Kuolleita perhosia

Perhoset aiotaan pelastaa evakuoimalla

Jos nykyinen kehitys jatkuu, perhoset katoavat muutamassa kymmenessä vuodessa. Silloin luonnosta katoaisi paitsi kauneutta myös tärkeä pölyttäjä ja yksi eläinkunnan taitavimmista lentäjistä. Onneksi perhosten pelastussuunnitelma on jo valmiita.

Jos nykyinen kehitys jatkuu, perhoset katoavat muutamassa kymmenessä vuodessa. Silloin luonnosta katoaisi paitsi kauneutta myös tärkeä pölyttäjä ja yksi eläinkunnan taitavimmista lentäjistä. Onneksi perhosten pelastussuunnitelma on jo valmiita.

Getty Images

Aurinko kilottaa siniseltä taivaalta, ja niityllä pilkottavien kukkien väriloisto muistuttaa tulevasta kesästä.

Kukkien keskellä liihottelee perhosparvi. Auringonvalo saa perhosten siivet loistamaan, kun ne lennähtelevät kukasta kukkaan.

Tältä keväisessä luonnossa ainakin pitäisi näyttää.

Todellisuudessa perhonen on yhä harvinaisempi näky kaikkialla. Syynä ovat ilmastonmuutos ja elinympäristöjen katoaminen. Joissakin Euroopan maissa perhoskannat ovat jopa puolittuneet vuoden 1990 jälkeen. Samaan aikaan Pohjois-Amerikan monarkkiperhosista on kadonnut 99,9 prosenttia.

Synkimpien ennusteiden mukaan 30 vuoden kuluttua perhosia on nähtävissä vain napapiirin pohjoispuolella. Se olisi melkoinen mullistus, sillä 90 prosenttia maailman kukkivista kasveista on riippuvaisia perhosten ja mehiläisten kaltaisista pölyttäjistä.

Lepidoptera dødsannonce
© Shutterstock & Lotte Fredslund

Onneksi tutkijoilla on jo pelastussuunnitelma valmiina.

Perhosten tuho aiotaan torjua muun muassa loispistiäisten ja evakuointien avulla.

200 miljoonaa vuotta perhosia

Perhoset ovat hyönteisten lahko, jonka tieteellinen nimi on Lepidoptera. Niihin luetaan myös koit. Perhosen ruumiinrakenne on hauras, ja siksi perhosfossiileja löytyy vain harvoin.

Perhoset liittyvät läheisesti kukkiviin kasveihin. Siitä on päätelty, että perhoset ilmestyivät Maan päälle liitukaudella 135–65 miljoonaa vuotta sitten, jolloin kukkivat kasvit alkoivat yleistyä.

Ensimmäiset perhoset saattoivat kuitenkin liihotella maapallolla jo kauan aikaisemmin.

Vuonna 2018 Saksasta löydettiin 70 pientä fossiilistunutta perhosen siipisuomujen kappaletta, joiden iäksi määritettiin noin 200 miljoonaa vuotta. Silloin maapallolla ei ollut kukkivia kasveja.

Perhosen siiven suomuja

Fossiilistuneiden perhosen siipisuomujen perusteella tiedetään, että perhosia on maapallolla ainakin 200 miljoonaa vuotta.

© Bas van de Schootbrugge

Pölyttämisen ohella juuri perhosten lentotaito on kiehtonut tutkijoita.

Pitkään perhosten siipiä ihmeteltiin. Niitä pidettiin aerodynaamisesti epäonnistuneina ja tehottomina. Vuonna 2020 Lundin yliopistossa tehty tutkimus osoitti käsitykset täysin vääriksi.

Kun ruotsalaistutkijat tarkkailivat perhosten lentoa tuulitunnelissa, kävi ilmi, että niiden lentotekniikka on ainutlaatuisen nerokas.

Lentäessään perhonen lyö ensin siipien alaosat yhteen niin nopeasti, että siipien yläpuolelle syntyy hetkeksi ilmatasku. Kun perhosen seuraavaksi lyö siivet yhteen yläosistaan, ilmatasku tyhjenee ja ilmavirta työntää perhosta ripeästi eteenpäin.

