Pohjois-Amerikan lounaisosien aavikkoseuduilla elävä kaktusraitatikka suosii pesäpaikkoina saguaro- eli jättikaktuksia, jotka voivat kasvaa 15 metriä pitkiksi.
Yleensä jättikaktuksen piikit ovat niin harvassa, että tikka mahtuu niiden väliin. Siksi se välttyy niiden pistoilta.
Kaktusraitatikalle kelpaavat parhaiten korkeat kaktukset. Koosta riippuu, kuinka tiheässä piikit ovat. Kun pesä on korkealla, maapetojen, kuten käärmeiden, on vaikea kiivetä sinne.
Kaktus kärsii tikan läsnäolosta
Kun kaktusraitatikka rakentaa pesää, jättikaktus menettää osan rungon vettä varastoivasta solukosta. Tikasta on kuitenkin se hyöty, että se pölyttää kukkia.
Pesän seinämät ovat niin kestäviä, että ne säilyvät maassa senkin jälkeen, kun kaktus on hävinnyt. Pesä muistuttaa saapasta, ja siitä käytetään saguaro boot -nimitystä.
Kaktusraitatikka hakkaa seitsemäisen mallisen pesänsä kaktuksen runkoon. Kun kolo on valmis, kaktus reagoi vammaan erittämällä korkkikuorta, joka ajan mittaan kovettuu pesän ympärille suojamuuriksi.
Kaktusraitatikan lisäksi vain kultatikka tekee pesänsä jättikaktukseen. Muut linnut, kuten pienet pöllöt, sinipääskyt ja tuulihaukat, voivat käyttää myöhemmin niiden vanhoja pesiä.
