Pohjois-Amerikan lounaisosien aavikkoseuduilla elävä kaktusraitatikka suosii pesäpaikkoina saguaro- eli jättikaktuksia, jotka voivat kasvaa 15 metriä pitkiksi.
Yleensä jättikaktuksen piikit ovat niin harvassa, että tikka mahtuu niiden väliin. Siksi se välttyy niiden pistoilta.
Kaktusraitatikalle kelpaavat parhaiten korkeat kaktukset. Koosta riippuu, kuinka tiheässä piikit ovat. Kun pesä on korkealla, maapetojen, kuten käärmeiden, on vaikea kiivetä sinne.
Kaktusraitatikka hakkaa seitsemäisen mallisen pesänsä kaktuksen runkoon. Kun kolo on valmis, kaktus reagoi vammaan erittämällä korkkikuorta, joka ajan mittaan kovettuu pesän ympärille suojamuuriksi.
Kaktusraitatikan lisäksi vain kultatikka tekee pesänsä jättikaktukseen. Muut linnut, kuten pienet pöllöt, sinipääskyt ja tuulihaukat, voivat käyttää myöhemmin niiden vanhoja pesiä.