Näin perhonen pystyy kiihdyttämään nopeasti paetessaan saalistajia.

Perhosen lentotekniikka

Kun perhonen lyö siipensä yhteen (sin.), niiden yläpuolelle syntyy ilmataskuja, jotka tyhjentyessään antavat perhoselle vauhtia (pun.).

© L. C. Johansson and P. Henningsson/RSP/Shutterstock

Perhosen siivillä on tärkeä osa myös kasvien pölytyksessä. Kun perhonen räpyttelee kukasta kukkaan etsiessään mettä, kukassa siitepöly tarttuu sen siipiin ja kulkeutuu niissä kasvista toiseen.

Jopa 90 prosenttia maailman kukkivista kasveista – niin niityn kukista kuin viljelykasveistakin – on riippuvainen perhosten ja mehiläisten kaltaisista hyönteisistä. Ilman niiden pölytysapua ne eivät pysty hedelmöitymään ja tuottamaan hedelmää.

Sen lisäksi perhoset ja niiden toukat ovat tärkeä ravinnonlähde muun muassa lepakoille, linnuille ja sisiliskoille.

Perhosten häviäminen olisikin kohtalokasta monille ekosysteemeille.

Maailman perhoskannat romahtavat

Perhoset reagoivat hyvin herkästi pieniinkin muutoksiin elinympäristössään. Siksi perhosten määrää pidetään hyvänä ekosysteemin hyvinvoinnin mittarina.

Nykyään maailmassa elää noin 20 000 perhoslajia, mutta määrä pienenee huolestuttavaa vauhtia.

Vuonna 2010 Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN julkaisi raportin, jonka mukaan Euroopan 482 perhoslajista 38 oli uhanalaisia ja 44 oli vaarantuneita.

Toiset tutkijat ovat seuranneet 17 eurooppalaisen ruohikkoympäristössä elävän perhoslajin kannan kehitystä. Heidän mukaansa niiden kannat ovat kutistuneet 39 prosenttia vuosina 1990–2017.

Vuoden 1976 jälkeen perhosten määrä Britanniassa on puolittunut ja 8 prosenttia lajeista on hävinnyt. Alankomaissa tilanne on vielä pahempi: 20 prosenttia perhoslajeista on hävinnyt ja perhosten määrä on vähentynyt puolella vuoden 1990 jälkeen.

Kartta perhosten tilanteesta Euroopassa
© Shutterstock & Lotte Fredslund

Perhosten tilanne on pahin Tanskassa ja Alankomaissa

Tutkijat ovat kartoittaneet perhosten tilannetta Euroopassa. Maiden luokitus perustuu siihen, miten suuri osa maan kaikista perhoslajeista on uhanalaisia.

Atlantin toisella puolella tilanne vähintään yhtä huono.

Vuonna 2020 Yhdysvaltojen länsirannikolla havaittiin vähemmän monarkkiperhosia kuin koskaan aikaisemmin. Vuotuisessa kevätlaskennassa rekisteröitiin alle 2 000 monarkkiperhosta. Laskua edellisvuodesta oli noin 30 000.

Vielä 1980-luvulla monarkkiperhosten syysmuutot Yhdysvalloista ja Kanadasta Meksikoon olivat miljoonien perhosen vaelluksia. Nyt kannasta on tutkijoiden mukaan hävinnyt 99,9 prosenttia.

99,9 prosenttia USA:n länsirannikon monarkkiperhosista on hävinnyt.

40:n viime vuoden aikana yli 450 perhoslajin kanta Yhdysvaltojen länsiosissa on kutistunut hälyttävästi.

Maaliskuussa 2021 julkaistun laajan tutkimuksen mukaan perhosten kokonaismäärä väheni lähes 2 prosentin vuosivauhtia. Tutkijoiden mukaan todennäköinen syykin on selvillä.

Yhdysvaltojen länsiosien perhoskannan romahdus näyttää olevan yhteydessä ilmastonmuutokseen. Vuosina 1972–2018 etenkin syksyt ovat tulleet lämpimämmiksi, ja se on huono uutinen monelle perhoslajille.

