Sammakontoukkien elämä keväisissä lätäköissä voi näyttää harmoniselta, mutta pinnan alla käydään kovaa eloonjäämiskamppailua. Tiukan paikan tullen toukkien ruokavalio ja ruumiinrakennekin muuttuvat.
Pohjois-Carolinan yliopiston tutkimus viittaa siihen, että kannibalismi voi olla jopa keskeinen tekijä evoluutiossa.
Toukista tuli aggressiivisia kannibaaleja
Yhdysvaltalaistutkijat seurasivat sammakkolajeja, joiden toukat normaalisti syövät leviä. Kun levää on tarjolla yllin kyllin, toukille kehittyy pieni suu ja pitkä ruoansulatuselimistö, joka pystyy käsittelemään kasviravinnon.
Jos taas levää on niukasti, sammakontoukille kasvaa voimakkaat leukalihakset ja sahalaitainen suu.
Samalla niiden käyttäytyminen muuttuu aggressiiviseksi ja ne ovat valmiita syömään lajitovereitaan.
Tutkijoiden mukaan joustava kannibalismi on strategia, jolla varmistetaan lajin säilyminen kriisitilanteissa. Ainakin pohjoisamerikkalaisella Spea bombifrons -sammakkolajilla kannibalismi on muuttunut normiksi.
Sen toukat syövät lajitovereitaan riippumatta siitä, onko muuta ravintoa saatavilla.
Muut tutkijat ovat havainneet ilmiön Caenorhabditis elegans -sukkulamadolla.
Niukoissa oloissa matoemo ei muni kuten normaalisti, vaan poikaset kehittyvät sen sisällä ja syövät emonsa. Joissakin kannoissa emot ovat lakanneet munimasta myös normaalioloissa.
Muutoksen taustalla on yhden geenin muunnos. Yksi geenimutaatio siis riittää muuttamaan lajin kannibaaleiksi.
