ei näytä vaikuttavan villisikoihin mitenkään. Vuonna 2020 tutkijaryhmä osoitti, että villisioissa oli edelleen suuria määriä terveydelle haitallista cesiumin isotooppia 137, mutta niillä ei näyttänyt juuri olevan mitään isoja terveysongelmia.
Sikageenit vesittyvät sukupolvien mittaan
Alun perin Fukushiman yliopiston tutkijat olivat kiinnostuneita siitä, miten villisiat sopeutuvat laajempiin reviireihin ja ihmisen poissaoloon.
He havaitsivat kuitenkin nopeasti, että villisiat olivat risteytyneet niiden noin 30 000 sian kanssa, jotka evakuoidut viljelijät olivat joutuneet hylkäämään.
Analysoituaan 233 villisian ja kymmenen tavallisen sian dna:t ja vertailtuaan niitä tutkijat tulivat siihen tulokseen, että lähes joka kymmenennessä villisiassa oli jälkiä sian dna:sta.
Lisäksi havaittiin, että syvällä evakuoidulla alueella oli enemmän hybridisikoja. Tutkijoiden mukaan tätä voi selittää se, että hylätyt jalostetut siat eivät selviä niin hyvin ympäröivässä luonnossa ja niiden on ollut selvitäkseen pakko jäädä autioituneille alueille.
Lisäksi tutkijat löysivät useita hybridisian ja täysiverisen villisian jälkeläisiä, mikä tarkoittaa, että sikageenit alkavat hävitä ajan mittaan, koska tavallisia sikoja ei ole enää kovin paljon kasvattamaan oman perimänsä osuutta yhteisessä geenipoolissa.