Syyskuukausien keskilämpötila on noussut lähes koko Yhdysvalloissa mutta eniten maan lounaisosissa. Esimerkiksi Arizonassa lämpötila on noussut 0,2 astetta vuosikymmenessä vuodesta 1895 lähtien.

Samaan aikaan paikallisen Vanessa annabella -perhoslajin kanta on kutistunut 3 prosenttia vuodessa.

Vaikka tutkimus tehtiin Yhdysvalloissa, kehityssuunta on todennäköisesti samanlainen myös muualla maailmassa.

Kohonnut lämpötila sekoittaa perhosten vuosirytmin niin, että niiden talvihorrokseen vaipuminen viivästyy. Perhosten ravintokasvien kukkiminen kuitenkin päättyy kesällä, joten syksyllä perhosilla ei ole juuri ravintoa ja monet niistä kuolevat nälkään.

Toinen ilmastonmuutoksen seuraus on sään ääri-ilmiöiden, kuten myrskyjen ja helleaaltojen, yleistyminen. Nekin ovat riski perhosille. Vuonna 2002 yhdessä myrskyssä kuoli lähes 270 miljoonaa monarkkiperhosta.

Myrskyjen odotetaan tulevaisuudessa yleistyvän.

Perhosia parvessa

Monarkkiperhoset vaeltavat isoina parvina Yhdysvalloista ja Kanadasta talvehtimaan Meksikoon. Viime vuosina parvet ovat kuitenkin pienentyneet rajusti.

© Shutterstock

Myös ilmaston lämpeneminen on uhka perhosille, jotka ovat tottuneet suhteellisen viileään ilmastoon.

Espanjassa on havaittu, että 16 perhoslajia on hakeutunut uusille asuinalueille. Ne elävät nyt keskimäärin 212 metriä ylempänä kuin 30 vuotta sitten. 30 vuodessa keskilämpötila on noussut 1,3 astetta.

Ne lajit, jotka ovat entuudestaan sopeutuneet elämään vuorten huipuilla, ovat hätää kärsimässä, kun lämpötila nousee.

Perhosia ei ahdista kuitenkaan pelkästään ilmastonmuutos.

Tehomaatalous vie perhosen elinalueet

Luonnontilaista ympäristöä on maapallolla yhä vähemmän. Kun väestö kasvaa, tarvitaan yhä enemmän maata ruoantuotantoon.

Britanniassa on 1950-luvun jälkeen kadonnut 97 prosenttia niityistä, 50 prosenttia luonnontilaisista metsistä ja 40 prosenttia nummista. Kehitys on ollut samansuuntaista suurimmassa osassa Eurooppaa.

Kun luonnon monimuotoisuus vähenee, myös perhosten elinalueet kutistuvat. Lisäksi jäljellä olevat elinalueet ovat suhteellisen pieniä ja erillään toisistaan. Pienellä alueella sisäsiittoisuuden riski kasvaa ja kannan vastustuskyky esimerkiksi myrskyjä ja helteitä vastaan heikkenee.

Manner-Euroopassa luonto on säilynyt huonoiten Tanskassa. Sen pinta-alasta vain yksi prosentti on luonnontilaista.

Tanskassa 61 prosenttia pinta-alasta on maatalousmaata ja 23 prosenttia on kaupunkeja. 15 prosenttia on metsiä, mutta luonnontilaisia ympäristöjä, joissa perhosen parhaiten viihtyvät, on jäljellä vain prosentti.

Luontokato on osalle perhoslajeista erityisen kohtalokasta. Joidenkin lajien toukat ovat sopeutuneet elämään vain tietyissä isäntäkasveissa.

Monet perhoslajit ovat toukkiensa isäntäkasvien suhteen hyvin nirsoja. Esimerkiksi sitruunaperhonen, joka on Suomessakin yleisimpiä perhoslajeja, kelpuuttaa muniensa alustaksi vain paatsaman.

Sitruunaperhonen

Sitruunaperhonen ei laske muniaan mihin kasviin tahansa. Sen toukille kelpaa nimittäin vain paatsama.

© Shutterstock

Elinympäristöjen katoamisen ohella perhosten ahdinkoa pahentavat maatalouskemikaalit, joilla pyritään pitämään hyönteiset poissa viljelykasveista.

Pahaa jälkeä tekivät muun muassa neonikotinoidit, jotka tulivat käyttöön 1990-luvulla. Nykyään niiden käyttö on EU-maissa kielletty.

Neonikotinoidien käyttö on vähentänyt paitsi mehiläisten ja perhosten myös hyönteisiä syövien lintujen määrää. Brittiläisen tutkimuksen mukaan 15 perhoslajia 17:stä kärsi neonikotinoideja sisältävien torjunta-aineiden käytöstä.

Yhdysvalloissa monarkkiperhosen 227 isäntäkasvista 58:ssa oli toukille tappavan suuria kemikaalijäämiä.

Monet kemikaalit jäävät ekosysteemeihin pitkäksi aikaa ja tekevät tuhoa sen jälkeenkin, kun niiden käyttö on lopetettu. Siksi neonikotinoidit ovat yhä hyönteisten riesana myös Euroopassa.

Perhosten tilanne on tukala, mutta kaikki toivo ei vielä ole mennyttä.

Munat ja toukat evakkoon

Muun muassa Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Britanniassa on laadittu ohjelmia perhoskantojen elvyttämiseksi. Niiden keskeinen osa on uhanalaisten perhosten evakuoiminen. Perhosten munat ja toukat kerätään ja siirretään seuduille, joilla niillä on paremmat mahdollisuudet selviytyä.

Perhoset ovat monin paikoin hätää kärsimässä. Monet uhkatekijät ovat ihmisen aikaansaamia, joten ne voidaan myös poistaa. Se tosin edellyttää muutoksia esimerkiksi maataloudessa.

Lentäviä perhosia
© Shutterstock

1. Lepopaikkoja pitkämatkalaisille

Yhdysvalloissa yli 400 kaupunkia on sopinut viherkäytävän rakentamisesta monarkkiperhosten vuotuisen muuttoreitin varrelle. Kaupungit kannustavat myös talonomistajia istuttamaan puutarhoihinsa perhosten suosimia kukkivia kasveja.

Pistiäinen munii
© Conrad Vispo

2. Loispistiäisiä hyönteismyrkkyjen sijaan

Esimerkiksi öljykasveja syövää rapsikuoriaista voidaan torjua loispistiäisillä, joita houkutellaan kukkavyöhykkeillä viljelmien lomassa. Pistiäisten toukat loisivat kuoriaisissa ja syövät ne. Samalla kukat tarjoavat ravintoa perhosille.

Perhosten pyydystys
© Sean Correa/Parks Conservancy

3. Munat ja toukat evakkoon

Perhosten munia ja toukkia voidaan kerätä luonnosta ja kasvattaa valvotuissa oloissa. Sitten ne siirretään alueille, missä niillä on hyvät olosuhteet eli ravintoa täysikasvuisille perhosille ja isäntäkasveja uusille toukille.

Perhosten siirtäminen paikasta toiseen ei kuitenkaan poista ongelman syitä.

Jotta kehityksen suunta voitaisiin kääntää ja perhosten tuho estää, pitäisi rauhoittaa suuria maa-alueita ja palauttaa niille mahdollisimman luonnonmukaiset olosuhteet.

Kemikaalien sijaan tuhohyönteisiä voitaisiin torjua istuttamalla kukkavyöhykkeitä viljelysten lomaan. Samalla kuin kukat antavat ravintoa perhosille, ne houkuttelevat pistiäisiä, jotka syövät viljelykasvien tuhohyönteisiä. Brittitutkijoiden mukaan esimerkiksi rapsikuoriainen voitaisiin pitää kurissa Microctonus brassicae -loispistiäisellä.

Kotipuutarhuri voi helpottaa perhosten ahdinkoa istuttamalla kukkivia kasveja. On myös tärkeää antaa osan puutarhasta rehottaa vapaasti. Esimerkiksi nokkoset ovat monien perhoslajien toukkien isäntäkasveja.

Perhosten ahdinko on yhteydessä ilmastonmuutokseen. Sen torjuminen on valtava urakka, mutta se on välttämätöntä – myös perhosten tulevaisuuden kannalta.